Kategoria: Musiikilliset (Page 28 of 34)

Merten listaili parhaita esikoislevyjä meemit mielessään, ja aihe jäi kaihertamaan niin paljon takaraivoon, että eihän tässä muu auttanut kuin kollata levyhyllyä läpi. Ilmeisesti määrä ja tyylilaji on vapaa – ellei, niin ainakin nyt on.

Limonadi Elohopea: Trukilla yli vaikeuksien
Merten sanoo, jälleen kerran, kaiken olennaisen ja mie vaan peesaan. Vanha rakkaus ei ruostu, vaikka Tero-Petriä harmittaakin ainainen ensimmäisen levyn ylistys.

Garbage: s/t
Shirley Manson taustajoukkoineen tuli, näki ja voitti. Myöhemmät vaiheet eivät sitten olekaan jaksaneet innostaa.

Don Huonot: Silmänkääntötemppu
Joo joo, on se muka taiderokkia ja ties mitä pilviprogeilua, mutta tämä levy on sitten kansiaan myöten sitä taidetta. Sittemmin Kalle Aholaan iski Manimania ja samalla unohtui, että joskus musiikki saa ollakin vähän vaikeaa. Lyriikoista nyt puhumattakaan.

Alanis Morissette: Jagged Little Pill
Vieläkin muistan kun kuulin ensimmäistä kertaa You Oughta Know -biisin. Kylmiä väreitä. Tämä levy on ansainnut kaiken suitsutuksen. Poppi-Alaniksen levyjä ei lasketa.

Nämä näin ensiraapaisulla.

Vaikka levyn virallinen ilmestymispäivä onkin vasta ensi kuun alkupuolella, voi R.E.M.:in uunituoreen Around the Sun -levyn kuunnella jo nyt netissä ihan laillisesti. Tammikuun lopun keikkaan on niin pitkä aika… Huokaus.

Toisaalle poukotakseni: tänään vietetään Autotonta päivää, jolloin ”jätetään auto kotiin ja löydetään joukkoliikenteen tai oman liikkumisen lukuisat mahdollisuudet”. Minä löysin tänä aamuna jälkimmäisen, kun bussikuski päätti painaa pysäkin kohdalla jarrun sijasta kaasua.

Tänä hiljaisena, harmaana lauantaina olen yrittänyt opetella kuuntelemaan Nick Cavea, jonka levyn rakas ystäväni joskus antoi minulle lahjaksi. Halusi vissiin paikata sivistyksessäni olevan aukon, vai pitäisikö sanoa luolan. Siellä se luola vieläkin on. Mutta Nyt-liitteen juttu artistista oli niin hilpeä, että ehkä osaan itsekin vastedes ottaa Niilon vähän kevyemmin. Ainakin seuraava sitaatti on kerrassaan laittamaton:

”Minulla on kirjanpitäjä, jonka kanssa tulen hyvin toimeen. Periaatteessa hän vain aina ilmoittaa, kun minulta loppuvat rahat. Sitä sattuu silloin tällöin. Minulla on myös mahtava ja pelottava lakimies, johon otan yhteyttä ehkä kerran vuodessa, kun jotain tyyppiä täytyy potkia vähän perseelle. Lisäksi minulla on tehokas assistentti, joka pitää käytännön asiat kasassa. Niin, ja tietenkin vaimo ja lapset. Ei muuta. Paitsi että onhan minulla jokunen ystäväkin. Kaksi, tai ehkä kolme.”

Helismaa-palkinto Martti Syrjälle, kertoo Hesari. Ilmeisesti yksi uusi biisi kymmenessä vuodessa, vanhoja lämmitellyt megakonsertti kotinurkilla ja muuna aikana herätetty kyseenalainen julkisuus alkoholijuomia nauttimalla riittävät. Tai ehkä tarkoituksena on potkia Marttia persuksille, että levy joskus valmistuisi. Eiköhän samantien palkita myös kaikki kotimaiset olympialaisissa turisteeranneet urheilijat. Tai ehä mie tiiä.