BSI eli British Standards Institution on kehittänyt PAS 78 -ohjeistuksen käyttäjäystävällisten ja saavutettavien verkkosivujen tekemiseen [via]. Opas lienee sukua kotimaiselle Laatua verkkoon -työkalulle tai JHS 129 -suositukselle julkishallinnon verkkopalvelun suunnittelun ja toteuttamisen periaatteista, mutta toisin kuin meillä, briteissä saa pulittaa oppaasta 30 puntaa. Höh? Tuntuu vähän kummalliselta etenkin kun ottaa huomioon, että siellä saavutettavien verkkopalveluiden tekemiseen velvoittaa laki, eikä tekemisessä enää olla pelkällä olis kiva -asteella.
Siksi onkin erinomaisen hyvä juttu, että Bruce Lawson on nähnyt vaivaa ja tehnyt ohjeista yhteenvedon kaikelle kansalle nähtäväksi: PAS 78: Guide to good practice in commissioning accessible websites. PAS 78 -ohjeistuksen noudattaminen ei tosin ole pakollista, mutta sitä pidetään helpommin sulatettavana verrattuna koko standardiin, joka opetteluun voi kuulemma mennä vuosia (huh). Linja on kuitenkin tämä:
”All sites should have a public accessibility policy, explaining the level of accessibility supported, who to contact with problems and an honest statement of what is inaccessible ’along with a reasonable estimate of when the repairs will be made’ and ’how disabled people can access this information or these services via alternative means’ […]. The PAS sensibly recognizes that accessibility is a process rather than a product and that continued checking is required but ’all organizations, regardless of size, should ensure that those testing the website are different from those developing it.'”
Sen verran on palattava tuohon eilen mainitsemaani Espoon sivustoon, että sieltä en ole esteettömyysselontekoa onnistunut löytämään – enkä tietoa sivustosta muutenkaan, ellei julkistusuutista lasketa. Mutta tässä tapauksessa niiden puuttuminen kaiken muun joukossa on vain kosmeettinen häiriö, valitettavasti.
