Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Meemit ja testit (Page 49 of 88)

Äänellään variskin

Kun aamulla selkäpiissä kulkeneet vilunväristykset olivat puoleenpäivään mennessä yltyneet lämmönnousuksi ja vilustumisoireiksi, oli aika siirtyä kotiin pystyttämään sairastupaa viikonlopuksi ja potemaan myös huonoa omaatuntoa väliin jääneestä tärkeästä palaverista. Juuri niin kuin kunnon työntekijän kuuluukin.

Viikonloppuvitonen on isänmaallisissa tunnelmissa.

1. Annoitko äänesi ennakkoon, äänestätkö äänestyspäivänä, vai pihtaatko ääntäsi kuin naapuritilan isäntä työkalujaan vaikka ei niitä itse käytä?
Meillä ei pihdata, vaan ääni on jo annettu. Koska kotipostin jonot olivat liki parikymmenmetriset, oli mielenkiintoinen kokemus tutustua pääpostitalon jouhevaan järjestelyyn, jossa ei nokka kauan tuhissut.

2. Oliko/onko selvää ketä äänestät? Saako kysyä miksi? Jos saa: miksi?
Selvää kuin pläkki. Mitä sitä hyvää vaihtamaan.

3. Mitenkäs luulet että käy, tuleekohan toinen kierros vai pääseekö joku ehdokkaista kertarysäyksellä suoraan valtaistuimelle (ja/tai onko galluppeihin oikeasti uskominen)?
Tällä hetkellä uskon vielä kertarysäykseen. Gallupithan luonnollisesti kertovat totuuden.

4. [Istutko] Sunnuntaina TV:n edessä klo 19.30 lähtien viimeiseen laskettuun ääneen asti?
En taida istua, kun silmä painunee kiinni jo hyvissä ajoin sitä ennen.

5. Mitä pidit ehdokkaiden julisteista?
Huomaamattomia olivat, paitsi se keltainen. Pahvi-Sauli kolisi parhaiten.

Viikonloppuvitosen ensimmäinen tuleminen

Perjantainelonen heitti lusikan nurkkaan, ja nyt on viikonloppuvitosen aika. Edeltäjään verrattuna sanoissa ei säästellä. Kas näin (lisäpilkutus allekirjoittaneen):

1. Mitä odotat Viikonloppuvitoselta?
Säännöllisyyttä, monipuolisuutta ja tehokkuutta. Tietysti!

2. Onko Vitosessa aina oltava viisi kysymystä, vai onko kyseessä vain henkinen vitonen, joka saattaa manifestoitua harvemman tai useamman kysymyksen muodossa?
Kysymyksiä saisi olla henkisesti ainakin se viisi.

3. Jos viikonloppuvitonen kysymysten ohella julkaisisi valokuvia vitosista, lähettäisitkö kuviasi meileitse siinä toivossa, että niitä julkaistaisiin, vaikka Viikonloppuvitosen toimitus pidättäisi oikeuden olla käyttämättä (tai käyttää haluallaan tavalla) sille lähetettyjä kuvia ja armottaa hylkäisi kaikki kuvat, jotka olisivat animaatioita, eivät sellaisenaan olisi julkaistavassa muodossa (jpg, png, gif) ja/tai olisivat isompia kuin 150 x 150 px (72 dpi)?
Saattaisin hyvinkin lähettää. Palkitaanko julkaistut?

4. Onko kysyttävää ja jos on, laitatko sen meilissä tännepäin?
Ilman muuta laitan, minä en kysymyksiäni pihtaa.

5. Kuis muuten – onko vuosi alkanut hyvissä merkeissä ja silleen?
Aika liukasta on ulkona, ja lenkkeily sitä myöten hankalaa. Eipä silti, ei se oikein muutenkaan onnistuisi, sillä olen onnistunut saamaan verenpurkauman isovarpaaseeni. Luit oikein. Juuri sellaisen, joita jotkut saavat silmiinsä tai sormiinsa. Minulla se on varpaassa. Aih.

