Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Mobiilit (Page 8 of 44)

Google-puhelin ja mobiili YouTube

Niin, blogipöhinästä päätellen kohta on vuorossa Google-puhelimen julkistus. Patentti on ollut vetämässä jo vuodesta 2005, ja sen perusteella Google olisi viemässä simppeliä hakukoneajatteluaan vielä askeleen aikaisempaa pidemmälle: puhelin tietää mitä käyttäjä haluaa jo ennen kuin hakua on edes tehty.

”In the patent Google discusses how all the data is stored on Google’s servers and queries are sent whenever the user is searching for something or typing a message. Presumably the queries would be sent over some kind of mobile AJAX interface. This patent is truly groundbreaking in what the application could do. Imagine that you are planning a night out in London. At 6pm Google could predict you are looking for a restaurant and, given your history of looking for directions to Chinese restaurants every week, would select an array of suitable places for you to eat. At 9pm you would turn your phone on again and Google would know you wanted bars near the restaurant. At 11pm Google again predicts you need a list of local taxi firms.”

Ja nyt kun YouTubestakin on tulossa mobiiliversio, niin arvaako Google-puhelin minkä videon haluan seuraavaksi katsoa?

Sormet solmussa

Paikallislehdet lentävät monesti keräykseen miltei avaamatta ihan silkan ajanpuutteen vuoksi, mutta tuoreen Helsingin Uutisten kansijuttu houkutti lukemaan tarkemmin. Aina aika ajoin muistetaan nostaa esiin ikäihmisten kännyköiden käytön ongelmallisuus, jota Helsingin Uutisten jutussa valaistaan varsin konkreettisella tasolla. Tuttua on se, kuinka seniorit kaipaisivat isoja näyttöjä, suurempia näppäimistöjä ja selkeitä toimintoja, mutta kännykkävalmistajat joko viittaavat toiveille kollektiivisella kintaalla tai senioreille suunnatut mallit eivät rantaudu Suomeen. Kiukuttaa lukea siitä, kuinka vanhukset joutuvat käyttämään kaiken maailman apuvälineitä, niin kuin kumipäistä lyijykynää näppäinten painamiseen ja näppäimiä suurentavia tarroja pystyäkseen ylipäätään käyttämään kännyköitä. Tai siitä, että kännyköiden käyttöäkin neuvotaan vähän digikummien tapaan. Monet ongelmista ovat sellaisia, joita ei välttämättä tule edes ajatelleeksi:

”Puhelimen nimi- ja numeroluettelon käyttö nimien ja numeroiden tallennuksineen voi tuntua hankalalta. Tekstiviestien kirjoittamisessa vaikeuksia tuottaa oikean ’työjärjestyksen’ hahmottaminen. Puhelimen valikkorakenne on vaikea sisäistää ja näytön antamia ohjeita ei malteta seurata. […] Tekstiviestin kirjoituksessa tuottaa vaikeuksia se, että yhden näppäimen takana on useita kirjaimia. Numerot pitää näppäillä omalla tavallaan. – Pitääkö nyt painaa nopeasti vai hitaasti, kysytään.”

Mutta niiden, jotka puhelimia suunnittelevat, pitäisi kyllä ajatella näitäkin seikkoja. Suomessa kun ollaan, niin Nokiaa ryöpytetään tämän tästä vanhusten tarpeiden unohtamisesta, mutta jutun perusteella Nokialla ei kuitenkaan olla ihan tumput suorina asian suhteen oltu, sillä seniorikansalaiset on siellä käyttäjätutkimuksen perusteella jaettu kolmeen ryhmään:

”Ensimmäisessä ryhmässä ovat ikäihmiset, joille ergonomia ja helppokäyttöisyys ovat tärkeitä. He käyttävät kännykkää puheluiden soittamiseen ja tekstiviestien lähettämiseen. Tämä ryhmä on suurin ikäihmisten ryhmä. Seuraavaan ryhmään kuuluvat ikäihmiset, joilla on jonkin verran teknologiatuntemusta. Ryhmän seniorit etsivät edistyksellisempiä kännyköitä, joissa on hyvä ergonomia. Tulevaisuudessa kasvava iäkkäiden ryhmä on hyvän teknologiatuntemuksen omaavat seniorit, jotka ovat myös tyylitietoisia. Elämäntyyli ohjaa heidät ostamaan esimerkiksi multimedialla ja tietokoneominaisuuksilla täytettyjä kännyköitä.”

Seuraavaksi sitten odotellaan, mitä tutkimuksesta seuraa. Jotain konkreettista, toivon.

(Lehden verkkoversio on sen verran jäätävä, ettei suora linkitys juttuun onnistu, mutta tuoreen numeron sivuilta 3 ja 5 voi lukea lisää.)

Kahden käden kapineet

Jan Chipchase painiskelee aamuisin samojen haasteiden parissa kuin minäkin (ja varmasti puolet ihmiskunnasta): aikaa on vähän, tekemistä paljon, kuinka ehtiä suorittaa kaikki? Tehokkuuden maksimoimiseksi on tehtävä useampia asioita yhtä aikaa, mutta kaikki välineet eivät anna sille mahdollisuutta. Chipchase käyttää esimerkkinä sähköistä hammasharjaa, joka vaatii koko ajan jommankumman käden käyttämistä:

”With so many things to do its not surprising that we multi-task – newspapers browsed whilst downing coffee, listening to the radio whilst getting dressed, interrupting tooth brushing to complete two handed tasks like opening the sock drawer or place objects into bags. Which is why the electric toothbrush is a selfish object – it demands to be held the whole time it is used and the alternative that works with regular tooth brushes – to be clasped in the mouth for those moments when you need both hands is not an option. Why? The device is too heavy, and more importantly it continues to vibrate making the mouth-clasp a thoroughly unpleasant experience.”

