Kategoria: Mobiilit (Page 14 of 44)

Jo jonkin aikaa pääkaupunkiseudulla on ollut vääntöä saada kännykkälippu toimivaksi koko Helsingin joukkoliikenteessä (€) – tätä nykyä lippu toimii jo ratikoissa, metrossa, lautalla, joillakin bussilinjoilla ja VR:n lähijunissa Helsingin alueella. Kännykkälippu onkin tosi jees, kun ei ole tarvetta jokapäiväiseen matkusteluun tai jos matkakortista sattuu olemaan lataukset vähissä. Vielä enemmän jees se on silloin, jos kykenee muistamaan lipun saamiseen tarvittavan viestin sisällön ja numeron, sillä niitä ei ole turhalla logiiikalla pilattu. Mutta mikä kännykkälipun käytössä on tärkeintä on se, että lippua ei tarvitse näyttää, sillä silloin alkavat ongelmat.

Hiukan kauhulla ajattelen mitä siitä seuraa, jos kännykkäliput tulevat laajasti käyttöön muutenkin ruuhkaiseen ja hidastelevaan bussiliikenteeseen. Jos matkakortinlukijat jo saavat aikaan ruuhkaa bussien oville, niin voi vain kuvitella mitä tapahtuu, kun kuskin on tihrustettava kännyköiden ruuduilta kryptisiä tekstiviestejä. Olen joskus päässyt ratikassa näyttämään lippua tarkastajalle, ja se kesti moninkertaisesti normaalin tarkastuksen ajan. Niin ikään olen monenmonta kertaa aiheuttanut harmaita hiuksia postivirkailijoille kännykkään tulleilla pakettien noutoilmoituksilla.

Kaikki tietävät, että kännyköiden näytöt ovat pieniä, ja niiltä lukeminen on hankalaa. Mikä kuitenkin tekee niiden käytöstä siedettävää on se, että kännykkä on henkilökohtainen kapine. Minä voin tihrustaa ruutuani niin kauan kuin huvittaa, painaa nappia saadakseni sammuneet taustavalot takaisin päälle, rullata ruutua ylös ja alas. Minulle oma kännykkäni on tuttu. Mutta kun annan puhelimeni jonkun toisen käsiin, koko tilanne muuttuu. Malleja on ziljoonia, eikä bussikuski sen paremmin kuin postivirkailijakaan voi mitenkään tietää kuinka niitä käytetään, niin ihanteellista kuin se olisikin. Ellei viesti ole yhdelle näytölle mahtuva ja yksiselitteisen selkeä, ja näyttö samoin, homma hidastuu ja prosessi pitkittyy. Ei myöskään sovi unohtaa sitäkään aspektia, että henkilökohtaisen välineen antaminen toisen käsiteltäväksi on aina hiukan epämiellyttävää.

Matkassa on siis vielä monta mutkaa, vaikka tarkoitus on toki hyvä. Tarvittaisiin parannuksia niin itse lipun tilaamiseen, sen sisältöön kuin puhelinten ominaisuuksiinkin – siis miltei jokaiseen prosessin vaiheeseen. Viimeinen on vaikein muutettava, joten katseet täytyy kääntää HKL:n suuntaan. Vaan siellä taitaa olla kädet täynnä uusien matkakortinlukijoiden kanssa vielä pitkän aikaa.

Eilisessä merkinnässä hammastelin mobiilisti toimivia palveluita ja verkkosivuja, ja tänään on syytä tuoda esiin ilahduttava poikkeus kokonaistarjonnassa. Niko mainosti kommenteissa eat.fi-palvelun toimivan mallikkaasti myös kännykässä, ja totta turisi! Eat.fi on ollut suosikkiravintolaoppaani sen jälkeen, kun ravintolaopas.netin kartta katosi taivaan tuuliin, eikä ole takaisin tullut. Voisinkin väittää, että eat.fi toimii mobiilisti vähintään yhtä jouhevasti kuin selaimella, jos kohta toimintaperiaate on pikkuisen erilainen. Mutta se oli nopea ja kätevä, enkä juuri muuta osaa mobiilikäyttäjänä toivoa. Hienoa!

