Kategoria: Mobiilit (Page 38 of 44)

Jotkut ihmiset ovat kroonisesti aina myöhässä, ja toiset, niin kuin minä, aina ajoissa. Näiden kahden ihmisryhmän kohdatessa voi tuloksena olla kiristyneitä hermoja ja loukattuja tunteita, ellei jälkimmäisenä mainitun ihmisryhmän edustaja ole poikkeuksellisen joustavaa (lue=kynnysmatto) tyyppiä.

Minä en ole. Elämäni aikana ihan liian monta tuntia myöhästelijöitä odotettuani otin joskus vuosia sitten käyttöön nk. kymmenen minuutin säännön, jonka mukaan olen oikeutettu poistumaan, ellei toinen tule kymmenessä minuutissa paikalle. Jos oikein hyvä ystävä on kyseessä, voi joustovaraa olla vartti. Lähipiiristä löytyy sellainenkin ihminen, jolle kevyt neljän tunnin myöhästely ei tee tiukkaakaan, eikä siinä auta sen paremmin itku kuin hammastenkiristelykään. Kytkimen nostaminen on sen sijaan tehnyt ainakin itselle paremman mielen.

Kännykät ovat osaltaan vain pahentaneet tilannetta, se selviää myös NY Timesin artikkelista. Minä, joka en ole halunnut edes opetella liu’uttamaan tapaamisia olen saanut kipata aika monta kahvikupillista odotellessani ihmisiä, jotka ovat ”ihan just lähdössä”, ”hirveessä ruuhkassa” ja ”viiden minuutin päästä siinä kulmilla”. Ilmiöllä on nimikin: soft time.

Pähkinänkuoressa: ”Researchers who study the effect of cellphones on society talk of a nation living in ’soft time’ — a bubble in which expectations of where and when to meet shift constantly because people expect others to be constantly reachable. Eight-thirty is still 8 o’clock as long as your voice arrives on time — or even a few minutes after — to advise that you will not be wherever you are supposed to be at the appointed hour.”

Itse asiassa koko myöhässä olemisen konsepti on vaarassa kadota, koska käytännössä kertomalla etukäteen tulevansa sovittua myöhemmin, ei olekaan varsinaisesti myöhässä. Mutta mitä myöhästelijä käytännössä antaa ymmärtää on se, ettei juuri arvosta toisen aikaa: ”[…] in reality you’re saying, ’I’m more important than you — my time is more important than yours is.’ There’s this sense that if you’re late, you must be really busy, and if you’re really busy, you must be a really important person.”

Mutta yritäpä saada myöhästelijä ymmärtämään tätä. Minä en ole vielä onnistunut – ja vatsan pettäessä olen jo joutunut siirtymään kahvista teehen.

Orange Switzerland on julkistanut Mobi-Clickin, mobiilipuhelimen, jossa on vain kolme näppäintä: sininen, punainen ja vihreä. Mobi-Click on tarkoitettu esim. vanhuksille tai vammaisille, tai ihmisille, jotka kaipaavat helposti käytettävää puhelinta vain soittamiseen. Jo oli aikakin! Ehkä myös jotkut muut perässä? [Lähde: Digital Media Europe]

Montako tekstiviestiä olet lähettänyt tänään? Oma saldoni taitaa olla viitisen kappaletta – aika keskiverto päivä. Tällä lähettelymäärällä ei vielä nousta maailmanmestaruustasolle, eikä kirjoitusnopeudella varsinkaan. Maailmalla kasvaa kuitenkin kokonainen ”peukkusukupolvi”, jota Japanissa kutsutaan nimellä oyayubi sedai. Tämän sukupolven edustajat ovat ottaneet peukalon uusiokäyttöön muuhunkin kuin tekstiviestien naputteluun: peukalo on korvannut etusormen tehtävät mm. ovikellon soittamisessa ja jopa ihan tavallisessa osoittamisessa.

Viestien lähettelijöitä on tutkittu urakalla, ja mm. seuraavia asioita on selvinnyt: ”The typical posture of a text messager is head bent slightly down toward the gadget, but the users are not always easily detected. They can send messages from any place with cellular coverage, and often do so without looking at the phone, which may even be in a pants pocket.” Melkoista sorminäppäryyttä, sanon minä, joka tarvitsen yhä mieluiten tukevan otteen puhelimesta kahdella kädellä ja nenälle lasit.

Kahta kättä ja Black&Deckeriä ei tainnut tarvita tekstailun maailmanmestari, joka naputteli lauseen ”The razor-toothed piranhas of the genera Serrasalmus and Pygocentrus are the most ferocious freshwater fish in the world. In reality they seldom attack a human.” 43.66 sekunnissa.

Lisää mobiilitietoutta: All Thumbs, Without the Stigma.

Kännykän käyttäjänä ei vielä osaa olla niin vaativa asiakas kuin verkossa toimiessa, mutta ajan mittaan on asioita joihin ei totu, vaan jotka jurppivat aina vaan.

Joka masiinassa pitäisi olla vakiovarusteena, yhden napin päässä, tulevan puhelun ohjaus suoraan vastaajaan. Siis ei soittoäänen hiljennys eikä tyly luuri korvaan -temppu, vaan siisti vastaajaan ohjaava toiminto. Jos sellainen puhelimestani löytyy, niin kertokaa.

Puhelun aikana pitäisi voida kätevästi säätää volyymia. Mikä itu on siinä, että säätönappi on poskea vasten niin, että luuri on irrotettava korvalta mikäli volyymia haluaa masinoida? Ei kuulosta kovin kohteliaalta sanoa soittajalle, että odotatko hetken, säädän tätä volyymia että kuulen kuiskailuistasi jotain.

Kaikki mahdolliset yhteysasetukset pitäisi voida hoitaa mieluiten valmiiksi jo tehtaalla tai kapulaa ostettaessa myyjän toimesta. Armas operaattorini tarjoaa jokseenkin sovellettavissa olevia tietoja, joiden kanssa puuhastellessa vanhenin henkisesti useita vuosia ja fyysisestikin pari päivää – puhumattakaan siitä, että työaikaa kului myös parilta kollegalta. Ei siis puhettakaan että homma olisi ollut parilla tekstiviestillä selvä. Juuei.

Jos puhelimessa on jokin elämää helpottava toiminto, niin olisi ystävällistä kertoa siitä myös käyttäjälle ja suunnitella toiminto niin, että käyttäjäkin hoksaa sitä käyttää.

Ja sitten vielä olis kiva jos tuleva tekstiviesti / muistutus / ties mikä muu piippaus ei kajahtaisi korvaan kesken puhelun. Kiitos.

[Innoittaja: A few thoughts about device UI]