Kategoria: Saavutettavuus (Page 10 of 61)

En näemmä olekaan ainoa, joka on joskus aikojen saatossa miettinyt sitä, millä perusteella W3C julkaisee standardejaan ja saavutettavuusohjeistojaan: kai sielläkin käyttäjätutkimusta tehdään? Working with Others: Accessibility and User Research -artikkelissa yritetään selvittää, mitä kaiken takana on, eivätkä tulokset juuri vakuuta. Siksi kirjoittaja käy läpi joitakin keskeisiä ohjeiston kohtia oikeisiin käyttäjähavaintoihin perustuen – käyttäjät kun kuitenkin ovat viime kädessä tämänkin paketin tärkein tekijä.

”In short, we need less discussion and more user research. Especially when our guidelines form the basis of national laws, we need to ensure that they’re founded on real user experience. And in the meantime, accessibility experts, let’s conduct – and publish – more user research to support our recommendations.”

”Whether a marketing campaign or a museum exhibit, a video game or a complex control system, the design we see is the culmination of many concepts and practices brought together from a variety of disciplines. Because no one can be an expert on everything, designers have always had to scramble to find the information and know-how required to make a design work. This reference book provides research-based information about and examples from these varied design disciplines.”

Kaiken kiireen keskellä joskus ennättää sentään lukea myös kirjoja – muitakin kuin niitä junamatkoilla ahmaistavia pehmeäkantisia pokkareita. Nykyisin kirjat ovat vähän kuin elokuvat: kun harvoin ehtii, niin toivoo saavansa rahoilleen vastinetta. Onneksi näin oli asian laita William Lidwellin, Kritina Holdenin ja Jill Butlerin toimittaman Universal Principles of Designin suhteen.

Monesti töitä tehdessä on ollut tarvetta paitsi selvittää itselleen, myös asiakkaille / kollegoille mitä jokin tietty termi tarkoittaa, sillä mikään asiantuntija ei voi hallita koko palettia, eikä ole tarviskaan. Sen sijaan että pitäisi jatkossa kääntyä Wikipedian tai lukuisten alan sanastojen puoleen, on nyt helpompaa lehteillä Universal Principles of Designin ihania, paksuja sivuja. (Kyllä, myös kirjoissa käyttökokemus on iso asia!) Alaotsikkonsa (100 Ways to Enhance Usability, Influence Perception, Increase Appeal, Make Better Design Decisions, and Teach Through Design) mukaisesti kirjassa esitellään sata suunnitteluperiaatetta ja paitsi selitetään niiden taustat ja kerrotaan myös kuinka niitä voi konkreettisesti käyttää, muistetaan myös mainita eri periaatteiden yhteydet toisiinsa. Esimerkit avautuvat kohtuuhelposti myös muille kuin englantia äidinkielenään puhuville; kiitos monipuolisen kuvituksen. Jokaisesta kohdasta löytyy niin ikään lisää lähteitä asiasta kiinnostuneelle.

Koska lähestymistapa on amerikkalaisittain simppeli ja selkeä, kirjasta on varmasti hyötyä paitsi alan ammattilaisille (suunnittelijat, tutkijat jne.), myös opiskelijoille. Sitä tuskin on tarkoitus ahmaista kertaistumalta tai lukea kuin romaania, ellei tapoihin yleensä kuulu lukea tietosanakirjoja tai puhelinluetteloita kannesta kanteen. Hakuteoksena kirja on mitä mainioin, vaikka sieltä ei kaikkea mieleen juolahtanutta löydykään, ja vaikka toisaalta siellä tuntuu olevan paljon sellaista, mistä ei ole koskaan kuullutkaan. Kaiken läpikäymisen jälkeen mieleen kyllä hiipii epäilys: onko niitä suunnitteluperiaatteita todellakin vain sata? Jään siis odottelemaan kakkososaa tai täydennystä.

William Lidwell, Kritina Holden & Jill Butler: Universal Principles of Design
Rockport Publishers, 2003
ISBN: 1-59253-007-9
[Amazon]

(Kuva: UPOD: online addendum. Alunperin kirjan pariin johdatti Don Norman.)

Kahdentoista kohdan HCI2006: Designing for Older People – Hints and Tips -referaatti on sen verran pätevä, että käännän sen tähän paitsi yleiseksi hyödyksi, myös oman muistini virkistämiseksi. Kaikki me näetsen vanhenemme, sanon nimimerkillä Moniteholaseja on jo suositeltu.

