Mukavaa huomata, että äänilevyteollisuus huomioi vielä meitä reliikkejä, jotka ostamme cd-levyjä. Näihin nipsukoihin on nimittäin huomattavasti sujuvampaa pujotella kansivihkosia kuin niihin vanhanmallisiin.
Kategoria: Musiikilliset (Page 10 of 34)
En ole koskaan pahemmin perustanut Ville Leinosesta, voisipa melkein sanoa, että päinvastoin, mutta nyt oli pakko antaa periksi toveri Lotan lailla. Sekä lapsuuttani että ikävuosia parinkympin molemmin puolin värittävät voimakkaasti Finnhitsien loistokokoelmat, ja Leinosen Hei! tekee niille kunniaa tavalla, joka on kuin onkin varsin toimiva. Imelää, kyllä, sataprosenttista iskelmää, aivan varmasti, mutta siksi niin ihanaa. Vajoan nostalgian suohon, eikä sieltä ole kiirettä pois.
Jaa tämä:
Nyt kun cd-levyistäkin on aika jättämässä, ei enää riitä, että digitoidaan kasetit, vaan sama temppu on tehtävä myös vinyyleille. Tietenkin myös siihen löytyy apuvälineitä, ja niistä kertoo tänään New York Timesin artikkeli The Turntables That Transform Vinyl (josta myös oheinen kuva).
Mutta ihan helpoksi ei ole hommaa kuluttajalle tehty – jos musiikkia mielii kuunnella, on sen eteen nähtävä myös vaivaa:
”Learning how to use these systems takes time – up to three or even four hours. The turntable has to be assembled, and the LPs cleaned carefully to remove the dust of ages – two jobs that those over 30 might remember well. Then the recording software, which comes on a CD, takes about a half-hour to set up properly – or three times that if you skip the ’frequently asked questions,’ as I did, and then sheepishly return to them when you get stuck.
The software requires some attention even after you learn its ways. For example, it cant automatically detect the end of each track between two songs or movements of a symphony. You have to mark these spots yourself in the program before burning a CD or making an MP3 file. Still, once the learning curve is vanquished and the sounds of much-loved old recordings fill the air, you may wonder why you waited so long.”
Kuitenkin on lohdullista kuulla, että vaikka käytettävyys ei muuten olekaan huipussaan, on homman vaikein osa käsipeliä, eli itse levyjen puhdistaminen. Pintojen on nimittäin oltava puhtaita ja pölyttömiä ja alustan tasainen, jos päämääränä on kunnollinen lopputulos. Ihan helpolta ei kuulosta sekään, että jokaisen raidan alku ja loppu on merkittävä käsin.
Näyttääkin kovasti siltä, että sadepäivieni puuhastelukiintiö on taattu koko loppuelämäksi.
Mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että samalla kun jo puuhataan cd-levyjen alasajoa, julkaisevat tietyt tahot tuoreita äänitteitään paitsi cd:inä, myös vinyyleinä ja kasetteina? Näin ovat ihan vastikään tehneet mm. Viikate ja Ville Leinonen. Ehkä kaseteista onkin tulossa uusi trendi? Retrohan on muotia…
Jaa tämä:
Olen viime aikoina haikaillut kovasti en niinkään menetettyä nuoruutta, vaan nuoruusvuosien musiikkia, joka tuppaa olemaan pääasiallisesti tallennettuna kuolleille ja kuopatuille c-kaseteille. Kaseteille on ikuistettu mm. Kauko Röyhkän miltei koko tuotanto ennen Tyttöjen ystävää, josta suurinta osaa on turha yrittää saada mistään nykykuunteluun sopivammassa muodossa. Toki kaseteissa on oma historiallinen viehätyksensä, etenkin niissä, joissa biisien aluissa ja lopuissa voi kuulla Rockradiota tai Nuorten sävellahjaa, mutta niin vain on meikäläisestäkin tullut sikäli kärsimätön ja mukavuudenhaluinen, että kasettien kuuntelu tuntuu ylitsepääsemättömän työläältä. Vinyyleissäkin on tekemistä, mutta niissä sentään näkee missä yksi biisi loppuu ja toinen alkaa.
Olen penännyt alalla olevilta ystäviltä tietoa siitä, kuinka kasetteja voisi saattaa kuulijaystävällisempään muotoon, ts. joko cd-soittimessa tai tietokoneella tms. soitettavaksi, mutta vastaukset ovat aina antaneet ymmärtää, että tarvittaisiin turhan monta teknistä vimpainta ja tietotaitoa, että musiikin konvertointi onnistuisi. Toki konvertoinnin voisi ostaa maksullisena palveluna, mutta hintapyynnöt ovat olleet sitä luokkaa, että olen mieluummin veivannut nauhoja dekissäni, kun niistä vielä ääntä lähtee.
Mutta kas, tänään sain kuulla Plus Deck Cassette Converter -laitteesta, jolla homman voisi hoitaa itsekin. Reilun sadanviidenkympin hinta ei tunnu pahalta, kun ottaa huomioon, että kellarissani makaa kasetteja satamäärin odottamassa toimenpiteitä tai ainakin kunnioittavampaa arkistointia. Ihan en ymmärrä sitä voiko laitteen yhdistää läppäriin vaiko vain pöytäkoneeseen, mutta tärkeintä se, että moinen härveli ylipäätään löytyy. Varmaan joku lukija tietää sanoa vielä lisääkin – tai on tietenkin kuullut aiheesta jo ajat sitten. Minulle tämä oli iloinen uutinen! [via]
Jaa tämä:
