Kategoria: Saavutettavuus (Page 23 of 61)

Kauran huhuilu kauniimpien apuvälineiden perään ei olisi voinut sattua sopivampaan saumaan – tarve on mitä ilmeisimmin kuultu ja tiedostettu. Kulttuuriyhdistys Suomen EUCREA ry järjestää tänä vuonna Unelmien Apuväline -suunnittelukilpailun yhteistyössä Suomen Design for All -verkoston ja Teollisuustaiteen liitto Ornamon kanssa. Kilpailuaikaa on aina marraskuun lopulle saakka.

”Kilpailulla etsitään uudenlaisia apuvälineitä, jotka ovat niin fiksuja ja hyvännäköisiä, että kaikki haluavat sellaisia toimintakyvystä riippumatta. Kilpailu haastaa taiteilijat, muotoilijat, opiskelijat ja apuvälineiden käyttäjät ideoimaan aivan ennennäkemättömiä keksintöjä, jotka muuttavat yleistä suhtautumista apuvälineisiin. Tarkoituksena on murtaa ajattelumalli, jossa apuväline kompensoi vammaisen antisankarin puutteita. Etsimme näkemyksiä tulevaisuudesta, jossa älykkäät apuvälineet mahdollistavat käyttäjilleen supersankareiden himoittuja kykyjä ja erikoistoimintoja.”

Vinkkejä ja inspiraatiota suunnitteluun voi hakea vaikkapa lontoolaisessa Victoria & Albert -museossa vielä vajaan viikon päivät avoinna olevan Hearwear: the future of hearing -näyttelyn sivuilta.

Todellista saavutettavuutta on laittaa lehdet verkkoon kaikkien ulottuville: lue Accessible Content Magazinea.

Eilen mainitsin amerikkalaisesta yrityksestä, joka on haastettu oikeuteen näkövammaisille esteellisten verkkosivujensa vuoksi, ja jo tänään kuuluu uutta. Verkkosivuilla on jo tehty muutoksia niihin ongelmakohtiin, joista sitä syytetään, kertoo Staying on Target. Tähän ihmettelyyn yhdyn minäkin:

”They literally fixed this overnight. If it took so little time to fix, why now and not ten months ago when the US National Federation of the Blind originally complained to Target?

We have all heard it: ’until there’s the threat of legal action, companies just won’t take notice.’ It shouldn’t take a law suit and significant press and buzz across the web to motivate people into action. If we rely on law suits from special interest groups and then fix those problems, we don’t do anything for any of the other groups that require accessibility.”

Suomessa ollaan niin kovin, kovin hiljaa.

Viime syksyltä muistan uutisen, jonka mukaan amerikkalainen opiskelija haastoi oikeuteen verkko-opetusta tarjoavan yliopiston, koska käytössä oleva oppimisympäristö ei ollut saavutettava. Miten jutussa mahtoi käydä, se on jäänyt hämärän peittoon, vaikka tieto jostain internetin syövereistä saattaisikin löytyä. Nyt on kuitenkin käsillä toinen vastaava oikeusjuttu, jonka kohteena on iso amerikkalainen (verkko)kauppa: Blind Cal student sues Target – Suit charges retailer’s Web site cannot be used by the sightless. ”’Target thus excludes the blind from full and equal participation in the growing Internet economy that is increasingly a fundamental part of daily life’, said the suit, which seeks to be certified as a class action and alleges violations of the Americans with Disabilities Act and various state statutes.”

Target on uutisen mukaan yksi maan suurimmista yrityksistä, joka valittiin kohteeksi siksi, että yritykset heräisivät huomaamaan kuinka suuren ostajakunnan ne saavuttamattomilla sivuillaan menettävät. Samasta sivustosta tosin on valitettu ennenkin, sillä se on näkövammaisille täysin käyttökelvoton. Hmm, mitähän amerikkalaiset tuumaisivat meikäläisestä Anttilasta? [via]

Sain silmälasit 11-vuotiaana. Sen jälkeen näkö on tasaisesti huonontunut, sidekalvontulehdus kertaalleen vaivannut, kehystyyli muuttunut, rillit olleet huurussa ja likaiset, sangat poikki, silmät kuivuneet, kostuneet, vuotaneet, kirvelleet, kutisseet. Ja luultavasti vielä paljon muutakin. Jokunen vuosi takaperin tietotyön tuloksena (huom. ei tietenkään ikääntymisen) optikko alkoi ehdotella moniteholaseja tai kaksia laseja, toisia päätetyöskentelyyn ja toisia bussin numeron tiiraamiseen, mutta olen sitkeästi kieltäytynyt moisesta, vaikken muuten tunnustakaan olevani turhamainen. Kauaa en enää pysty itseäni huijaamaan, sen tiedän, mutta ehkä vielä tovin.

Vaan kummasti nuo näkemiseen liittyvät aiheet ovat viime aikoina alkaneet kiinnostaa, ja pienet fonttikoot kiukuttaa, muiden asioiden ohella. Luettavuuteen tulee kiinnitettyä vähintäänkin yhtä paljon huomiota kuin sisällön ymmärrettävyyteen, ja jos tekstin lukeminen tuottaa vähääkään vaikeuksia, palautetta lähtee herkästi. Onhan se kärpäsenkakkafontitus ihan turhaa kiusaamista, tai nätisti sanottuna ajattelemattomuutta, niiltä teini-ikäisiltä ja kirkassilmäisiltä tulevaisuuden toivoilta, joiden nenällä keikkuvat korkeintaan aurinkolasit. Vaikea se on täti-ihmisen näön heikentymistä ymmärtää, suuremmista vaikeuksista nyt puhumattakaan.

Typography and the Aging Eye: Typeface Legibility for Older Viewers with Vision Problems on kuitenkin semmoinen artikkeli, joka saattaa hiukan avartaa ymmärrystä. Otsikon mukaisesti siinä käsitellään ikääntymistä, näkökyvyn heikkenemistä ja typografiaa, ja se on silattu varsin mainioilla esimerkkikuvilla siitä, miltä tietyt fonttityypit heikkonäköiselle näyttävät. ”The demands of the aging eye, however, require typefaces that function well under low vision conditions. Both type designers and signage designers need to be aware of the issues surrounding common vision problems of the aging population, so that the needs of this group might be better addressed in the future.” [via]