Kategoria: Mobiilit (Page 23 of 44)

Missä sinä kuljetat kännykkääsi? Jos olet mies, niin voidaan olettaa, että (housun)taskussa, jos taas nainen, niin käsilaukussa – näin kertoo aiheesta tehty tutkimus: Where’s the phone? A study of mobile phone location in public spaces (pdf). Minun kännykkäni löytyy repun pohjalta, joskin sieltä pienemmästä lokerosta, että sen saisi edes jollain tapaa ongittua sieltä tarpeen tullen ulos. Miinuspuolena tässä on se, että en ihan aina kuule puhelimen soivan. Taskuissa en osaa enkä halua puhelinta kantaa muuten kuin äärimmäisessä hätätilanteessa, joten tervehdin ilolla niitä laukkuvalmistajia, jotka ovat hoksanneet lisätä erillisen kännykkätaskun tuotteisiinsa. Niille on käyttöä.

Miksi kännyköiden kantamistapoja sitten kannattaa tutkia? Paristakin syystä: ”However, as life goes digital, the mobile phone is more capable of being a tool for delivering notification information – not just notification of incoming communication, but in principle also when a file download has completed, how long until your laundry is ready, or how many steps you have walked that day. In this situation the mobile phone constantly supplies status information so it makes sense to understand where the device is when it is not in use. […] High penetration of front pocket, which can be tight and uncomfortable, shows that a mere capacity of the location is not enough to influence where users should keep their phone.”

Näin ollen mm. tulossa oleville joustaville puhelinten valmistusmateriaaleille on käyttöä. Mutta pitäisivätkö naisetkin pehmeitä puhelimia taskuissaan? Puhelinten säilyttämisessä on näetsen mielenkiintoinen psykologinen aspekti: ”Not only participants of different gender had different space available, but also they had certain ideas how they should dress and carry phones. This shows that there are potentially very different needs in mobile device product design by gender. Additionally, it is very important that these studies be iterated in multiple cultural settings. The perception of how each gender should dress may be determined by different cultural background, and this would certainly have impact on where the phone would be finally placed in mobile context.”

Mobile Phones and other Technology can narrow Social Divides -uutinen kertoo brittiläisestä tutkimuksesta, jossa kävi ilmi, että vastoin yleistä oletusta kännykät voivatkin toimia sosiaalisen kuilun kaventajana. Kännykät ovat yhä useamman ulottuvilla toisin kuin tietokoneet, joiden käytön on nähty jakavan kansalaisia a- ja b-luokkaan. ”For instance, mobile phones are being used by homeless people to avoid the problems of not having a permanent address, leaving a mobile number on job applications. Medical results can be texted to the patient without someone else answering the phone. Elderly folk are playing chess with friends across the world.”

Tämä uutinen, taannoinen kommentti Saavutettava.fi:n artikkeliin ja ärtynyt yritykseni tavoittaa tuttavaa* turhaan sähköpostitse palauttivat tehokkaasti mieleen sen tosiasian, että kaikki eivät todellakaan käytä samoja viestintävälineitä, eikä kaikkia voi tavoittaa ”yleisten” käytäntöjen mukaan. Olisi kuitenkin tärkeää muistaa kuinka toimitaan silloin kun teknisiä apuvälineitä ei ole käsillä. Ei mene aikaakaan, kun postimerkin ostamisesta tulee eksoottinen extreme-elämys. Kaikki eivät kuitenkaan ole naimisissa tietokoneidensa kanssa, ja vielä niitäkin on, joita supernopea kaapeli ei kytke verkkoon vuorokauden jokaisena tuntina.

Muistatteko vielä ne ajat, jolloin luonteva osa verkkosivujen suunnittelua oli huolehtia siitä, että niiden koko pysyy riittävän pienenä ja sitä myöten helposti avautuvana myös hitaiden yhteyksien päässä oleville? Eikö vain nykyisin ennakko-oletuksena ole vähintään laajakaistayhteys ja tehokas masiina? Ja kuinka kulmakarvat kohoavatkaan, kun joku reliikki joskus tohtii mainita ääneen nauttivansa yhä modeemin ruksutuksesta? Sehän on melkein yhtä outoa kuin sellainen ihminen, jolla ei ole kännykkää.

* Tietokone oli huollossa, kuulin. Ensimmäisessä päähäni tulleessa ajatuksessa ihmettelin, kuinka tuttuni ei viikkoja (!) kestävän huollon aikana koe tarpeelliseksi hakeutua jonnekin toisaalle sähköpostejaan lukemaan. Toisessa ajatuksessa edellinen hävetti, ja kolmannessa olin kateellinen siitä, että on vielä sellaisiakin ihmisiä, joista sähköinen viestintä ei ole saanut niskaotetta. Alkoi tuntua aika huvittavalta tämä oma jaakobinpainini siitä, ottaisinko läppärin joululomalle mukaan.