Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Saavutettavuus (Page 21 of 61)

Taide kuuluu kaikille

Maaliskuun alussa opetusministeriö julkisti vuoteen 2010 saakka ulottuvan toimenpideohjelman taiteen ja kulttuurin saavutettavuudesta (pdf). Julkaisuajankohtana uutinen jäi täällä aika vähäiselle käsittelylle, mutta nyt kun ohjelma löytyy verkostakin, on syytä palata siihen.

Aikaisempiin ohjelmiin verrattuna toimenpideohjelmassa ollaan siirrytty visioista käytännön toimenpiteisiin, joita siinä listataan kunnioitettava määrä. Ohjelman kohderyhmäkin on laajentunut koskemaan vammaisten ihmisten lisäksi myös mm. maahanmuuttajia, kieli- ja kulttuurivähemmistöjä ja ikääntyneitä ihmisiä. Saavutettavuuden huomioimiseen suunnattu lisärahoitus ohjataan mm. kulttuuriperinnön digitointiin ja kulttuurin verkkopalveluihin.

Käytännön toteutuksessa suurimman esteen saavutettavuudelle (!) taitavat loppupeleissä muodostaa (puuttuva) tieto ja asenteet, näin annetaan ymmärtää jo esipuheessa: ”Kulttuurin saavutettavuutta voidaan kuitenkin parantaa vain, mikäli taide- ja kulttuurilaitokset ja muut kulttuuritoimijat sekä alueellinen taidehallinto ja kuntien kulttuurihallinnot tarkastelevat omia käytäntöjään saavutettavuuden kannalta.” Mutta ministeriö luottaa eri tahojen väliseen yhteistyöhön, jonka koordinoijaksi on luvassa kulttuurin saavutettavuuteen keskittyvä asiantuntijaelin.

Toimenpideohjelma on mukavan napakka ja tiivis paketti, jonka parasta antia on mm. katsaus saavutettavuuteen ja yhdenvertaisuuteen suomalaisessa lainsäädännössä. Vaikka meillä ei erillistä lakia saavutettavuudesta vielä olekaan, on monessa kohdassa lakia kuitenkin huomioitu kaikkien yhtäläiset oikeudet erilaisiin palveluihin. Yhtenäinen laki olisi silti tarpeen, sikäli hajanainen tämänhetkinen käytäntö on.

Käytettävyyttä mahdollisuuksien mukaan

Jere tiesi kertoa, että Helsingin yliopiston sivut ovat uudistuneet – ja hyvä että kertoi, sillä muuten en sitä olisi huomannutkaan. Paitsi että uudistusuutiseen johtava banneri on toteutettu flashilla, se on myös erinomaisen huomaamaton, vaikka sijaitseekin keskellä sivua. Ovatko silmät todellakin oppineet näin hyvin kiertämään vilkkuvat mainokset?

Uudistus onkin kohdistunut pääasiassa uusiin sisältöihin ja entistä saavutettavampaan toteutukseen (mistä plussaa), eikä niinkään ulkoasuun, mikä selittää sen, etten heti hoksannut minkään muuttuneen. Vaikka käytettävyyteen väitetään panostetun ”hyödyntämällä yleisiä käytettävyyden de facto -standardeja”, se tuntuu jostain syystä vielä entistäkin kehnommalta. Etenkin navigoinnin yhdenmukaisuuden täydellinen puute sivun nimi – linkkiteksti – URL – sivun otsikko -yhdistelmän osalta on suorastaan hämmentävä. Niin ikään navigoinnin pakottaminen kahdelle tasolle silloin kun kahta tasoa ei oikeasti ole on täysin turhaa – niin kuin vaikka Ajankohtaista-sivulla, joka on itsensä ainoa alataso. Uudistus ei ole ylettynyt kaikille sivuille, mikä tarkoittaa sitä, että vastaan voi tulla aika monennäköistä tavaraa.

Tätä siis ilmeisesti tarkoittaa uudistusuutisen mainita siitä, että ”yliopiston verkkopalveluissa noudatetaan [julkisten verkkopalvelujen laatu- ja arviointi]kriteerejä niiltä kaikilta osin kuin se on mahdollista.” Puhun niin totta kuin voin!

Lisähuomio: Kalamukissa tykätään enemmän.

Todelliset testaajat

Viime viikolla briteissä julkistetun saavutettavuusohjeistuksen kyytipojaksi on nyt perustettu erillinen Usability Exchange -palvelu, jonka kautta voi palkata aidon kohderyhmän edustajia testaamaan tuotteita ja palveluita. ”Employing disabled people to check out sites for themselves, the Usability Exchange allows website developers to receive direct feedback regarding the accessibility and usability of their websites. Developers can even watch testers attempt to navigate their website by using remote viewing software”, uutisessa kerrotaan.

