Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle
Paluu arkeen, kiitokset vielä kaikille onnitelleille. Aamun avaukseksi sain lukea tietoyhteiskunta.fi:stä, että Oulun yliopiston MediaTeam on kehitellyt mobiilin apurin kirjaston asiakkaille. SmartLibrary-palvelu mm. auttaa kirjaston asiakasta löytämään etsimänsä teoksen karttapohjaisen opastuksen avulla ja koko homma toimii myös matkapuhelimilla. Kuulostaa hyvältä.
Hyvältä kuulostaa myös Mokoma, joka tässä pitkäsoittoa odotellessa pisti pihalle Haudan takaa -videon (.avi). Kyllä lähtee!
Mobiiliportaali TheFeaturessa on alkanut neliosainen käyttäjien tarpeita valottava haastattelusarja, jonka ensimmäisessä osassa paneudutaan käyttäjien kuuntelemiseen designin tiimoilta. Käyttäjälähtöisen suunnittelun merkitystä ei kannata vähätellä, sillä jos käyttäjäkokemus on positiivinen, on käyttäjä valmis myös kaivamaan kuvettaan enemmän: ”Apple also provides examples of the benefits of getting the user interface (UI) and design right. Users are often delighted with a new Apple and are therefore prepared to pay more. They are also keen to show it off, and thus create word of mouth marketing. They are also often proud of the device.”
Monen pätevän pointin ohella artikkelissa otetaan esille myös seikka, joka on askarruttanut minua jo pidemmän aikaa: miksi hemmetissä kännykkäkaupoissa ei saa enää nykyisin käpälöidä oikeita puhelimia, vaan onnettomia muovitekeleitä? Minä ainakin haluan tietää miltä puhelimen käyttäminen tuntuu. Eihän se nyt voi olla pelkästä tavaran hävikistä kiinni! Siitä hyvästä fiiliksestä ja oikeasta tuntumasta nimittäin olisin myös valmis maksamaan, mutta tällä hetkellä näpsyttelen mieluummin vanhaa hyväksi havaittua uskollista palvelijaani.
Toivottavasti tämä Digitodayn uutinen vastikään julkistetuista mobiileista mediapalveluista ei ole aprillipila: ”Käyttäjän ei tarvitse enää muistaa satoja tekstiviestikoodeja vaan mediapaketti muistaa kaikki nämä käyttäjän puolesta. […] Käyttäjä lataa mediapaketin puhelimeensa tekstiviestillä, minkä jälkeen paketin sisältöä voi käyttää rajoituksetta. Palveluntarjoaja voi päivittää sekä paketin sisältöä että ulkoasua vaikka päivittäin pitääkseen palveluvalikoiman mielenkiintoisena.”
Omalla kohdallani nimittäin suurin kynnys mobiilipalveluiden käyttämättömyydelle on ollut nimenomaan juuri se, etten mitenkään muista numero- tai mitään muitakaan koodeja; hyvä kun oma sotu pysyy mielessä. Muutenkin monet näistä palveluista tuntuvat jotenkin mahdottoman hankalilta käyttää. Pääasiassa käytössä onkin ollut vain vieraiden numeroiden haku, ja senkin numero on pitänyt erikseen virittää puhelimen muistiin. Jään siis kuulolle.
Olen suhtautunut aika kriittisesti ajatukseen mobiilista oppimisesta (mLearning, hohhoijaa), mutta IBM:n oppimisyksikön pomojen kirjoittamassa Learning Goes Mobile -artikkelissa on sentään realismillekin sijaa. Työelämään sijoittuvan opiskelumallin kantavana ajatuksena on just-in-time training, jossa opiskelija (työntekijä) saa tarvitsemansa tiedon juuri oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa – vaikkapa kesken palaverin tai matkalla tärkeälle asiakaskäynnille.
”The intention with mobile learning is not to take the place of the classroom or hands-on experience, but to enhance its value. Mobile learning offers another way to deliver content and to embed learning into everyday work flow. Employers can develop learning materials once and deliver it in many ways, such as creating small, consumable bytes of content that can be delivered to their traveling employees or sales teams.”
Kieltämättä tunnistan itsekin tarpeen tällaiselle opiskelulle. Kyse ei siis ole pitkistä verkkokursseista, vaan tarpeen mukaan saadusta tiedosta: ”The bottom line is that mobile learning offers organizations the ability to keep their employees engaged in ongoing learning activities that will enhance their productivity and effectiveness while they work. It enables client-facing teams to be better informed and more responsive to client needs, giving them a competitive edge.”
(Lähde: eLearnspace)
The Featuressa maalaillaan mobiileja tulevaisuudenkuvia, joissa menneisyyteen voi palata kuin Michael J. Fox konsanaan, ja mitata kulutettua mediaa kannettavalla vimpaimella. Jostain syystä kumpikaan visio ei tunnu kovin kaukaa haetulta – näihin teknoutopioihin taitaa turtua samalla tavoin kuin uutisten sotakuviin.
Utopiasta ei tosin sovi puhua, sillä Portable People Meter on ihan todellinen laite: ”Portable People Meter is all about monitoring people, not TVs or radios. […] the Portable People Meter measures a peoples’ viewing habits whether they’re watching TiVo at their own house or a friend’s place. […] it can track wearers’ print, cinema video games, and in-store media exposure, in addition to TV and Radio. Web browsing will certainly come into play as well.”
Ja jos nyt jostain syystä sattuisi unohtamaan mitä on nähnyt ja kuullut, voi senkin tarkistaa nauhalta jälkeenpäin, kertoo Removable Media For Our Minds -artikkeli. Viime aikoina erilaisia elämän tallentamisen apuvälineitä on tullut kuin sieniä sateella (niin kuin vaikkapa LifeBlog). Vaan olisiko joskus ihan hyvä myös unohtaa?
© 2024 Matkalla
Theme by Anders Noren — Up ↑