Kategoria: Mobiilit (Page 11 of 44)

Aamun Presso tietää kertoa espoolaisesta Iquasta, joka on ottanut sydämenasiakseen suunnitella hiukan trendikkäämpiä ja visuaalisesti miellyttävämpiä handsfree-laitteita – ja onnistunut siinä mielestäni ihan kympin arvoisesti. Oheinen ”erikoismallinen kuulokemikrofoni on tarkoitettu henkilöille, joiden mielestä liikkuvan kommunikaation pitäisi olla juuri sopiva sekoitus teknologiaa, uutta designia ja persoonallista ilmeikkyyttä”, ja vaikka sen ensisijainen kohderyhmä ovatkin hiukan nuoremmat tyttöset, niin kyllä tällainen vanhempikin täti-ihminen ymmärtää hyvän päälle – sen verran monta kertaa olen nauranut julmasti lähipiirin korvadildoille.

Ja kas, siinä onkin Presson jutun mukaan ollut yksi Iquan kantavista muotoiluperiaatteista: kuinka suunnitella handsfree-laite, joka on pieni ja siro, ja samalla vapaa kaikista sukupuoli- ja seksuaaliorientaatioviesteistä. Hyvä esimerkki sellaisesta on joko mustana tai valkoisena saatava Vogue-malli, joka näyttää mukavan universaalilta ja neutraalilta jopa siinä määrin, että sitä on vaikea tunnistaa ensinäkemältä handsfreeksi.

Mutta pelkällä muotoilulla ei pitkälle pötkitä, ja siksi on ilo huomata, että yrityksen iskulauseeksi on valittu ”helppo käyttää, ilo omistaa!”. Hyvän käytettävyyden, korkean teknologian ja miellyttävän muotoilun yhdistelmällä luulisi pääsevän pitkälle.

Ne, jotka tuntevat minut tosielämässä, tietävät, että en pidä pelien pelaamisesta, ja se koskee niin Afrikan tähteä kuin kännykkäpelejäkin, muusta pelaamisesta nyt puhumattakaan. Olen suhtautunut pelien vastustamiseen sillä kiihkeydellä, että en ihmettelisi, jos jossain vaiheessa elämääni huomaisin tienaavani elantoani pelibisneksen leivissä, sillä monet ehdottomina pitämäni jyrkkyydet tapaavat purra omaan nilkkaan. Kuitenkin erilainen pelaaminen näyttelee isoa osaa sähköisen maailman vuorovaikutustilanteissa, eikä sitä voi aina ajatella yhtä suoraviivaisesti kuin allekirjoittaneella on tapana. Käyttöliittymistäkin on tullut leikkisiä tavalla, jonka voi laskea kuuluvan pelaamisen kategoriaan.

Jos vaikkapa kännykän käyttämistä ajattelee pelaamisen näkökulmasta (muutenkin kuin vain sen pakollisen matopelin verran), niin kuin Vodafonen Receiver-verkkolehden Interaction as an aesthetic event -artikkelissa, voi sen toiminnasta oivaltaa jotain uutta. Että puhelimeni pitääkin jatkuvaa peliä kanssani animoiduilla ikoneillaan, äänillään, muodoillaan ja yksityiskohdillaan, ja että tämänkaltainen leikkisyys ikään kuin kuuluu nykyisin siihen kokonaisuuteen, jota käyttökokemukseksi kutsutaan.

”The designers no longer try to hide the interfaces. Instead, the interaction is treated as an event, as opposed to ”non-event”, as in the previous ’invisible interface’ paradigm. Put differently, using personal information devices is now conceived as a carefully orchestrated experience, rather than just a means to an end. The interaction explicitly calls attention to itself. The interface engages the user in a kind of game. The user is asked to devote significant emotional, perceptual and cognitive resources to the very act of operating the device.”

Mikäpä siinä, parhaimmillaan peleistä varmasti irtoaa mainioita kiksejä niille, jotka niistä pitävät. Mutta ainakin mobiilimaailmassa leikkisyys tarkoittaa monesti myös ylimääräistä viivettä käytössä, kun se soma animoitu toiminto on aina näytettävä ja ääni pimpautettava. Vajaan viikon päivät uutta puhelintani käyttäneenä olisin valmis luopumaan kaikista wow- ja ooh-efekteistä, jos samalla saisin lisää käyttönopeutta ja -varmuutta tähän puhelinmalliin, joka on tähän mennessä käyttämistäni puhelimista yhtä aikaa monipuolisin ja surkein. Kätevistä, saati leikkisistä toiminnoista ei paljon riemua irtoa silloin, kun käyttäminen kestää tolkuttoman kauan. Kävellen olisit jo perillä.

Oh PC Suite, how I love thee.

Neljännellä kerralla varmuuskopion tekeminen jo onnistui. Katsotaanpa mitä tapahtuu sitten, kun alan siirtää entisen puhelimen sisältöä uuteen.