Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle
W3C on julkistanut ensimmäiset versiot uusista saavutettavuusohjeista ja -tekniikoista:
Vaikka yksi uudistustyön tavoitteista on tarjota kehittäjille entistäkin selkeämpiä ja käyttökelpoisempia ohjeita saavutettavien verkkosivujen tekemiseksi, niin pikkuisen huolestuttaa se, että tarvitaan erillinen kilometrin mittainen dokumentti kertomaan, kuinka koko
Saavutettavuus yksin ei riitä Nielsenille: Accessibility Is Not Enough. ”The bigger point here, however, concerns a fallacy: the assumption that accessibility exists in a vacuum and can be scored without considering users and their tasks. Yes, there are technical criteria for supposedly making a website accessible. But even if you meet every high-priority checkpoint, users with disabilities might still be completely incapable of using your site. […] Accessibility is a necessary, but not nearly sufficient, objective. Your main focus should be on the site’s usability for disabled users, with an emphasis on how well the design helps them accomplish typical tasks.”
Käytettävyys on kingi. Käytettävyys ja saavutettavuus yhdessä ovat lyömätön pariskunta. Harmi ettei niitä voi äänestää tulevissa presidentinvaaleissa.
Nyt kun sain tämän sanottua, niin poikkean sivupolulle (pun not intented). Eksyin tänään, kirjaimellisesti, erään kotimaisen design-firman sivuille, joilla oli onnistuttu toteuttamaan liki kaikki virheet, joita käytettävyyden ja saavutettavuuden suhteen voi tehdä, ja vielä pari kaupan päälle. Se oli aika mainio saavutus ottaen huomioon sen, että sivuston laajuus taisi olla kokonaiset kolme sivua. Kaikki tekstit kuvia, ja tekstissä noloja kirjoitusvirheitä. Ei linkkiä etusivulle. Yllättäen avautuvia ikkunoita, varoittamatta toisille sivustoille johtavia linkkejä. Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Koska tuska ei vielä ollut tarpeeksi viiltävää, kytkin selaimesta joutessani kuvat ja tyylit pois. Lopputuloksena oli tyhjänä ammottavaa valkoisuutta, jossa siellä täällä paistoi firman nimi, niitä kun oli käytetty kuvien alt-teksteinä.
Lohduttaudun sillä, että koska metatietoja ei oltu jaksettu täytellä eikä doctypeäkään määritellä, kukaan ei toivottavasti sivuille löydä.
Ei silti, eivät ne siellä taida asiakkaikseen muita halutakaan kuin niitä, joilla näkökyky toimii ja sisäinen simultaanitulkki osaa kääntää virheitä vilisevän sisällön ymmärrettävään muotoon. Jos olisin itse maksavalla puolella, niin miettisin totisesti pari kertaa — ei, en edes miettisi.
Tämä on vanhan kertausta (vuodelta 1997), mutta tämänkertainen toteutus on niin hyvin esimerkkikuvien kanssa taitettu, että ansaitsee tulla mainituksi: The Principles of Universal Design. ”The authors, a working group of architects, product designers, engineers and environmental design researchers, collaborated to establish the following Principles of Universal Design to guide a wide range of design disciplines including environments, products, and communications. These seven principles may be applied to evaluate existing designs, guide the design process and educate both designers and consumers about the characteristics of more usable products and environments.”
No vihdoin: Oulussa kehitetty kännykkä näkövammaisille. Tätä helpompaa puhelinta on vaikea kuvitella: ”Kännykästä saa puheyhteyden yhdellä näppäimellä. Puhelinyhteys numeroon avautuu painamalla laitteen yhtä ja ainutta nappia halutun valon palaessa. Eri numerovaihtoehdot voi tunnistaa myös erilaisista äänimerkeistä.” Tällä erää puhelimeen ei mahdu kuin kolme numeroa kerrallaan, mutta muistipaikkoja on kenties luvassa lisää myöhemmin. Puhelimen valmistajayrityksen, Sonecon, sivuilla Soneco Call Care -laitteesta on kerrottu jo viime helmikuussa, mutta en muista nähneeni siitä missään aikaisemmin mainintaa, vaikka kysyntää luulisi olevan. Lisää tietoja puhelimesta on tarjolla esittelysivulla.
Juuri kun eilisestä myrskystä on selvitty, oli aamulla kynnyksellä odottamassa uusi koettelemus: uudistettu Hesari. Uudistus ei tullut yllätyksenä, vaikka pyytämättä tulikin, sillä meitä lukijoita on kyllä pidetty erittäin hyvin ajan tasalla muutoksesta paitsi itse lehdessä, myös sähköpostin välityksellä. Päätoimittajan blogissakin uudistusta käytiin läpi; vain tekstiviesti puuttui, ja uutinen tv:n pääuutislähetyksessä.
Vaikka sanomalehti onkin mediana vähän vanhentunut, niin ainakin minulle se on kovin rakas. Aamut eivät kertakaikkiaan lähde käyntiin ilman lehteä tai uutisia netistä lukemalla – olkoonkin, että internet on mediana saavutettavin. Hesarin lukijana en kuitenkaan liene sieltä kiihkomielisimmästä päästä, niin kuin monet tuntuvat olevan: aina ennen ja jälkeen uudistusten jotkut nousevat barrikadeille, niin kuin nyt tuosta Reetta Meriläisen merkinnästäkin voi lukea. ”Vaikka itsestä tuntuu, etteivät kahvit aamulla läiky kupeissa, lukijan reaktiota ei koskaan voi varmasti tietää. […] Ne lukijat, jotka tyytyvät ratkaisuun tai joille asia on samantekevä, eivät soita eivätkä lähetä sähköpostia.”
Etukäteen vähän arvelutti mielipiteiden laajentaminen kahdelle sivulle, kun ei niitä nykyisiäkään ole juuri jaksanut lukea, mutta se oli lopulta aika yhdentekevä muutos. Sen sijaan tervehdin ilolla kaupunkiuutisten sijoittamista kotimaan uutisten perään. Mutta lehdentekijät hei! Mikä aihe puhuttaa ihmisiä aina eniten? Sää! Tähän saakka säätilan on saanut kätevästi tarkistettua heti ensimmäiseltä aukeamalta yhdessä pääuutisotsikoiden kanssa (jos jostain syystä ei ole lehteä muuten ehtinyt lukea tai vilkaisu lämpömittariin on liikaa voimia vaativa ponnistus), mutta nyt se on piilotettu jonnekin A-osan uumeniin. Ei hyvä! Vieläkin käsittämättömämpi uudistus on sijoittaa Nimiä tänään -osio, ts. kuolinilmoitukset ja tuikitarpeelliset tiedot nimipäivistä ym. vasta C-osaan. Päivähän kuuluu aloittaa säällä, auringon nousu- ja laskuajoilla ja kihlausilmoitusten tiiraamisella ennen kuin siirrytään itse asiaan.
Rutiini menee uusiksi, mutta ehkä tuota ruostetta rattaissa onkin ihan hyvä aika ajoin ravistella. Jäänen kaikesta huolimatta henkiin. Hyvää syntymäpäivää Hesarille!
© 2024 Matkalla
Theme by Anders Noren — Up ↑