Toisin sanoen: käsien vapauttaminen hetkeksikään muuhun toimintaan ei sähköisen hammasharjan kanssa onnistu. Minä perinteisen harjan omistajana pystyn kyllä vaivatta keittelemään teevedet ja kaivamaan kaapista vaatteet hampaita harjatessakin, mutta toki on monta muuta askaretta, jossa samankaltainen monitahoinen puuhastelu ei onnistu. Chipchase ei olisi Chipchase, Nokian mies, ellei hän rakentaisi ajatuksestaan aasinsiltaa iPhoneen ja maailmalla vallitsevaan kosketusnäyttöbuumiin: kuinka kahta kättä vaativa laite pärjää nykymaailmassa, jossa viime vuosien vahvin suuntaus on ollut kohti yhden käden käyttöä?

Lisäys myöhemmin: Washington Post käsittelee samaa aihetta artikkelissaan Teens Can Multitask, But What Are Costs?: ”The students who do it say multitasking makes them feel more productive and less stressed. Researchers aren’t sure what the long-term impact will be because no studies have probed its effect on teenage development. But some fear that the penchant for flitting from task to task could have serious consequences on young people’s ability to focus and develop analytical skills.”

Katso äiti, ilman näppäimiä

Ei tarvitse olla kovinkaan suuri selvänäkijä arvatakseen, että näppäimistöt katoavat tulevaisuuden mobiililaitteista – mitä iPhone edellä, sitä muut perässä. Aiheesta on hiljattain tehty aina vuoteen 2011 saakka ennustava tutkimuskin, jonka tiivistelmässä (pdf) syväluodataan sitä, minkälaisin tavoin tulevaisuudessa tietoa laitteisiin syötämme.

”While voice recognition provides basic voice activated dialling, more sophisticated speaker-independent systems are gradually appearing on handsets delivering interaction and navigation capability. A new generation of navigation technologies are explored; some niche and some mass market including motion detection, haptics and navigation using fingerprint sensors. While motion sensing and haptics have compelling gaming applications, they can also be exploited for navigation.

[…] Traditional 5-way navigation interfaces such as joypads and joysticks experience the greatest erosion of all the interface technologies, impacted by the emergence of two alternative technologies: capacitance detection control surfaces and fingerprint sensors. By 2011, we estimate that about 72% of handset models will have a traditional 5-way interface, compared to 96% of models today.”

Etenkin saavutettavuuden suhteen on erinomaisen hyvä asia, että vaihtoehtoisia navigointitapoja syntyy ja kehitetään, vaikka käyttäjien konservatiivisuus voikin osoittautua melkoiseksi hidasteeksi niiden käyttöönotossa. Mutta kunpa joku vielä keksisi itsestään puhdistuvan näyttöruudun.

Vaikeita ovat

Kaikenlaisia kännykkätutkimuksia tupsahtelee vastaan tämän tästä; viimeisimpänä niistä kuluneella viikolla 3GSM-konferenssissakin esitelty Global Mobile Mindset Audit. ”Kattavimmassa koskaan tehdyssä tutkimuksessa” paneuduttiin 15 000 käyttäjän tarpeisiin, aikomuksiin ja ajatuksiin mobiiliteknologian käytöstä 37 eri maassa.

Ja mitä opimme? Sen, että suurimmalle osalle käyttäjistä nykypuhelimet ovat ihan liian vaikeita kapistuksia jopa siinä määrin, että käytettävyysongelmat hidastavat merkittävästi uusien palveluiden käyttöönottoa ja omaksumista. Suurimpana ongelmana pidetäänkin sitä, että puhelimissa on liikaa ominaisuuksia, joita käyttäjä ei koskaan käytä. Sekin selvisi, että tulevaisuuden suurin käyttäjäkunta löytyy kehitysmaista, mikä asettaa puhelimille ihan uudenlaisia käytettävyysvaatimuksia: yhdellä puhelimella voi olla monta käyttäjää, eikä esimerkiksi lukutaito ole ollenkaan itsestäänselvyys.

Kuinka käyttäjät sitten parantaisivat puhelimiaan? Näin:

”Given the opportunity to reengineer their own devices, mobile users would first upgrade memory and storage and reduce the form factor; then improve design and styling, and make the device simpler and easier to use; and lastly, improve voice quality.”

Ei pitäisi olla liikaa vaadittu miltään puhelinvalmistajalta.

Liikaa ei pitäisi olla vaadittu myöskään sen, että kun sellaisen moniteholuurin sitten omistaa, niin se myös toimisi niin kuin luvataan. Ei siis esimerkiksi niin, että useamman kuin kahden ominaisuuden yhtäaikainen käyttö rampauttaa koko masiinan. Tai niin, että kun puhelimen ohjelmiston päivittää, katoaa samassa yhteydessä koko joukko puhelimeen asennettuja applikaatioita, kuten itselleni viimeisimmän päivityksen yhteydessä kävi (varokaa vain!). Puhumattakaan sitten siitä, että kun puhelinta vaihtaa, niin vaikka perustiedot, kuten osoitemuistio, siirtyisivätkin puhelimesta toiseen, niin kaikki käyttöä helpottavat personoinnit (omat kansiot, profiilit, näppäinoikotiet ym.) eivät. Mitenkähän näiden tutkimusten tulokset saisi tekijöidenkin tajuntaan?

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