Kategoria: Mobiilit (Page 12 of 44)

Joskus jotkut vain osaavat niin loistavasti pukea sanoiksi itsestäänselvyydet, joita näkee niin paljon, ettei niitä oikeasti enää edes näe. Niin kuin sen, kuinka kännyköistä on tullut paitsi monitoimityökaluja, myös ajantappovälineitä, joita näpelöidään silloinkin, kun niillä ei oikeasti olisi mitään käyttöä – ei saapuneita puheluita, viestejä, kalenterimerkintöjä tms. Minäkin tuhoan viestejä, lueskelen uutisotsikoita, teen hajamielisiä muistiinpanoja, tarkistan peilistä onko hampaissa parsaa (juu, luurin kääntöpuolella on peili) ja selailen jopa soittoäänten listaa bussissa istuessani. Siis: Mobile fiddling.

Erityisen mielenkiintoinen onkin ajatus siitä, pitäisikö puhelimia suunnitella myös tätä funktiota silmälläpitäen; tuoda niihin enemmän näpelöitäviä ominaisuuksia ja plärättävää. Ja jos niin tehtäisiin, niin mitä se tarkoittaisi käytettävyyden ja käyttöliittymäsuunnittelun kannalta?

”I wonder, have we fully embraced this fiddling-thingy within mobile design, or are we treating it as an exception? In other words, do we think that only idle hands (and fingers) want to fiddle, so give them a game like Snake, or a news feed to the home page, and endless other variants of ’time killer’ apps (including Nielsen’s ’nothing better to do’ WAP browsing, which it still as tedious as it ever was). Or, should we literally make it easier and give more options for simply fiddling around with the phone (the UI is the app)? I think that a UI designed for fiddling would be a different one that a UI designed for task-driven interaction. We could have two UIs. A playing around one (in pink – the new black) and a doing-stuff one (in the usual doing-stuff palette).”

Jos perinteinen ajattelumalli menee niin, että noviisikäyttäjille tarjotaan selkeät polut eri tehtävien suorittamiseksi, ja edistyneemmille käyttäjille suorat, kenties noviiseilta hoksaamatta jäävät reitit samoihin paikkoihin, niin eikö tällainen näpelöintimoodi käytännössä kääntäisi asetelman toisinpäin? Yhtäältä käyttöliittymän olisi siis oltava selkeä kokemattomammallekin käyttäjälle ja etenkin kiireiselle suorittajalle, ja samalla virikkeellinen aikaa tappavalle näpelöijälle. Vaan näpelöijiäkin lienee joka lähtöön: siinä missä joku aakkostaa puhelinluetteloa uusiksi sukunimen mukaan ihan huvikseen, voi toinen tappaa aikaa vaihtamalla puhelimen taustaväriä. Haiskahtaa selkeästi käyttäjätutkimuksen paikalta…

Kaikenlaisia äänenvaimentimia on tullut nähtyä, mutta tämä erehdyttävästi lampunvarjostinta muistuttava Talking space -niminen henkilökohtainen puhetila on ihan omaa luokkaansa. Suunnittelijan sanoin:

”People enjoy the feeling at party. We always hear much sound about laugh, games, music or play… It’s good!! Let we relax and excite. Everything is fine. Playing with your friend. But now, your phone is ringing. It maybe tells an important message to you. Can you talk with the other side on noisy place? You need to leave, and try to find another place to close off voice. Going to outside ?! It’s just one of way to solve problems. Have another way? The lampshade is bigger than normal. In order to create a space to close off voice. And it’s used to be a light in the house. You can pull the lampshade down in a critical moment.”

Nerokasta, ja niin yksinkertaista! Vaadin samanlaiset myös kaikille työpaikoille. Lisävarusteena voisi olla hartianlämmitin ja hiustenkuivaaja. [via]