Viikkovitosessakin on ymmärretty, että syksyn ja pimeiden iltojen saapuessa on hyvä käpertyä kotiin omaan sohvannurkkaan. Siksi kotia pitää tarkastella tavanomaista tarkemmalla silmällä. Tehtävänanto kuuluu siis seuraavasti:
Valitse kotoasi viisi yksityiskohtaa, jotka ovat sinulle tärkeitä, mutta joita muut eivät ehkä huomaa, ja kerro niistä.
Järjestystä rakastavaan luonteeseeni (mikä toisia ärsyttää) sopien kaikki levyni ja kirjani on aakkostettu – kahta kirjahyllyä lukuunottamatta. Jostain syystä en nimittäin halua enkä jaksa aakkostaa työpisteessäni pölyttyviä ammattikirjoja. Samoin runot ja muut hömpät on järjestetty koon mukaan suurimmasta pienimpään.
Sama järjestys jatkuu jääkaapissa, jossa jokaisella ruualla on oma paikkansa. Otin kerralla opikseni, kun joskus näin kaavakuvan jääkaapin sisälämpötilan vaihteluista ja siitä, kuinka ruokia tulee siellä säilyttää. Muiden käyttäjien on ollut vaikea ymmärtää tätä.
Opin jostain kodinhoito-ohjelmasta oivallisen tavan taitella pussilakanat kaappiin. Muistan, että vielä samana iltana viikkasin kaikki lakanat uudella tavalla, joka tosiaankin vie vähemmän tilaa ja on mahdottoman käytännöllinen. Nukuin seuraavana yönä onnellista unta.
Kotini on täynnä historiaa ja muistoja. Suurin osa huonekaluistani on perittyjä ja saatuja tai jopa lähisukulaisten tekemiä. Olen itse tullut jo kauan sitten sokeaksi sille, miltä nämä muistomerkit muiden silmissä näyttävät. Odotan kokoelmiini isoäitini kiikkustuolia vastustuksesta huolimatta.
On ihan silkkaa sattumaa, että kodissani on kalenteri jokaisen huoneen seinällä. Vuodenvaihteessa vain yhtäkkiä olikin mukavista kalentereista runsaudenpula, joten päätin ripustaa ne kaikki näkyviin. Osa niistä näyttää tosin enemmän taideteoksilta kuin kalentereilta, mutta ainakin minä pysyn ajan tasalla.
