Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Mobiilit (Page 16 of 44)

Liika on liikaa

Helsingin Sanomissa uutisoitiin (€) viime viikolla tekstiviesteistä, jotka saattavat jäädä kännykkään häiriköimään tai pahimmassa tapauksessa jumittaa koko puhelimen:

”Ulkomaille tai ulkomailta lähetetty tekstiviesti saattaa jäädä teknisen vian vuoksi häiriköimään kännykkään useiksi päiviksi. Jos viestin lähettämisestä vastannut operaattori ei saa viestiä välittäneeltä ulkomaiselta operaattorilta kuittausta siitä, että viesti on mennyt perille, operaattorin verkko voi jatkaa viestin lähettämistä päiviä, jopa viikkoja.”

Samassa uutisessa mainittiin, että viestitulvan saa katkeamaan vain ottamalla yhteyden viestinlähettäjään ja operaattoriin. No, tänään uutista kommentoitiin mielipidepalstalla varsin tietävään sävyyn kertomalla, että tekstiviestitulvan saa kyllä lopetettua itsekin (€) vaihtamalla palvelevaa verkkoa, niin kuin kirjoittaja oli vastaavassa tilanteessa tehnyt. Hyvä juttu, jos sen osaa. Kuinka moni kännykän käyttäjä tietää, miten verkkoa vaihdetaan? Tunnustan heti, että ainakaan itselläni ei ole moisesta aavistustakaan, ja uskaltaisin veikata, etten ole ainoa. Kuinka moni tietää, että moinen on ylipäätään mahdollista? Voi olla, että kännykän syytäessä jatkuvasti lisää viestejä Pertti Peruskäyttäjän puhelimeen on huomattavasti todennäköisempi vaihtoehto sulkea koko masiina, tai blondisti lyödä kädet silmille ja huutaa apua. Siinäpä vasta kauhuskenaario!

Mobiili elämä numeroina

Taas on mobiililaitteiden käyttöä tutkittu, tällä kertaa peräti 16500 edustajan voimin. Jo aikaisemmin mainitsemastani brittiläisestä Mobile Life Reportista selviää monenlaisia tuloksia, niin kuin mm. se, että nuoret naiset arvostavat kännyköitä televisiota enemmän, normibritti lähettää päivässä 3,6 tekstiviestiä ja soittaa 2,8 puhelua. Käytettävyysihmistä tietenkin ilahduttaa tieto siitä, että kännykän toiminnoilla (31%) on suurin merkitys laitetta valittaessa, ja vasta sen jälkeen tulevat hinta (29%) ja tyyli (16%). Se lieneekin hyvä juttu, sillä liki puolella käyttäjistä ei ole hajuakaan puhelimensa mallista. Jos tutkimussivuston flash-hässäkkä ahdistaa eikä pdf:ää jaksa ladata, niin kannattaa lukaista pätevä referaatti.

Mobiili henkivartija

Eivätpä kännyköiden keksijät toden totta tienneet, kuinka innovatiivisia niiden käyttäjät voivat olla. Paitsi että nykypuhelimessa on kamera, radio, musiikkisoitin ja nettiyhteys, sitä käytetään myös herätyskellona, pullonavaajana (en tosin ole koskaan ymmärtänyt että kuinka) ja kirjanmerkkinä, monesta muusta käyttötarkoituksesta puhumattakaan. Ja tietenkin kännykän käytöllä on myös monenlaisia sosiaalisia ulottuvuuksia, sopiihan se vaikka ei-toivotun seuran hätistämiseen: Women use mobiles to deter chat-ups.

Onhan tästä ollut puhetta ennenkin; kuinka naiset kantavat puhelinta mukanaan turvallisuussyistä ja puhuvat siihen estääkseen lähemmän tuttavuuden teon, ja jälleen on tehty yksi tutkimus, joka vahvistaa näitä tuloksia. 82 prosenttia naisista tuntee olonsa turvallisemmaksi liikkuessaan puhelimen kanssa.

”Women are using mobile phones as a symbolic bodyguard, in the way that they used to use a newspaper or magazine as a psychological barrier to deter people from approaching them. […] What is particularly interesting is that they’ll pretend to scroll through messages, or even pretend to be talking on it if they think you’re looking at them, but don’t want interaction.”

Surulliseksi on mennyt tämä ihmisten välinen kanssakäyminen. Surullista on se, etteivät osapuolet ymmärrä toistensa viestejä ilman apuvälineitä, vaikka luulisi tollommankin tajuavan, että katsekontaktin välttely ja ilmiselvä kiusaantuneisuus eivät ole kutsuja tulla heittelemään iskurepliikkejä. Surullista on sekin, ettei sitä voi sanoa ääneen sille onnettomalle, joka lähestymistä yrittää. Ja surullisinta kai se, että pitää paeta kännykän tai sanomalehden taa siksi, että aina löytyy niitä uuvatteja, joille ei ei kelpaa vastaukseksi. Mitähän tästä kaikesta pitäisi oikein ajatella.

