Kategoria: Mobiilit (Page 32 of 44)

Ykkösen Kulttuuridokumentti: Muotikuorissa tarttuu tänään jokaisen taskussa piipittävään kapineeseen: kännykkään ja sen muotoiluun. Kännykkä kun on enää harvalle pelkkä puhelin – välillä tuntuu, että sen muut ominaisuudet ovat ajaneet vauhdilla alkuperäisen tarkoituksen, puhelimessa puhumisen ohi. Niistä on tullut paitsi persoonallisuuden ilmentäjiä, myös monitoimityökaluja. ”Kännykän kehitysoppi vie meidät peruskysymysten äärelle. Tarvitsemmeko kännykkää, jolla voi ottaa kuvia, kuunnella radiota, katsoa televisiota, käyttää internetiä, vai riittääkö useimmille sittenkin matkapuhelin, jolla voi vain soittaa ja lähettää tekstiviestejä? Ja osuuko kännyköiden markkinointia hallitseva ’mobiilin’ elämäntavan ihannointi harhaan, kun monien tutkimusten mukaan koti, perhe ja lähiympäristö merkitsevät ihmisille yhä enemmän?” YLE 1 klo 22.15.

Vähän eiliseen aiheeseen viitaten löysin sattumalta uutisen, jonka mukaan Palo Alto Research Centerissä on kehitteillä ohjelmisto, joka mittaa puhelinkeskusteluun osallistujien kiinnostuksen tasoa: ”To identify engagement, the software listens to the acoustics of the conversation. Features like the tone of the speaker’s voice, the rise and fall in pitch, and the pauses between utterances are continuously analyzed using statistical algorithms. […] The result is a pretty good estimate of the speaker’s engagement in the conversation.”

Ensikuulemalta ohjelmisto vaikuttaa hassulta kikkailulta, mutta sen käytöllä on tietysti perusteensa. Ohjelmiston tarkoituksena on esimerkiksi helpottaa konferenssipuheluiden kaaosta: ”The PARC technology borrows techniques from the sociological study of conversational dynamics to classify what’s actually happening around the virtual conference table. For instance, if you start talking when someone else stops, there’s a good chance you’re both involved in the same conversation. However, if two people are chatting at the same time, they’re probably in the middle of separate conversations. Based on that analysis, the software shifts the volume levels in the audio delivered to each participant to make it easier for him or her to listen to the speaker of interest without entirely blocking out the others ’around the table.'”

Tavallisten pulliaisten ulottuville tämä ohjelmisto ei tule vielä vuosiin, joten ehkä PARC:issa otetaan vielä kehitysehdotuksia vastaan. Ajatella, jos softa aistisi puhujan äänestä ärsyyntymistä ja osaisi sen perusteella loihtia puheluun sen elokuvista tutun tunneliefektin: kohinaa, surinaa, ”Nyt pätkii!” – tuut tuut tuut…

Matkapuhelinta kehitetään sopeutumaan käyttötarpeisiin, kertoo uutinen ja ehdin jo riemastua: joko vihdoinkin puhelimesta tulee niin fiksu, että se tietää milloin mykistyä ja milloin huutaa? Otetaan heti yksi sellainen!

No, vielä ei ihan näin pitkällä olla. Tutkijoiden kehittämällä ja pääasiassa tutkimuskäyttöön tarkoitetulla ContextPhone-ohjelmistolla voi kuitenkin kerätä, tallettaa, analysoida ja välittää tietoa ympäristöstä ja käyttötilanteista. Suomen Akatemian tiedote antaa ymmärtää, että myös blogimaailman kanssa flirttaillaan: ”Ohjelma mahdollistaa automaattisen päiväkirjan pitämisen tallentamalla päiväkirjarungon, joka kertoo esimerkiksi missä käyttäjä on ollut, keitä hän on tavannut ja kenen kanssa hän on puhunut puhelimessa ja mitä valokuvia hän on ottanut. Päiväkirjaan voidaan yhdistää tietoa muista lähteistä, esimerkiksi kännykän kalenterista tai sähköpostista.”

Akateemisen maailman Lifeblog?

Kun meillä testataan hiljaisia vaunuja junissa, ollaan rapakon takana sen verran suivaantuneita kännykkään pälättävistä kanssaeläjistä, että tarjolla on jo kännykättömiä, erillisellä puhelinkopilla varustettuja ravintoloitakin, kertoo Cell-Phone Shushing Gets Creative -uutinen. Ei yhtään huono idea. Society for HandHeld Hushing (pdf) on sekin kuulemma saanut jopa suomenkielisen käännöksen – mutta kenen toimesta?

Vaan mikä avuksi niille kännykkään puhujille, jotka pelkäävät saavansa toisten vihat päälleen? Tekstiviestit tietenkin! ”[…] if people really are concerned about the prevalence of voice, they should start adopting text as an alternative to it. Because it’s a critical-mass issue – enough people have to start using it that it becomes an alternative to voice.”

Eh, paitsi että idea ei ole kovin tuore näin suomalaisittain katsottuna, niin eiköhän pian löydy niitäkin, jotka kiipeilevät seinille kaikesta tekstiviestimiseen liittyvästä piipityksestä ja näppäinten napsunnasta. Olkaamme siis kaikki hengittämättä hiljaa, niin hyvä tulee.