Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Mobiilit (Page 27 of 44)

Mobiili meedio

Tulevaisuuden kännykkä ei olekaan ihan mikä tahansa repun pohjalle hukkuva aparaatti, vaan vertaansa vailla oleva, käyttäjän aikeet arvaava kyborgipuhelin, ennustetaan tuoreen Tiede-lehden artikkelissa, jota Verkkouutiset referoi: ”[…] silmälaseihin ja vaatteisiin upotetut kännykät yleistyvät 2010-luvulla, kehoon upotetut kännykät eli kyborgipuhelimet yleistyvät 2030-luvulla. Valheen paljastava kännykkä tulee maailmalle 2020-luvulla.” Jutun mukaan tulevaisuuden haasteena on kehittää kaikenikäisille, mutta etenkin ikääntyville sopivia puhelinmalleja, sillä ikäihmisten osuus kännykän käyttäjinä kasvaa. Periaatteessa on kuitenkin mahdollista, etteivät kakkulapuhelimet ota tulta alleen, sillä käyttäjistä makumieltymyksineen ei koskaan tiedä. Varmaa on vain se, että käyttömukavuus ohjaa kehitystä.

Vaikken vielä tämän ikääntyneempi olekaan, niin tämän ennustetun ominaisuuden voisin kuitenkin ottaa puhelimeeni jo nyt: ”Avatari eli digitaalipersoona yleistyy 2010-luvulla. Avatari on virtuaalihahmo, jonka ihminen luo verkossa itselleen. Videokännykässä avataria tarvitaan oman ulkonäön parantajaksi. Älykäs ohjelma poistaa kasvoilta rypyt ja väsymyksen merkit ja huolehtii, että asu näyttää moitteettomalta. Taustalle voi panna näkymään työpaikan, vaikka olisi muualla.”

Aja hiljaa, isi

Jokohan kohta uskaltaisin istua huoletta pelkääjän paikalle: Motorola develops ’polite’ phone to help reduce incidents of distracted drivers. ”The software programmed into the phone can detect if the car is parked or cruising or in complex driving situations. If the car is parked, all incoming calls are are allowed through to the speaker phone. […] If the car is cruising on the highway, the only calls that are accepted are those from a pre-programmed phone book list – the ones the user wants to go through. All other incoming calls are routed to voice mail. […] The idea is to make the system totally seamless to the cell phone user. The user would simply set the handset into a holder when he or she steps in the car and lets the phone decide which calls to accept.” [via]

Pelkääjän paikka on liian usein nimensä veroinen. Otetaan A-tyypin persoonallisuus, ripaus kiirettä ja korvaan kiinni kasvanut puhelin, niin ei paljon naurata – ainakaan kyydissä olijaa. Hands-freen käyttö tuntuu lipsuneen vauhdilla takaisin entiseen, jos mitään käyttökulttuuria koskaan ehti edes muodostua, mutta ihan yhtä lailla puhuttu puhelu vie ajajan huomion, vaikka kuinka olisi töötti korvassa. Hävettää, etten läheskään aina rohkene sanoa pelkääväni, vaikka se totta onkin. Hengellä vain ei huvittaisi leikkiä; ei omalla, eikä toisten.

Liikkuva elämä

Tällä viikolla on vastaan tullut useita mielenkiintoisia mobiiliaiheisia kirjoituksia, joita en ole ennättänyt aikaisemmin ottaa esille. Toissapäivänä julkistettiin maailmanlaajuisen mobiilia käyttäjäkokemusta käsitelleen kyselytutkimuksen tulokset (pdf), joiden mukaan käytettävyys on mobiilipalveluiden valintaperusteena kirkas ykkönen. Etenkin palvelun nopeutta ja helppoa navigoitavuutta pidetään tärkeinä – mutta ennen kuin niin pitkälle päästään, pitäisi peruskäyttäjän osata löytää tarvitsemansa applikaatio ja ladata se puhelimeen. Kännykän käyttäjiä on maailmassa enemmän kuin netissä surffailijoita, mutta ainakin minulle on suuri arvoitus se, kuinka netitön ihminen saa ylipäätään tietoa jostain niin mystisestä asiasta kuin mobiilisovellus. Tv-mainoksista? Lehdistä? Kyselyn perustana käytetty 7 Rules of Mobile Data User Experience -kriteeristökään ei tähän vastaa.