Tutkimus ei kerro sitä, minkälaisia viestejä miehet kännyköillään välittävät: toimiiko mobiililaite nykyisellään niin kuin auto ennen muinoin?

Standardoidusti söpö

Ihailin ystävän pikkuruisen läppärin pikkuruista näyttöä. Ajattelin ääneen, kuinka kätevää olisi sujauttaa moinen söpöliini reppuun ja mennä, mutta ystävä itse ei ollut samaa mieltä. ”Aina saa olla skrollaamassa, ja yhteys on tolkuttoman hidas”, hän puhisi, enkä ensin ymmärtänyt. Skrollaamassa? Hidas?

Pienellä ruudulla resoluutio ei voi olla mitä tahansa, tajusin, kun demonstroitiin. Monia sivuja saa vierittää paitsi pysty-, myös vaakasuunnassa, kun nykytrendi on jo unohtanut 800×600-ihmiset, pienemmistä resoluutioista nyt puhumattakaan. Loman ajan mobiilisti surffailleena sama ärsytys oli tuoreessa muistissa – niin kuin myös hitaus.

Nopeiden laajakaistojen aikana hitaampien yhteyksien omistajat ovat auttamatta kyykyssä, etenkin kun lisäbonuksena monilla sivuilla vielä sisältö jää kokonaan näkymättömiin ennen kuin jokin tuikitärkeä lepattava härpätin on kokonaan latautunut. Jäi nimittäin Hesarikin lukematta grps:n yli. Eikä nopeuseron edes tarvitse olla kovin suuri! Jos minun yhteysnopeuteni onkin 6M, on se ihan muuta toista kuin ystävälle ”kevyeen asiointiin” myyty 1M. Kuinkahan monta virhettä ihmiset tekevätkään, kun hätäpäissään klikkailevat nappeja ja linkkejä yhä uudestaan luullessaan, ettei tehtävä ensimmäisellä kerralla onnistunut, vaikka kyse onkin siitä, että homma toimii niin tavattoman hitaasti? Eipä taideta veppitaloissa enää palvelujen toimivuutta eri nopeuksilla huomioida, saati sitten testailla, vaikka se joskus oli yhtä lailla käytäntö kuin selainyhteensopivuuden varmistaminen. Ai niin…

Yhtä iso yllätys oli se, kuinka monet tututkin sivut käyttävät ties mitä laajennuksia, joita ei julkisten päätteiden selaimiin ole tietenkään edes asennettu, eikä kaikkiin koteihinkaan (elleivät taidot riitä, sillä kaikki eivät ole syntyneet hiiri kädessä). Joillakin sivuilla ei pysty navigoimaan ollenkaan, joten käyttämättä jäi. Joitakin ei näy ollenkaan. Sitä voisi jo sanoa jonkinasteiseksi käytettävyysongelmaksi, joka viime kädessä puree arvatkaapa kenen nilkkaan. Sillä mitä tekeekään ei-normikäyttäjä? Käyttää niitä tuotteita ja palveluita, jotka sopivat kaikille.

Kun sain vielä samalla visiitillä kuulla dvd-soitinten ja eri maista ostettujen levyjen yhteensopivuusongelmista tältä ihmiseltä, jolla ei ole teknistä solua ruumiissaan, aloin ounastella, että olisi hyvä hetki mainita sananen standardeista, ehkä käytettävyydestäkin, ja tulla kerrankin ymmärretyksi sen suhteen, mitä oikeastaan leipätyökseni puuhailen. Osui ja upposi. Ikävän asian äärellä syntyneessä yhteisymmärryksessä kummankin maailmankatsomus avartui. Paremman käytettävyyden sekä yhtenäisten standardien peräänkuuluttaminen maistui harvinaisen hyvältä siinä jäätelön ja mansikoiden kyytipoikana.

Epilogi: Sivumennen sanoen olen sitä mieltä, että se epatto, joka keksi ohuenohuet mitkä tahansa viipaleet, joutaisi tekemään voileivät koko pataljoonalle niin, että jokaisen leivän päälle tulee yksi kokonainen viipale. Repaleita ei sallita. Seuraa voisi tehdä se toinen, jonka keksintöä ovat sulate- ja fetajuustorasioiden foliokannet.

Kännykkä on käytöstapojen kuolema

Tutkittu on: kaksi kolmasosaa ihmisistä myöhästelee tapaamisista, ja kännykkä on tähän pääepäilty – sillä kun voi niin kätevästi ilmoittaa tulevansa ”ihan just”. Ajoissa olemisen kanssa menemään on heitetty myös toisten huomioiminen, onhan kännykän räplääminen seurassa kuin seurassa aina ok, ja täsmälliset kokouskutsut, koska ainahan ihmiset voi näppärästi hätyyttää paikalle sit joskus.

Vaan kuinka ärsyttävää onkaan, kun on kännykät ja kaikki, eikä silti ilmoiteta myöhästymisestä tai palaverien perumisesta. Mitä lie metamobiilisuutta se, että oletuksena jo on, että kun on kännykkä, on myöhässä. Ei kai siitä nyt erikseen ilmoitella tarvitse, sehän on ihan selvä juttu se.

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