Konsultti ei ole kirosana, mutta julkaisujärjestelmä saattaa olla – ainakin kun on saavutettavuudesta kysymys. Tino Rossi kertoo lisää Saavutettava.fi:n artikkelissa Konsultin johdolla saavutettavuuteen.
Kategoria: Saavutettavuus (Page 11 of 61)
Juuri kun ehdin ihmetellä amerikkalaisen verkkosivujen saavutettavuuteen liittyvän oikeusjutun tilannetta, tulee takavasemmalta lisää tietoa. Sikäläinen oikeusistuin on päättänyt, että yritys (tässä tapauksessa Target) voidaan tosiaankin haastaa oikeuteen siksi, että sen verkkosivut eivät ole saavutettavat: Legal Precedent Set for Web Accessibility.
”The court thus rejected Target’s argument that only its physical store locations were covered by the civil rights laws, ruling instead that all services provided by Target, including its Web site, must be accessible to persons with disabilities.
[…] Target’s website contains significant access barriers that prevent blind customers from browsing among and purchasing products online, as well as from finding important corporate information such as employment opportunities, investor news, and company policies.
The plaintiffs charge that target.com fails to meet the minimum standard of web accessibility. It lacks compliant alt-text, an invisible code embedded beneath graphic images that allows screen readers to detect and vocalize a description of the image to a blind computer user. It also contains inaccessible image maps and other graphical features, preventing blind users from navigating and making use of all of the functions of the website. And because the website requires the use of a mouse to complete a transaction, blind Target customers are unable to make purchases on target.com independently.”
Jäämme kuulolle seuraavista käänteistä. [via]
Jaa tämä:
Kasvojenkohotuksen tehneestä Smart Mobsista bongasin mielenkiintoisen uutisen siitä, kuinka Barcelonassa 40 vammautunutta ihmistä on ottanut ohjat omiin käsiinsä ja dokumentoi parhaillaan niitä kaupunkinsa paikkoja, joiden esteettömyydessä olisi toivomisen varaa. Barcelona Accessible -sivustolla on jo melkoinen määrä valokuvia, joita hyödyntämällä tekijöiden olisi tarkoitus luoda kartta epäsaavutettavasta, esteellisestä Barcelonasta. Koossa on jo 3578 (!) kompastuskiveä, kirjaimellisesti.
Käänteisesti tulee mieleen Helsinki kaikille -projekti, ja liikkumisesteisille tarkoitettu Esteetön Helsinki -opas, jossa halutaan kertoa miten voi helposti saavuttaa mielenkiintoisia ja myös aivan tavallisia paikkoja. Hyvänä täydennyksenä tälle toimisi myös aivan päinvastaisesta näkökulmasta tehty kartta paikoista, jonne ei ainakaan kannata mennä, sillä niitäkin on. Oppaassakin todetaan, että saavutettavuuden kannalta mahdottomia kohteita on jätetty siitä kokonaan pois. Kenties epäkohtien esille tuominen jollain julkisella foorumilla pistäisi vähän liikettä korjaaviin toimenpiteisiin. Esteettömyyskartoituksiin ovat kaikki tervetulleita.
Maailmalta: Kanadassa on vireillä oikeusjuttu epäsaavutettavasta verkkosivustosta. Lisää tietoa: Web accessibility issues highlighted on Canadian Ticketmaster. Amerikan vastaavasta ei ole kuulunut mitään, vaikka käsittelyn piti alkaa toukokuussa.
Jaa tämä:
Viime aikoina olen huomannut olevani enemmän kling!- kuin piip-piip-piip-ihminen.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikenlaiset moniosaiset piipitykset rassaavat korvaparkojani aika tavalla. Piipittäjien kärkipäässä arkisin ovat mikroaaltouuni, kahvinkeitin ja kännykkä, tässä järjestyksessä. Pahin kakofonia syntyy silloin, kun sekä kahvinkeitin että mikroaaltouuni ilmoittavat yhtäaikaa sisältönsä valmistumisesta, ja uskokaa pois, niin tapahtuu monta kertaa päivässä. Jos vielä naapurin kännykkään tulee samalla hetkellä viesti, voidaan puhua jo äänisaasteesta. Ainakin melkein.