Kohtuunäpsäkkääksi havaittu on myös uutispalvelu Amppareiden lite-versio, mutta navigoinnin taustaväriä kannattaisi harkita uudestaan. Sininen on aika hallitseva ja hankala ainakin minun mobiiliselaimelleni, joka näyttää aktiivisen linkin taustan, tadaa, sinisenä. Kulloistakin linkkiä ei silloin Amppareiden navigointipalkista erota, ja aktiivisuus jää arvailujen varaan. Että jos sen verran saisi korjaamista pyytää?

Viimeinen iloinen yllätys ei liity mobiiliasioihin, vaan kommenttiroskaan. Alun köhimisen jälkeen Akismet on tainnut ottaa ohjat käsiinsä, kun joutavan tauhkan ilmestyminen kommentteihin on tyrehtynyt tyystin. Voi kunpa se tekisi saman vielä roskaposteillekin, niin olisin ikiautuas. Joka tapauksessa on hyvä huomata, että hyviäkin asioita vielä löytyy tässä nillityksen täyttämässä maailmassa.

Tapahtuipa eilen illalla Helsingin keskustassa.

Piti löytää vakuutusyhtiön konttori, jonne oli määrä tiputtaman korvausanomus vielä saman päivän aikana. Osoitteesta ei ollut tietoa, vaan vain summittaisesta sijainnista, mikä teki perille löytämisestä hakuammuntaa. Nauroimme makeasti ajatukselle etsiä osoite verkosta tuosta noin vain mobiilisti. Että jos ensin selaisimme kännykällä firman verkkosivuille ja etsisimme sieltä yhteystiedot. Kävellen olisit jo perillä. Osoitetta ihmetellessä ennätimme vierailla suuren puhelinyhtiön toimipisteessä hakemassa puhelinluetteloa (ei ollut) tai kenties nettipistettä, josta osoitteen olisi voinut tarkistaa. Nettikone ei toiminut. Sen sijaan se tarjoili kummallisimman koskaan näkemäni virheilmoituksen, kun arvasin salasanan väärin. Tarkkaa sanamuotoa en muista, mutta oli minusta saavutus sinänsä onnistua saamaan Windowsin omaan, lauseen mittaiseen virheilmoitukseen kolme kirjoitusvirhettä. Onneksi ne sentään hihityttivät pitkään.

Kun vakuutusyhtiön konttori oli sitten löytynyt pelkällä tuurilla, oli vuorossa sopivan ruokaravintolan etsintä. Toinen halusi sushia, toinen ei. Mistä saa sushia, mutta myös jotain muuta? Kaipasimme taas kännykässä toimivaa ravintolaopasta karttapalveluineen, ja hylkäsimme ajatuksen samantien silkkana fantasiana. Että jos sitten joskus eläkepäivinä sellainenkin toimisi. Heittelimme ilmoille hyviä arvauksia, mutta koska olimme jo hyytyneet ravaamaan ravintoloiden ovilla ruokalistoja tutkimassa, ajattelimme sen sijaan soittaa ja kysyä – ravintoloiden verkkosivujen osoitteiden arvailu ja ruokalistojen tihrustus mobiiliselaimella ei houkutellut kumpaakaan. Kunhan vain ensin löytäisimme ne puhelinnumerot, sillä puhelinluetteloahan ei ollut saatavana. Numerotiedustelunkin hylkäsimme ihan silkasta seikkailunhalusta (halvat huvit). Kännykkään asennettu numerohakupalvelu ei ollut ravintoloistamme kuullutkaan.

Oli pakko taipua. Selain auki, arvattu osoite osoiteriville. Ravintolan sivujen emme olettaneetkaan olevan mobiiliselailuun soveltuvia, mutta yllätyksenä tuli se, kuinka vaikeaa siltä oli erottaa yhtään mitään. Sen kaivatun puhelinnumeron onnistuimme juuri ja juuri sivulta näkemään, mutta sen muistissa pitäminen puheluksi asti olikin sitten jo huomattavasti vaativampi ponnistus. Numeron poimiminen sivulta siihen soittamista varten kun ei käykään automaattisesti, vaan vaatii huonomuistiselta melkein kynää ja paperia. Mutta onnistui viimein.

Lopulta saimme sushia, ja muuta murkinaa. Se muu oli pahaa, palvelu niin ikään.
Mutta ilta, se oli ihana. Mobiili- ja muusta palvelusta huolimatta.