Hyvä idea, joka toivottavasti madaltaa kynnystä ottaa tuotekehitysprosessiin mukaan myös vammautuneita käyttäjiä, ja rohkaisee samalla tekemään yhä saavutettavampia palveluita. Optimistina haluaisin ajatella, että vastaava palvelu voisi olla hyödyllinen Suomessakin. Muistelen, että NKL:n kautta voi tarvittaessa saada näkövammaisia testaajia, mutta toiminta on niin matalalla profiililla liikkeellä, ettei siitä taida kovin moni tietää.

Muotia, mobiileja, avokonttorielämää

Viikonlopun aikana on tullut lueskeltua artikkeli jos toinenkin.

Kännykkä on muuttanut ihmisten välistä kanssakäymistä ja sosiaalisia sääntöjä, mutta niin tekee myös langaton yhteys: Wi-fi set to re-wire social rules. ”The divide that separates people from their online lives will utterly disappear. Instead of leaving behind all those net-based friends and activities when you walk out of your front door, you will be able to take them with you.”

Saavutettavuuteen liittyy monenlaisia harhaluuloja ja jopa väärinymmärryksiä. 5 Common Misconceptions about Web Accessibility esittelee niistä viisi. Oikaistaan tässä yksi: saavutettavuus ei ole kaneli, jota ripotellaan valmiin puuron päälle, vaan maito, johon puuro keitetään.

Vähintään yhtä tärkeää kuin tuntea jokin brändi nimeltä, on tuntea tuote myös ulkonäkönsä ja käyttöominaisuuksiensa puolesta. Motorolan johtaja valottaa prosessia, joka tekee Motorolan tuotteista tunnistettavia – ja haluttavia: Weaving Design into Motorola’s Fabric. ”So, I don’t see the customer experience as a vast amount of things. It’s about how you feel about your device; it’s about the physical piece; it’s about the software in your fist; it’s about the connectivity to services. These things make up the whole experience, and the desirability of the physical device is a big piece of that.”

Kaikenlaiset mukana kannettavat laitteet ovat saaneet muotisuunnittelijat ymmälleen. Oscar-gaalassakin nähtiin taskuilla varustettuja iltapukuja, mutta mihin voi tavallinen Matti Meikäläinen iPodinsa luontevasti sujauttaa? Haute Pockets kertoo siitä, kuinka muodin on joskus seurattava käyttäjiä, eikä päinvastoin.

Avokonttoreissa leipäänsä ansaitsevat ovat saaneet kokea kuutioiden riemun nahoissaan jo yli 30 vuotta, eikä loppua näy. Edes alkuperäinen suunnittelija ei ole enää ihan varma siitä, kuinka hyvä idea oli istuttaa ihmiset niihin: Cubicles: The great mistake. Jos tuntuu siltä, ettei mikään ole vuosien saatossa muuttunut, kannattaa katsastaa artikkelin yhteydessä oleva kuvagalleria. Kuutioissakin on näemmä omat trendinsä!

Ensin oli saavutettavuus

Viime syksynä Saavutettava.fi:ssä kerrottiin siitä, kuinka ruotsalaiset ovat ottaneet tavoitteekseen liittää saavutettavuuden ja web-standardien huomioimisen osaksi lukio-opetusta vuoteen 2007 mennessä. Samankaltaista tavoitetta pyritään toteuttamaan myös Amerikan mantereella, missä Hamilton Collegen tietojenkäsittelytieteen professori on esitellyt mallin siitä, kuinka saavutettavuuden voi luontevasti liittää verkkosivujen tekemisen opetuksen osaksi siten, että se on sen lähtökohta, eikä jälkeenpäin huomioitava seikka.

Accessibility First! A New Approach to Web Design onkin melkoisen pitkä paperi, jossa pistetään verkkosuunnittelun perusteiden opettamisen pedagogiikka uuteen uskoon yksityiskohtia säästämättä, ja käydään läpi saavutettavuutta korostavan opetussuunnitelman jokainen vaihe sisältöineen. Normaalista poiketen opetus alkaa keskustelulla saavutettavasta verkkosuunnittelusta, ja vasta sen jälkeen esitellään tekemisessä käytettävät välineet ja HTML:n perusteet. Tämänkaltaiselle lähetysmistavalle esitetään luonnollisesti myös vedenpitävät perusteet, joista tässä vain yksi:

”Creating accessible web content isn’t just nice for visually impaired people – it is an important skill for a web author to have as people increasingly surf the web via different modalities. (Predicting the future is always risky, but it’s pretty safe to say that people surfing the web while driving will not be pointing and clicking on a monitor!) So this approach to teaching web design will become increasingly important as technology develops.”

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