Noin kategorisesti inhoan kaikkia sellaisia ohjelmistoja, joita on pakko asentaa tietokoneelle, että pystyisi tekemään tiettyjä asioita, ja jotka siitä kiitokseksi valtaavat koko koneen, eivätkä muutenkaan käyttäydy odotetusti. Niin kuin nyt vaikka QuickTime, jota tarvitaan harmittavan monessa kohdassa jonkin liikkuvan kuvan näkemiseen, joskus myös äänen kuuntelua varten. Perus-PC:n vakio-ohjelmistoihinhan se ei kuulu. (Älkääkä edes kysykö RealPlayerista, sitä inhoan vähintään yhtä paljon.)
Oletusasetuksena, vaikka osaisikin asennusvaiheessa ruksia satunnaisotannalla jotain valintoina ohjelmaan yhdistettävistä tiedostotyypeistä päälle ja pois, QuickTime päättää olevansa koneen kaikkien äänitiedostojen herra. Sillä ei ole väliä, että käyttäjä on aikaisemmin valinnut vaikkapa Winampin huolehtimaan tästä tehtävästä – ehei, se on kaikki tai ei mitään. Vaikka kumpaankin ohjelmaan kävisi vielä käsin säätämässä tiedostotyypit kohdalleen, ei Winamp voi mitään vahvemmalleen, ja sitä paitsi ohjelman uumenista löytyy aina vielä yksi kohta, jossa asetukset ovatkin juuri toisin kuin käyttäjä halusi. Winamp-parka vaikenee kokonaan, kun koneella on QuickTime. Sen jälkeen ei auta, vaikka tiedostoja yrittäisi avata sen kautta käsin suoraan tiedostonimen syöttämällä. Ainoa, mikä auttaa, on QuickTimen tuhoaminen koneelta kokonaan. Kokeiltu on monet kerrat.
Lisäksi vihaan QuickTimen tapaa paitsi kahmia äänitiedostot itselleen, myös avata ne suoraan selainikkunaan. Mikä on sen masentavampi näky kuin pieni soitin keskellä ruutua? Ja ei, tässäkään kohdassa eivät asetusten säädöt auta. Kannattaa myös muistaa se, että harva peruskäyttäjä ryhtyy säätämään soittimia, tai edes osaa hakea ongelmaan ratkaisua.
Käytettävyyden perussääntö: anna kontrolli käyttäjälle. My music, my way.
