Kategoria: Meemit ja testit (Page 47 of 88)

Viikonloppuvitonen ”tallustelee klassikoiden jalanjäljissä”. Eikä tämä vastaaja edes yritä olla nokkela, vaan ihan yhtä jäykkis kuin aina ennenkin.

1. Ja saivatko he sinut vaihtamaan sankarisi kummituksiin?
Eivät ainakaan vielä, vaikka aaveisiin ja yliluonnollisiin örkkeihin vakaasti uskonkin. Mutta ehkä joskus.

2. Etelän mies koska maksat heille takaisin?
Aina ajoissa.

3. Hyvästi, rubiinitiistai, kuka voisi ripustaa sinuun nimen?
Prinssi/prinsessa, joka saapuu valkealla ratsulla? Todennäköisyys on yhtä suuri.

4. Hurjapää, mikset tule järkiisi?
Minulla on usein tapana tehdä asioita vaikeimman kautta ja hakata päätä seinään ihan liian kauan.

5. Montako vuotta vuori voi olla olemassa ennen kuin se huuhtoutuu mereen?
Eroosion jäljet näkyvät ihan liian hyvin aamulla kylpyhuoneen peiliin katsoessa.

Loppukin tästä viikonlopusta, jahka se nyt vihdoin alkaisi, menee ihan yhtä hämärissä merkeissä.

Viikonloppuvitosessa katsellaan kalenteriin. Hmm, sitä on viime aikoina tullut harrastettua varsin usein…

1. Käytätkö sähköistä kalenteria vai paperista? Mitä?
Sekä että. Kännykässä on tiettyjä tapahtumia ylöskirjattuna, samoin työpaikan yhteiskalenterissa, jota Outlookiksi kutsutaan. Ja sitten on vielä rakas Timexini (oi miten ihanalta tuo järjestelmäkalenteri kuulostaakaan!), jossa on melkein koko elämä. Omistin joskus myös Palmin, mutta luovuin siitä vapaaehtoisesti, sillä ei ole Timexin voittanutta käyttömukavuudessa. Inhoan sitä tikulla ruutuun tökkimistä, plus että siihen aikaan Palm oli tietysti kaikissa illanistujaisissa miespuolisten otusten suosikkilelu, vaikka olisin kuinka yrittänyt piilottaa sen veskan pohjalle. Nykyisinhän kännykkä ajaa saman asian.

2. Sähköinen: Käytätkö äänimuistutuksia merkkipäivien ja tärkeiden tapahtumien yhteydessä? Paperinen: Minkäväriset kannet?
Kyllä, käytän äänimuistutuksia sekä tietokoneen että kännykän kalentereissa. Timexissäni on oranssi-harmaat, karheat canvas-kannet.

3. Tunnetko olevasi liian sidottu kalenteriisi vai pystyisitkö elämään ilmankin?
En tunne olevani liian sidottu, sillä pidän kovasti kalentereistani. Loma-aikoina on todistettu, että elämä jatkuu myös ilman.

4. Tuherratko kalenterin täyteen vai kirjailetko vain merkintöjä?
En tuherra enää niin paljon kuin teinari-aikoina, mutta silloin kun elämä on kovasti hektistä, on kalenterin välissä ties minkälaista lippua ja lappua.

5. Unohdatko tapahtumia vaikka ne olisi kirjattu ylös?
Joskus unohdan häpeäkseni ihmisten merkkipäiviä, vaikka yleensä muistan myös ne, joita ei pitäisi. Tänäänkin unohdin onnitella kollegaa nimipäivänä, vaikka se oli vielä aamulla mielessä. Onnittelut, Elina! Mutta muistin kuitenkin laittaa kotimaan ystävänpäiväkortit postiin.

Lumi valaisee ja päivät pitenevät, mutta heijastin on silti tarpeen. Joskus toivoisi, että mustaan mieleenkin saisi sellaisen. Viikonloppuvitosen aika, sil vous plait:

1. Käytätkö heijastinta?
No ilman muuta! Hyvä etten kesälläkin.

2. Miksi? / Mikset?
Heijastin on halpa henkivakuutus.

3. Mihin olet kiinnittänyt heijastimesi?
Mulla on niitä käytössä kaksi: pelastusrengas on aina kiinni repussa, minkä lisäksi pinkki kissa roikkuu kiinni takissa tai jousiheijastin on kiedottuna käsivarren ympärille. Joissakin kengissä on heijastimet vakiovarusteena.

4. Minkälainen on hyvä heijastin?
Pehmeä, ei kolise eikä jää kiinni bussinpenkkien väliin, eikä maksa liikaa niin ettei harmita, jos se häviää. Paras heijastin on tietysti vaatteessa / kengissä / tuotteessa jo valmiina niin, ettei siitä tarvitse erikseen huolehtia.

5. Pitäisikö heijastimen käytön olla pakollista?
Ei ehkä pakollista, mutta erittäin suotavaa.

Jokin aika sitten Asmo teki tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä: tuunaa omakuva Aapelin hahmogeneraattorilla. Lisäbonuksena tarjolla on vielä ilmainen aapeluus ja kasa taateleita, joka on käypää valuuttaa virtuaalisessa vaatekaupassa. Joten tuumasta toimeen! Joukko muitakin bloggaajia on jo innostunut.

Näissä omakuvien väsäämisessä on jotain perverssiä viehätystä…

Haastemies lähestyi jälleen kerran peräti kahdelta taholta, joten mikäs tässä on meemitellessä, vaikka hiukan kyllä kyseenalaistan vaateparteni kiinnostavuutta. Viime viikonlopun vitonen virittikin jo samankaltaiseen tunnelmaan.

Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Tänä aamuna vaatekaapista päälle siirtyivät lempifarkkuni, perussiniset ja hyvinistuvat, hassuilla vetoketjutaskuilla varustetut (revin vetoketjuihin säännöllisesti kynteni); kirkkaanvaaleanvihreä paita, jonka etumuksessa lukee FreeSoul; tiilenpunainen paksu villatakki ja raidalliset sukat. Jaloissa on vielä uskolliset Caterpillar-työsandaalini, joita olen rakastanut jo monta vuotta. Vaatetuksen näkymätön osa jääköön luettelematta.

Laitan vahingon kiertämään fleeceen hurahtaneelle pnille, tyylin päälle ymmärtävälle Laurille, Espanjassa pärräävälle Antille, flaneeraamisen taitavalle JP:lle ja perinnetietoiselle kansatieteilijälle. Oho, tulipa miehekäs otos. No, välillä näin!