Kysymystä ennätti kuitenkin sivuta Ahtisaaren Marko listatessaan mobiilin tulevaisuuden haasteita Seven Challenges to our Shared Mobile Future -kirjoituksessaan. Mobiiiteknologian saavutettavuuden ohella haaste suunnittelulle on mm. se, kuinka suunnitella (palveluita) aparaatille, joka on välillä auki ja välillä ei: ”How do we design to be sometimes off in a world that is itself always on?” Ahtisaaren kirjoitus on pitkä ja pientä pränttiä, mutta kyllä se lukea kannattaa.

Samaan syssyyn voi lukea myös Jannen pohdintaa siitä, mitä mobiilisuus oikeastaan onkaan – ja miksi podcastingin suosio on mobiili-tv:tä todennäköisempää: ”Mobile phones are mostly background devices, whereas a laptop has a tendency of consuming all your attention, becoming a foreground device. […] I also believe why this is the reason why podcasting has an upper hand over mobile TV: it designs for the background experience instead of the foreground experience: you can still drive while listening on the radio, but you need your eyes and ears on the telly.”

Kännykkää ahkerasti räpläävä ja puhelimessa alati lätisevä kansanosa saattaisi olla eri mieltä: useimmat tuntemani ihmiset pitävät kännykkää päällä myös öisin (jolloin tv, radio ja tietokone lienevät useimmilla suljettuina), ja se vaatii sekä silmiä että korvia jopa televisiota enemmän. Television voi jättää päälle taustahälyksi ja puuhailla samaan aikaan jotain muuta, eikä ohjelmasta silti tipu kärryiltä – kännykkä sen sijaan vaatii kaiken huomion silloin, kun sitä käyttää (pelkkää aukioloa ei lasketa käytöksi). Mm. Digi-TV:n palveluntekijän oppaassa (pdf) on hyviä pointteja television käyttöön liittyvistä erityispiirteistä. Mutta sitten maailmassa on tietenkin sellaisia ihmisiä kuin minä, jolle ei tuota vaikeuksia laittaa puhelinta päivittäin kiinni, ja joka kuuntelee mieluummin radiota kuin podcastia.

Melkein kuin Lontoossa

Kaikki meistä eivät päässeet parhaillaan Lontoossa käynnissä olevaan Mobile User Experience – eli MEX-konferenssiin, mutta onneksi on blogi. Paitsi että blogissa oli jo ennen tapahtumaa varsin päteviä kirjoituksia ja esiintyjien esittelyitä, sieltä löytyy myös seminaarien ja luentojen tiivistelmät lähes reaaliajassa. Voi tätä tiedon tulvaa! Joskus se on ihanaa.

Tule apuun, Kurre!

Ei, ei Lindström. Vaan pehmo-orava. Jos toimistossa ottaa päähän, kun puhelimet soivat ja piippaavat viereisissä työpisteissä (saati sitten oman repun uumenissa!), löytyy apu oravasta: Squirrel helps with mobile calls. MIT:n tutkija on kehittänyt kännykään sointiin reagoivan, oravan asuun puetun vimpaimen, joka viestittää puheluiden tulosta ketään ärsyttämättä. Eikä siinä vielä kaikki: ”The squirrel answers phone calls, works out if you are busy or asleep, evaluates how important the incoming call is and takes messages. When it wants to alert its owner to a call, it waves and moves about rather than making a sound. And, it is ridiculously cute.”

Söpöhän se on, mutta vastaako se puhelimeen pikkuoravan äänellä? Tulee ihan mieleen ne kaiuttimien päälle asetettavat tanssivat kukat ja muut hömpöttimet, joihin ei pidemmän päälle enää tule kiinnittäneeksi huomiota ollenkaan. Mutta nyt kyse ei ole vain kivasta lelusta, vaan tunneälystä: ”The key principle behind the Autonomous Interactive Intermediary (AII), or ’cellular squirrel’, is that machines should display what psychologists call social or emotional intelligence. In other words, a computer should be able to communicate information in a way which is responsive to the social situations around it.” Ja sehän kuulostaa jo paljon paremmalta. Käyttöä olisi jo ollut esim. sellaiselle tietokoneelle, joka ei kajauta Windowsin käynnistysmelodiaa täydellä volyymilla neuvotteluhuoneessa, joka on täynnä asiakkaita.

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