1. Vanhat ihmiset ovat ihan samanlaisia kuin nuoretkin. Et muutu saavuttaessasi tietyn iän. (Eroavaisuuksia tietysti on, mutta se ei tarkoita sitä, että vanhat olisivat yhdessä leirissä ja nuoret toisessa.)
2. Kaikki vanhukset eivät ole samanlaisia. Heillä on erilaisia elämänkokemuksia, vammoja jne.
3. Tärkeintä on se, mitä ihmiset haluavat tehdä elämällään. Teknologiaa ei voi vain heittää heille – sen täytyy vastata heidän tarpeisiinsa ja vaatimuksiinsa.
4. Vanhoilla ihmisillä on oikeus samoihin toimintoihin kuin nuorillakin. He eivät välttämättä halua karsittuja versioita. Tärkeää sen sijaan on se, kuinka toiminnot esitetään – kuinka paljon tietoa on esillä kerrallaan, minkälaista terminologiaa käytetään jne.
5. Tarvitsemme teknologiaa, jota voi mukauttaa tarpeiden mukaan (tarjota samaa toimintoa eri tavoilla esitettynä).
6. Tuotteen koko elinkaareen tulee kiinnittää huomiota – käytettävästä tuotteesta ei ole hyötyä, jos käyttöopas on huono. Sama koskee myös myyntiä, ylläpitoa ja markkinointia.
7. Mistä tietää, että jokin teknologia on onnistunut? Onko tarpeeksi, että se myy hyvin (vaikka ostajat eivät välttämättä ole käyttäjiä)? Kuka ostaa, kuka käyttää? Entä huoltajiin liittyvät seikat?
8. Vanhusten onnistunut oppiminen on epämuodollista, sosiaalista ja hauskaa. Se ei ole pelottavaa, koska he eivät jännitä. Eikä se ole ohjattua.
9. Toinen syy onnistumiseen on se, että yksilöt voivat tehdä mitä haluavat.
10. Persoonien käyttö on avuksi silloin, kun on tarpeen tuoda suunnittelijoita ja käyttäjiä kulttuurisesti lähemmäs toisiaan (niin eri ikäryhmien kuin kulttuurienkin suhteen). Se antaa suunnittelijoille näkemyksen erilaisista elämäntavoista ja yhdistää yksilöitä.
11. Persoonien pitää perustua todelliseen tietoon, eli taustalla täytyy olla yhteys oikeisiin iäkkäisiin käyttäjiin. Muuten niistä tulee helposti pelkkiä karikatyyrejä.
12. Persoonat ovat hyödyllisiä silloin, kun loppukäyttäjistä on olemassa taustatietoja ja niitä käytetään yhdessä muiden työkalujen kanssa. Etenkin persoonajoukot voivat olla käyttökelpoisia.
• Itse persoonien luominen voi olla hyödyllisempää kuin niiden käyttäminen. Joten kun persoonia luovutetaan eteenpäin, on kenties syytä antaa myös tietoa niiden tekemisestä – tehdä oletuksista näkyviä jne.

Asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukaista myös Usability for older web users.

Saavutettava.fi:ssä on puhetta PDF-dokumenttien saavutettavuuden neljästä tasosta, mutta dokumenttien sijaan enemmän arjessa kiukuttaa itse Adobe Reader. Sen kanssa eläminen on nimittäin useimmiten silkkaa tuskaa. Enkä ole ainoa: Adobe Acrobat + Firefox = Pain– ja I shall rant about the Adobe Reader installer now -kirjoituksissa rutistaan tismalleen samoista asioista, joiden kanssa joudun silmäkkäin joka päivä.

Mitä kaikkea voikaan tapahtua, kun erehtyy klikkaamaan PDF-dokumenttiin johtavaa linkkiä? Kuulostaako tutulta: ohjelma avautuu tolkuttoman hitaasti, selain kaatuu tai jumittuu pitkiksi ajoiksi, auki olevien selainikkunoiden järjestys muuttuu itsekseen, jotkut katoavat kokonaan näkyvistä, kuittausta vaativat ilmoitusikkunat ilmestyvät selainikkunan taakse, joskus dokumentit avautuvat selaimeen, joskus itse ohjelma avautuu, päivityksiä on tarjolla harva se viikko useita kappaleita kerrallaan, eikä mistään käy ilmi onko ne kaikki asennettava kerralla, niiden lataaminen kestää ikuisuuden, asentamisesta huolimatta samat päivitykset saattavat olla tarjolla taas seuraavana päivänä, ja niin edelleen, ja niin edelleen…

Käyttökokemusta kerrakseen. En edes aloita itse dokumenttien tekemisestä.

Olisi kai siis pidettävä saavutettavuuden ja käytettävyyden riemuvoittona, jos ylipäätään joskus onnistuu vaivatta PDF-dokumentin avaamaan ja lukemaan. Varmuudella voin sanoa vain sen, että linkin klikkaaminen pelottaa joka kerta. En uskalla edes kuvitella minkälaista Readerin käyttö on mobiilisti.