Tero Lehto kirjoittaa asiaa kännyköiden soittoäänistä, jotka usein tuppaavat särkemään korvia särinällään ja kehnolla äänenlaadullaan, jos itse kappalevalinta ei sitä muutoin tee.
”Rätisevä monoääninen musiikkikappale pärähtää soimaan, kun työkaverin kännykkä on jäänyt yksin pöydälle. Taas on haettu uusia soittoääniä. Vaan voi itku, miksi nuo kaupalliset soittoäänet ovat niin korvia särkevän heikkolaatuisia?”
Niin tuttua! Koska etsin jatkuvasti Teron lailla kännykkääni riittävän rätinätöntä, mutta silti miellyttävää soittoääntä, olen joutunut kuuntelemaan ja kokeilemaan mitä hirveimpiä esityksiä, ja silti tyytymään kompromissiin, joka sekin volyymin ollessa riittävän suurella saa veren vuotamaan korvakäytävistä. Ainakin omassa käytössäni olen havainnut, että soittoääninä toimivat parhaiten suhteellisen simppelillä melodialla varustetut kappaleet, joihin ei ole tungettu joka raidalle tavaraa eikä etenkään massiivista lyömäsoitinarsenaalia. Sellaiset saattaa vielä pystyä erottamaan myös silloin, kun kännykkä on jossain repun pohjalla, eikä ääni sekaannu ympäristön hälyyn.
Silloin kun aidoista soittoäänistä ei kukaan vielä ollut kuullutkaan, toimi Leevi & The Leavingsin En tahdo sinua enää useamman vuoden uskollisena kumppaninani, mutta sen jälkeen vaihtuvuus on ollut tiheämpää. Iron Maidenin Aces High -kitarariffi toimi sekin aikansa (myös mukavana muistona menneistä), mutta truetone-muotoon puristettuna senkin viehätys on kadonnut. Tällä hetkellä koeajalla on Red Hot Chili Peppers ja Suck My Kiss -intro, mutta vaikka kyseinen pätkä onkin mitä mainioin, ei sekään toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Tero kyseleekin suosituksia parhaista (ilmaisista) soittoäänistä, ja minä voisin tehdä saman tempun. Mikä soittoääni sinulla on puhelimessasi ja miksi?
