Kategoria: Mobiilit (Page 26 of 44)

Ei minua haittaa se, että toimittajien blogit rynnivät kilpaa blogilistalle, olkaa hyvät vaan, mutta teknologian kehityksessä on toisinaan hankaluuksia pysyä mukana. Mitä ilmeisimmin en ole ainoa, sillä jälleen yhdessä mobiilipuhelinten käyttäjätutkimuksessa kävi ilmi, että ihmiset potevat pahemmanlaatuista ”mobiiliväsymystä”: Mobile service fatigue dogs mob users. Liki 7000 käyttäjän tutkimus 15 maassa ympäri maailman kertoo, että käyttäjillä on vaikeuksia omaksua uusia mobiilipalveluita ja puhelinten ominaisuuksia niin ripeässä tahdissa kuin niitä markkinoille tulee. Monimutkainen hinnoittelu ja kehno käytettävyys eivät nekään tilannetta paranna. Erityisen ongelmalliseksi koettiin multimediaviestien lähettäminen: vain 43% MMS-viestimiseen kykenevien puhelinten omistajista on käyttänyt kapuloitaan tähän tarkoitukseen. Eikä niitä tekstiviestejäkään lähetellä kaikkialla samaan tahtiin kuin Suomessa, vaikka se palveluiden ykkössijalla onkin.

Kun tänään samaan hengenvetoon vielä julkistettiin tutkimustulos, jonka mukaan mobiili-tv ei käyttäjiä pahemmin innosta, niin olisiko tässä tahdin hidastamisen paikka? Tarjottaisiin vaikka vähemmän palveluita ja vimpaimia, mutta tehtäisiin niistä sitten sitäkin laadukkaampia ja käyttäjäystävällisempiä. Kyllä se ostohalukkuuskin kasvaa positiivisten käyttökokemusten myötä.

Never as good as the first time, lauloi Sade, mutta otettaessa käyttöön jotain uutta teknologiaa on totuus usein tismalleen päinvastainen. Joskus ensimmäinen kerta on niin kamala, että se jää samalla myös viimeiseksi. Useimmiten käyttäjä joka tapauksessa joutuu pinnistelemään hetken ennen kuin käyttö alkaa sujua, varsinkin jos valmiina ei ole olemassa mitään mentaalista mallia, josta voisi ammentaa apua. Lifeblog-blogin pitäjäkin huomasi ällistyksekseen, ettei Nokian kännyköiden käyttöliittymä olekaan välttämättä ensikertalaiselle helpoin vaihtoehto: Ease of use sometimes means nothing to a first time user. ”How should one design a product to minimize the barrier to first-time use?”, kirjoittaja kyselee. Liittämällä siihen jonkin entuudestaan tutun elementin, vastaan. Jotain, minkä tunnistaa, jonka tietää toimivan tietyllä tavalla, ja joka myös toimii niin. Että pääsisi alkuun. Mutta mikä on tuttua kenellekin, se on vakavan käyttäjätutkimuksen paikka.

Mistä tulikin mieleeni etnografia, menetelmä, jota käyttäjätutkimuksessakin käytetään. Onpa sitten pitänyt etnografiastakin vääntää internet-aikakauteen soveltuvampi muunnos: netnografia. ”Netnography is ethnography adapted to the study of online communities. As a method, netnography is faster, simpler, and less expensive than traditional ethnography and more naturalistic and unobtrusive than focus groups or interviews. It provides information on the symbolism, meanings, and consumption patterns of online consumer groups.” Auh. [via]

Aamun Hesari tiesi kertoa ilouutisen: Tekstiviestilippu kelpaa pian kaikissa välineissä (€). Tähän saakka tekstiviestillä tilattavalla lipulla on päässyt köröttelemään pääasiassa vain metroissa ja ratikoissa, mutta laajemman käyttöönoton myötä lippu kattaa pian myös Helsingin sisäisen bussi- ja junaliikenteen. Mikäs sen mukavampaa: satunnaisen lipunostajan ei tarvitse kaivella kolikoita kuskille tai ihmetellä mitä se lippu nyt maksaakaan, mikä etenkin ratikoissa aiheuttaa usein päänvaivaa (kertamatka? vaihto? mikä ihme?).

Mutta että maksullinen matkustaminen ei olisi liian helppoa, on tilaaminen jokseenkin päätöntä. ”Tekstiviestilippu tilataan lähettämällä tekstiviesti A641 numeroon 16353. Ruotsinkielisen lipun tilauskoodi on AS641.” Kuka ihme on keksinyt tilauskoodin? A641? Muistamista on ihan turha edes yrittää, jolloin koodin ja numeron tallentaminen puhelimen muistiin on käytännössä ainoa tapa hoitaa homma. Kaikilla pysäkeillä tilausohjeita ei kuitenkaan vielä ole, mutta toivoa sopii, että asiaan tulee parannus sitten kun lippu käy useampaan kulkuvälineeseen.

Se ei kuitenkaan helpota sitä tosiasiaa, että kuskeille tämä tietää lisää päänvaivaa, eikä välttämättä vähennä ovilla jonottamista. Kännyköiden näyttöjä kun ei ole suunniteltu nopeaan tekstin vilkaisuun, ja tekstarilipun sisältö on varsin pitkä ja sekava numeroiden ja kirjainten sillisalaatti. Siinäpä sitten voi ikääntyvä ja/tai huonosti suomea osaava kuski yrittää tavata mitä ruudulla lukee, jos jaksaa siitä niin paljon asiasta välittää.

Olen useampaankin otteeseen tuntenut myötätuntoa postivirkailijoita kohtaan hakiessani paketteja tekstiviesti-ilmoituksella: pitkä numerosarja pitäisi saada naputeltua yhdeltä ruudulta toiselle, puhelimen taustavalo sammuu kriittisellä hetkellä, virkailija ei osaa vierittää näyttöä eri laitteilla, puhelin ehkä alkaa soida kesken kaiken jne. Bussikuski kohtaa ihan samat ongelmat, vaikkei onneksi joudukaan siirtämään tietoja minnekään. Vielä on matkaa toimivaan systeemiin.