Jäinkin miettimään, että tässä maailmassa, jossa keksitään ties minkälaisia härpäkkeitä, en ole vielä nähnyt yhtään kodinkonetta, jonka merkkiäänen saisi itse säätää ja valita. Eikö se olisi käytettävää, ja saavutettavaa kuin mikä? Samalla periaatteella kuin kännykässäkin saa säätää piipittääkö, piriseekö vai äänteleekö se jollakin toisella tapaa, voisi myös vaikkapa mikroaaltouunin laittaa heläyttämään ilmoille sulosointuja, tai kenties jopa mykistää sen kokonaan. Oma vanha mikroni sanoo iloisesti pling!, ja se miellyttää minua huomattavasti enemmän kuin jatkuva pitkäkestoinen piipitys (etenkin niissä tilanteissa, kun ruoka ei ole ihan tarpeeksi kuumaa, laitetaanpa vielä puoli minuuttia, ja sitten toiset puoli, ja sitten –).
Lapsuudesta jäi mieleen se sukulainen, jonka koira raivostui aina, kun ovikello soi. Siinä taloudessa oli kehitetty systeemi, jolla ovikellon soimisen sijasta alkoi merkkivalo vilkkua. (No, ennen pitkää koira alkoi raivota sillekin.) Mutta kuinka kuulijaystävällistä olisikaan, jos piipitykset jäisivät historiaan, ja sen sijaan vaikka pieni valo vilkuttelisi niille, jotka eivät halua kuulla laitteiden meteliä, tai pysty siihen.
Tosin ennen pitkää näistäkin ilmoituksista saa varmasti värisevän viestin kännykkään; juuri siihen, joka on kiedottu ranteen ympärille kuin Ritari Ässällä konsanaan. Sitä odotellessa.
Jaa tämä:
Yksi suosikkini Helsingin Sanomien monien hyvien erikoisliitteiden joukossa on tänään ilmestynyt Koulutusliite, jota voi vähän tahmeana digipaperina lueskella sielläkin, missä itse lehti ei ilmesty. Koulutusliitteessä on paljon luettavaa meillekin, jotka emme enää aktiivisesti koulunpenkkiä kuluta. Toisaalta siitä voi vaikka löytää jotain ihan uutta opiskeltavaa, niin kuin esimerkiksi vitaalishiatsua tai lattiatankoa. Hmm…
Mutta tämänkertaisen liitteen parasta antia oli kuitenkin paitsi monipuolinen verkko-opiskelumahdollisuuksien esittely, niin etenkin paneutuminen erilaisiin opiskelun apuvälineisiin (s. 9). Kuten jutussakin todetaan, niin näkö-, kuulo-, liikunta- tai puhevamma ei estä opiskelua, kunhan oikea apuväline löytyy, ja niitähän onneksi löytyy. Vaikka osa esitellyistä laitteista oli jo entuudestaan tuttuja, niin enemmistö oli sellaisia, joista en ollut koskaan kuullut – niin kuin FM- eli frekvenssimodulaatiolaite ja nappihiiri. Loppupeleissä kuitenkin asenteet ovat välineitä tärkeämpiä, ja jo pienillä asioilla voidaan helpottaa useiden opiskelua ja elämää – esimerkkinä vaikkapa tilojen suunnittelu kaiuttomiksi.
Lisätietoja kuulovammaisten opiskelumahdollisuuksista ja apuvälineistä löytyy Esteetön opiskelu -sivustolta.
Samaa aihetta liippaa myös maailmalta tuleva uutinen, jonka mukaan IBM (joka on oikeasti edelläkävijä saavutettavuusasioissa) on aloittanut tietotekniikan opiskelijoille suunnatun opinto-ohjelman, jossa opiskellaan niitä teknisiä taitoja, joita tarvitaan kaikille saavutettavien ohjelmien ja verkkosivujen tekemiseksi.
”The program aims to improve access to Internet and workplace technologies for people with disabilities, the aging, and non-native language speakers. IBM’s new Web-based lecture teaches techniques to make electronic documents and the Web more accessible.
’While there are many courses on programming skills, few, if any, lectures are devoted to encouraging students to consider the needs of computer users with sight, hearing or mobility disabilities when they write software code,’ Wayne Dick, Chair of the Computer Engineering and Computer Science Department at the University of California State University, Long Beach, said in a prepared statement. ’IBM’s considerable expertise in assistive technologies will help computer sciences majors differentiate themselves in the job market, and give the students the satisfaction of helping others and solving challenges.'”
Otetaan Suomeen yksi samanlainen, kiitos. [via]
Jaa tämä:
