Jaha, ja mikä tässä Regina Spektorissa nyt on sitten niin erinomaista, että se päihittää Fiona Applen, Tori Amoksen, Aimee Mannin, Joni Mitchellin ja Ani DiFrancon?
Kategoria: Musiikilliset (Page 17 of 34)
Lasse Kurki ilahdutti työläistä soittamalla pari päivää sitten Valiojoukossa Pienten Miesten upouuden Odotellessa-sinkun. Rakastin tätä helsinkiläisorkesteria joskus lukioaikoina, mutta sittemmin bändi vetäytyi telakalle. Päivän hyvä uutinen olikin, että syksyllä on luvassa uusi levy. Hienoa!
Mikä ei sitten olekaan niin hienoa, niin se, että Pieniä Miehiä ei tunnu olevan verkossa olemassakaan. Ei kotisivuja, ei tietoa levy-yhtiöstä, ei mitään. Latviskaan ei tunnista. Mitäs peliä tämä tällainen on? Sovitaanko nyt heti, että nykyaikana, kun perustetaan bändi, perustetaan sille samalla myöskin kotisivut. Sillä mitä tekee musiikinkuluttaja kuullessaan hyvän biisin? Hakee lisää tietoa verkosta! Ja ellei sitä löydy, saattaapi koko homma unohtua ja ropo luisua jonkun muun taskuun. (Paitsi silloin, kun kuulija on fani, sillä fani ei unohda.) Pienet Miehet, älkää olko pieniä verkossa!
Jaa tämä:
(Kuva: HS)
Missä olit, kun Suomi voitti Euroviisut?
”Cultural studies professors beware – a tidal wave of studies about Lordi, Eurovision, Europeanness, pop culture etc. is coming your way.”
(Kommentti Guardianin Culture Vulture -blogin euroviisumerkinnässä)
Jaa tämä:
Musiikillinen rakkaudentunnustus CSS:lle: Hands To Boag (mp3). [via]
Tonight I need your CSS
Coding in the darkness
From now on no more tables nest
You will meet web standards
Jaa tämä:
Bändien verkkosivut ja käytettävyys on yhtälö, jota ei kertakaikkiaan tunnu olevan olemassa. Aiheesta on kirjoitettu jo monta kertaa aikaisemminkin, mm. Saavutettava.fi:n puolella, mutta mikään ei ole muuttunut. En ymmärrä.
Harrastuspoliittisiin sivutoimiini liittyen saan ja joudun säännöllisin väliajoin kahlaamaan läpi huomattavan määrän erinäisten artistien verkkosivuja ja aihetta läheltä liippaavia sivustoja, ja miltei aina törmään samoihin ongelmiin. Etenkin uusilla yhtyeillä tuntuu olevan niin mahdoton näyttämisen tarve, että verkkosivuistakin on pakko tehdä eriasteisia arvausleikkejä, joissa linkkien paikkoja saa hauskasti jahdata hiirellä pitkin ruutua tai ainakin arvata mitä minkäkin linkin takaa löytyy, nimestä kun sitä ei voi päätellä. Tuotanto muistetaan useimmiten luetella, mutta bändin omat tiedot saattavat unohtua. Hämmästyttävän usein missään ei kerrota keitä orkesterissa soittaa tai minkälainen bändin historia on. Biografian käsite tuntuu olevan monille varsin tuntematon.
Käyttäjä, kriitikosta puhumattakaan, ei ilahdu selain- ja resoluutiovaatimuksista, varoittamatta käyntiin pärähtävistä biiseistä, avautuvista ikkunoista, kehyksiin tungetusta materiaalista, pikkiriikkisestä flash-tekstistä, jonka kokoa ei pysty muuttamaan, hassuista ja taiteellisista fonteista, joita ei pysty lukemaan, puuttuvista yhteystiedoista ja viimeksi toissavuonna päivätyistä uutisista, kun uusi levy on juuri tulossa markkinoille. Hyvänen aika, ihmiset, kun iso osa kuluttajista jo muutenkin lataa, kuuntelee ja ostaa musiikkinsa verkosta, niin miksi ihmeessä bändit eivät tajua verkon tärkeyttä markkinointikanavanaan?
Poikkeuksiakin tietysti on. Onneksi.
Website Usability – Is Your Site A Boy Band? -artikkeli ei varsinaisesti käsittele bändisivustoja, mutta voi pojat että siellä olisi opittavaa varsin monelle orkesterille.
Jaa tämä:
