Kategoria: Saavutettavuus (Page 20 of 61)

Kas tässä oivallinen ohjeistus ikääntyneiden web-käyttäjien tarpeiden huomioimiseksi hiukan edellisen merkintäni (ja sen kommenttien) hengessä: Improve Usability for Older Users.

Tiukasti kaapissa olevana hellämielenä täytyy sanoa, että aika sydämetön on sellainen suunnittelija, johon ei pure ohjeistuksen taustalla olevan tutkimuksen keskeisin tulos: ikääntyneiden käyttäjien joukossa on ehdottomasti eniten niitä, jotka syyttävät itseään siitä, jos tehtävän tekeminen verkossa ei onnistu. Ikääntyneet myös suhtautuvat verkon käyttöön tunnepitoisemmin kuin nuoret. Jo pelkästään nämä kaksi löydöstä yhdessä suhteutettuna hienoja teknisiä vipstaakeja sisältäviin sivustoihin tarkoittaa sitä, että yhä suuremmalle osalle käyttäjistä sivuilla vierailu ei jätä kovinkaan hyvää makua suuhun. Kun siihen lisää vielä sen tosiasian, että yhä useampia (ikääntyneiden käyttämiä) palveluja ollaan siirtämässä verkkoon, voi tuloksena olla paljon pahaa mieltä – ja ihan turhaan.

Usability Exchangen kaltainen palvelu alkaa kuulostaa päivä päivältä paremmalta idealta. Ehkä sitten myös Grand Onen voittajien joukossa ei tyydyttäisi pelkkään pyrkimykseen tehdä sivustoista oikeasti käytettäviä ja saavutettavia kaikille kohderyhmille.

Aamun lehden mielipidepalstalla kiukkuinen käyttäjä avautuu nettisivujen remonteista: Nettisivujen uudistus unohtaa usein käyttäjät (€). ”’Nettisivumme ovat uudistuneet.’ Tämä ilmoitus saa minut usein epätoivoon. Lähes aina voi odottaa, että sivut ovat käyttäjän kannalta huonontuneet. […] Olisiko mahdollista ennen uudistamisia käyttää jotain ’tollotestiä’, jossa ikänäköiset, vain vähän tietokoneisiin perehtyneet maallikot kokeilisivat sivustoa ja heidän mielipiteensä otettaisiin myös huomioon?”

Täytyypä sanoa, että ihmettelen ettei tämänkaltaisia kirjoituksia ole näkynyt enemmän; että käyttäjät tuntuvat nielevän varsin hissukseen ties minkälaiset ”uudistukset”, joita mm. Josku ja Mikko ovat blogosfäärissä kommentoineet – ja ne ovat vain jäävuoren huippu. Kirjoittaja ottaa esimerkiksi uudistuneen verkkopankkinsa (jotka kaikki tuntuvat uudistuneen viimeisen vuoden sisällä varsin kirjavin lopputuloksin), kuvailee ennen niin hyvien toimintojen muuttumista ”könköiksi” ja ihmettelee vielä sitä, kuka on vaatinut tekemään tämänkaltaisia uudistuksia – tuskin sentään käyttäjät.

Kirjoittajalle taitaisi tulla yllätyksenä tietää, että kyllä niitä verkkopalveluita suunnitellaan ja testataankin, mutta aina edes käytettävyysammattilaisten suositukset eivät päädy lopulliseen toteutukseen saakka. Se kirpaisee joka kerran, ja etenkin sellaisissa palveluissa, joiden käyttäjäkunta on suuri ja heterogeeninen. Todellisuudessa kuitenkin testaamisen määrä taitaa olla aika marginaalinen, se kun tuntuu olevan helppo säästökohde tai sitä ei edes harkita. Joillakin pienelle ryhmälle tarkoitetuilla sivustoilla sen saattaa vielä ymmärtääkin, mutta kun tehdään suurella rahalla palvelua suurelle yleisölle, on käyttäjätutkimuksen ja testaamisen sivuuttaminen aika uhkarohkeaa puuhaa. Samalla se on organisaatiolta aika mielenkiintoinen arvovalinta. Kylmä hiki kihoaa otsalle kuullessa, kuinka toteuttajatahon oma kokemus ohjaa koko palvelun suunnittelua: että koska minä osaan ja tiedän, niin osaavathan muutkin!

Inhorealistinen tosiasia on kuitenkin se, ettei mitään tapahdu, elleivät käyttäjät äänestä jaloillaan; ellei aamiaispöytääni ilmesty enemmän tämänkaltaisia kirjoituksia ja ellei piittaamattomuus lopulta ala näkyä euroissa mitaten. Mutta onhan siinä jotain mätää, jos käyttäjäaktivismi on ainoa tapa saada palvelua. Suurin ja samalla korkein este on liian usein korvien välissä, jolloin myös muutoksen aikaansaaminen on kovin hidasta.