Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle
Tälle maanantaille tuntuu olevan ominaista erilaisten testien tekeminen, ja mikäs siinä, onhan se mukavan kevyt tapa aloittaa viikko. Koska muinainen musiikinopettajani väitti, että omistaisin absoluuttisen sävelkorvan, piti minunkin tietysti ottaa osaa blogeissa pyöriviin sävelkorvatesteihin. Eipä ollut opettaja ihan oikeassa:
Kelpaa. [inspiraatio]
Kuluneella viikolla on levylistailun myötä tullut oltua melkoisella nostalgiatripillä, jonka johdosta kämpässä ovat raikuneet suuret suosikkini viidentoista vuoden takaa. Alan ilmeisesti vääjäämättä lähestyä sitä ikää, jolloin tuntuu siltä, että parhaat biisit tehtiin joskus 80- ja 90-lukujen taitteessa. Siis viime vuosituhannella, teinit.
Levyjen listaamisessa on se ilo, että vastaan tulee monia sellaisia levyjä, joiden olemassaolon oli ehtinyt jo autuaasti unohtaa – puhumattakaan sitten niistä arkistojen aarteista, jotka ovat olemassa vain liki puhkisoitetuilla c-kaseteilla. Niitä ei löydy myöskään nettilevykaupoista, vaan ainoastaan säkällä markettien alelaareista. (Suosittelen Sokosta, se ei petä koskaan.)
Kuvan kokoelma, siis Juliet Jonesin Sydämen Helppo elämä – tupla-cd on julkaistu tänä vuonna, ja maksoi huikeat 6 euroa. Kuusi euroa! Se on kuulkaa naurettavan vähän siitä, että saa vajota pariksi tunniksi hoilaamaan naapureiden iloksi biisien mukana muistellen niitä aikoja, jolloin keikoille tuli livahdettua alaikäisenä ja kaljajonoon ei uskaltanut edes ajatella menevänsä kiinnijäämisen pelossa. Sitä tunnetta en taida tavoittaa Suen 100. numeron juhlabileissä, mutta ehkä sitten jotain muuta näille ikävuosille sopivaa…
Sivumennen: mikä menee vielä helpommin rikki kuin tavallinen cd-kotelo? No, tupla-cd:n kotelo tietenkin! Ah tätä käytettävyyden juhlaa.
Kun kyyköttää hankalasti läppärin kanssa levyhyllyjen edessä dokumentoiden varastoaan liian monta vuotta ja sataa levyä sen jälkeen kun homma olisi pitänyt tehdä, tulee mieleen, että helpompiakin tapoja voisi olla. Yllättäen kymmenen vuotta sitten alulle pistetyn ja sittemmin unohdetun listan ja tämän päivän välillä on ihan liian iso ero yhdessä illassa kiinni kurottavaksi. Mättäessäni tietoja exceliin odotan koko ajan saavani ohjelmalta valmiita ehdotuksia kunkin artistin kohdalla, mutta ei, se vain toistelee apinan lailla sitä edelliseen soluun naputeltua tekstiä. Nyt jos jossain on olemassa sellainen sovellus tai verkkosivusto, jossa voi valita näppärästi levyjä ja koostaa niistä oman listan, huutakaa hep!.
Viikkovitosessa kysellään tällä viikolla juuri sellaisia asioita, joihin haluan vastata, kun ulkona sataa räntää vaakatasossa, mutta korviin kantautuu silti sulosäveliä.
1. Mitä musiikkia kuuntelet juuri nyt, tai jos ei nyt soi musa, mitä kuuntelit viimeksi?
Juuri nyt, niin kuin aina arkisin päiväsaikaan, kuuntelen Radio Helsinkiä. Tällä hetkellä siellä soi Johnny Cashin Hurt, ja minä olen poski märkänä.
2. Mitä musiikkia ostit viimeksi?
Ostinkohan Monsteriserin The Long Snap To Zero -levyn? En ole ihan varma. Saattoi olla joku muukin.
3. Mistä musiikista nautit viimeksi livenä?
Tuure Kilpeläisestä pari viikkoa takaperin.
4. Mistä musiikista et pidä?
Musiikista nauttiminen on pitkälti tilannesidonnainen juttu, eli sama musiikki voi toisessa tilanteessa ihastuttaa ja toisessa olla täysin ajankohtaan sopimatonta. Mutta kategorisesti kaikenlainen euroteknocrazyfrogtyyppinen meteli on kauhistus, eikä norjalainen kuolonmetallikaan välttämättä saa minua hyppimään riemusta.
5. Paljastaako musiikki elämäntyylisi?
Tätä pitäisi kysyä joltakin toiselta. Minkälainen elämäntyyli on ihmisellä, jonka levyhyllyssä ovat sulassa sovussa sekä Jari Sillanpää, Kotiteollisuus, Danko Jones, Moloko, Kate Bush että Sweatmaster?
Tänään kannattaa olla klo 8.20 korva, silmä ja hiirikäsi tarkkana, sillä silloin saa ensiesityksensä YleX:llä Kerkko Koskisen säveltämä Uuden ajan kynnyksellä, laulu Anna Politkovskajalle. Samaan aikaan laulu tulee ladattavaksi Voima-lehden sivujen kautta mp3-muodossa. Kappaleen tuotto ohjataan ihmisoikeustyöhön Tshetsheniaan. Eilen iltauutisissa kuultu pätkä kertoi, että kovin ultrabrasti soivaa materiaalia on tulossa, mikä ei ole ollenkaan huonompi homma, vaikka tässä kohdassa tärkeämpää on ajatus laulun takana.
Lisäys: Olkaa kärsivälliset biisiä ladatessanne, Voiman sivut ovat aika ajoin syväkyykyssä.
© 2024 Matkalla
Theme by Anders Noren — Up ↑