Retrospektiivi – vuoden viimeinen meemi

Vihonviimeisen perjantainelosen jäädessä puuttumaan virkanainen teki naisen työn ja keksi kysymykset itse. Näihin kysymyksiin ja vastauksiin on hyvä lopettaa tämä vuosi, kaivaa kaapista korvatulpat esiin ja suunnata raketteja uhmaten kohti entistä ehompaa uutta vuotta. Parhautta kaikille!

1. Merkittävin tapahtuma elämässä vuonna 2005?
On vaikeaa nimetä mitään yhtä yksittäistä tapahtumaa, mutta yleisesti ottaen kärsivällisyyteni tuntuu kehittyneen rahtusen. Ajattelen mieluummin niin kuin että olisin uponnut välinpitämättömyyden suohon.

2. Mukavin muisto vuodelta 2005?
Ilosaarirock ja siihen liittyvä oheistoiminta oli tänä vuonna vielä tavallistakin mukavampaa.

3. Ikävintä vuonna 2005?
Kroppa muistuttaa siitä, ettei tässä enää olla ihan teini-iässä, ja että stressilläkin on rajansa.

4. Mieleenpainuvin uudenvuodenjuhlamuisto?
Huonona juhlapyhien viettäjänä suurin osa kansallisista juhlapäivistä lipuu ohi jälkiä jättämättä. Mieleen tulee kaksi kuvaa, joista toisessa olen ala-asteikäinen, kaadan sulaa tinaa oranssiin muoviämpäriin ja syön nakkeja, enkä pelkää ilotulitusta torilla. Toisessa savuisen baarin valot sammuvat h-hetkellä, uudenvuodenhalauksia satelee, ja bändi lavalla jatkaa soittoa riehakkaimman ilakoinnin laannuttua. Tiedättekö, parhaiten mieleen on jäänyt se hetki, kun Suomi voitti lätkän MM-kultaa. Tällainen juhlija olen – enkä lupaa parantaa tapojani myöskään ensi vuonna. :-)

Valoa kohti

klikkaa kynttilää!
Rauhallista joulua kaikille!

(klikkaa kuvaa)


Perjantainelosen teemana on sopivasti jouluaatto. [via]

1. Miten vietät jouluaaton, vai vietätkö?
Läheisten kanssa koti-kotona, missä maa on valkoinen ja mittari pakkasella.

2. Mikä mielestäsi on tärkeintä joulussa?
Lämpö ja rauha.

3. Tiedätkö ketään joka on yksin jouluna?
Tiedän montakin. Lämmöllä ajattelen niitä, joille se ei ole vapaaehtoinen valinta.

4. Mikä on hienoin kokemasi joulu?
Se oli varmaan jokin niistä lapsuuden jouluista, jolloin joulupukki ajoi reellä lumiseen pihaan heti sen jälkeen, kun kinkku oli paistettu ja joulusaunassa pesty kuusenhakumatkan jäljet pois.

Ikuinen maailmanparantaja

Ihan muun kyselyn kylkiäisenä päädyin täyttelemään elämäntapaprofiilia, ja kappas vaan, epäilyni tuli todistettua:

Parhaiten sinua kuvaava elämäntapaprofiili on maailmanparantajat.
Tämän profiilin sopivuus sinuun on 54 %.

Muut sinua kuvaavat profiilit:

Älyköt 28 %.
Perinteiset 18 %.

Ryhmän kuvaus on niin pitkä, etten kopioi sitä tähän, mutta aika hämmentävän monet kohdat siitä pitävät paikkansa. Ei sillä, että tämä olisi tullut yllätyksenä, mutta jotenkin olin arvellut iän jo vieneen suurimman maailmanparannusvietin mukanaan. Mutta kun tarkemmin ajattelen vaikkapa motiivejani olla nykyisessä ammatissani, niin siinähän se vastaus jo onkin.

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