Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Mobiilit (Page 37 of 44)

Ei ilmaisia lounaita

Poissa ovat ne ajat kun puhelimella vain soiteltiin: Wiredin uutisen mukaan ne korvaavat kohta myös luottokortin. Maksamisen lisäksi kännykälle löytyy muutakin työsarkaa: ”[…] devices could also work as mobile transit passes for users who would swipe their phones to get access to public transportation, and as secure building-access keys and electronic business cards. The technology could also let users swap digital music, photos or other files between devices.”

Hetkinen. Miksi tämä kaikki kuulostaa jo entuudestaan tutulta?

Helpompaa tekniikkaa

Juuri tuskailtuani kannettavien käytön hankaluutta, saan taustatukea Telia-Soneran pomolta parin lauseen verran ESS:n jatkaessa haastattelusarjaansa. Kim Ignatius toteaa, että nykyaikaiset matkapuhelimet ja kannettavat tietokoneet ovat tulleet liian vaikeiksi käyttää, mikä maksaa koko ajan rahaa myös teleyhtiöille. Ihan kaikkia Ignatiuksen lausuntoja en tosin allekirjoita: ”Katsokaa, miten helppoa on ottaa käyttöön televisio. Johto seinään ja katsomaan. Samaan pitäisi päästä puhelimissa. Olisi yksinkertaiset menyyt, joista liikkeestä valittaisiin kullekin asiakkaalle sopiva.”

Että television käyttöönottoko helppoa? Tuskin! Vaikka kuinka olisi automaattinen kanavahaku, niin aina sitä joutuu manuaalisesti säätämään, varsinkin jos haluaa vielä virittää videot, digiboksin ja ties minkä dvd-soittimen toimimaan. Sen sijaan Ignatiuksen ”yksinkertaisten menyiden” visiosta voisi olla kiintoisaa kuulla lisääkin.

Pullantuoksua povitaskussa

Entisen kotikaupungin pää-äänenkannattaja tietää kertoa tänään, että kohta pullan tuoksun voi muuttaa digitaaliseen muotoon ja lähettää matkapuhelimella. Liikkuva kuva ja ääni alkavat siis olla jo passé, kun mobiilipuolella siirrytään tunteiden ja tuoksujen pariin. Näen jo sieluni silmillä mainokset: ”Osta joulu puhelimeesi!” Ajatelkaas puhelinta, joka tuoksuu piparkakuilta, jonka soittoäänenä heläjää Joulupuu on rakennettu, taustakuvassa Petteri Punakuono, sisältönä suora lähetys Korvatunturilta, kun pukki starttaa lahjakuormineen kohti etelää… Tuskin maltan odottaa!
[Lähde: tietoyhteiskunta.fi]

Ai miksikö hourin joulusta? Ensimmäinen joulumainos putkahti postiluukusta tänään. Joulu on jo ovella, m.o.t.

Aina ja kaikkialla

Jos voi tehdä töitä missä tahansa, tarkoittaako se sitä, että pitää tehdä töitä kaikkialla, kysellään MediaGuardianin artikkelissa (r). Vai säästyykö aikaa, jos lukee työpostit tien päällä?

Sähköpostien lukemisessa mistä vain ei nyt ole mitään uutta tai ihmeellistä, mutta enemmän jutunjuurta löytyy siihen ja ylipäätään etätyöskentelyyn asennoitumisessa: ”Companies are often suspicious of letting people work from home because managers worry they will not know who is working and who is popping out to the shops. The culture of ’presenteeism’ means people can end up working longer hours, not because they have more work to do but because they do not want to be seen to go home before the boss.”

Niin kauan kuin työt tulevat tehtyä määräajassa lienee ihan sama onko työntekijä shoppailemassa vai päivystämässä kotona päätteen ääressä. Työteho ja töihin keskittyminen on kuitenkin monin verroin parempaa häiriötekijöiden puuttuessa, jolloin jää aikaa vaikka shoppailuun. Ja eiköpähän yksi etätyön ideakin ole se, että työn voi tehdä silloin kun itselle sopii, vaikka kolmelta aamuyöllä.

Juuri työmatkalta palanneena huomasin taas, ettei tien päällä työskentely välttämättä suju, vaikka tahtotila siihen olisikin – siitä pitää tekniikka huolen. Kun tarjolla ei ole helppoa ja käytettävää mahdollisuutta luoda nipsnaps yhteyttä internetiin mistä tahansa, kun kannettava on ennemminkin (hartioita jumittava) raahattava, jota ei millään jaksa virittää toimintakuntoon vaikkapa junassa, niin kyllähän siinä työteho kärsii. Sähköpostit sentään voi lukea (ja niihin reagoida) kännykällä, mutta muuten homma ei käykään ihan käden käänteessä nykyisellä laitteistollani. Kaikenlainen koneiden kanssa puljaaminen kun kuitenkin on jokseenkin turhauttavaa – olisikin niin, että tietokoneen saa toimintavalmiuteen samassa ajassa mikä menee kaivellessa kirjaa repusta. Useammin olen kaivellut repusta perinteisen ruutuvihon ja kynän, sillä tehokkaammin työnteko onnistuu niillä.

Jokaisen omalla vastuulla on sitten pitää järki päässä töiden tekemisen määrän suhteen, vaikka mahdollisuudet ympärivuorokautiseen töiden paiskimiseen olisivatkin olemassa. Onnea on, jos on sellainen työpaikka, jossa koneen voi sulkea hyvällä omallatunnolla. ”The most important key on any technology is the Off key.”

Lasten malli

Viime viikolla oli puhetta helppokäyttöisestä Mobi-Click-kännykästä, ja tällä viikolla on julkistettu kännykkä 4-8-vuotiaille lapsille: Mymo. Mymolla voi soitella ennalta määriteltyihin numeroihin ja se sisältää paikantamistoiminnon, jonka avulla vanhemmat voivat pysytellä ajan tasalla lasten liikkeistä.

Ja kylläpä se näyttää somalta! Voisin kuvitella vähän vanhempienkin lasten ihastuvan vaikkapa tähän vaaleanpunaiseen sukkaa kutovaan virtahepoon. Kummipoika saattaisi ehkä kuitenkin tykätä enemmän pirtelöä ryystävästä kärmeksestä.

[Lähde: Digital Media Europe]

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