Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Käytettävyys (Page 63 of 162)

Mikä on liikaa?

”Vastauksia löytyi liikaa, maksimimäärä on 100 tulosta. Voit tarkentaa hakua antamalla lisää hakutekijöitä.”

Näin minulle väitti juuri muuan hakukone, eikä edes kertonut, että kuinka monta niitä tuloksia nyt sitten loppujen lopuksi oli. Ajatelkaapa jos Google yhtäkkiä päättäisi rajoittaa hakutuloksiaan sen perusteella, että haulla löytyi sen mielestä liikaa vastauksia. Eikö se olisikin varsin ärsyttävää?

Minä osaan kyllä ihan itse päättää mikä määrä tuloksia on liikaa, ja rajata niitä sitten sen mukaan. En tarvitse hakukonetta sitä minulle kertomaan.

Myymisen taito

Olen lyhyen ajan sisällä joutunut pariin otteeseen erittäin epämiellyttävän myyntiyrityksen uhriksi; kummankin tilanteen tapahtumapaikkana oli luontaistuotekauppa. Jostain syystä tuputtamisen periaate tuntuu olevan sitä voimallisempi, mitä erikoistuneempi liike on. Kukaan ei tule tunkemaan marketissa maitoa kärryyn, eikä huoltoasemalla pakoteta bensaostoksille. Mutta annas olla kun uskaltaudut pieneen putiikkiin, niin kimppuusi käydään ärhäkämmin kuin syyslämmöstä humaltuneet ampiaiset koskaan. Apteekkien suhteen on muuten sama juttu, ikävä kyllä. Onko siis niin, että asiaansa erikoistuneilla ihmisillä on tarve saada kaikki muutkin käännytettyä?

Katsokaas kun minussa on sellainen sisäänrakennettu piirre, että jos minulle yrittää valtavasti myydä, suorastaan tuputtaa, niin pahimmassa tapauksessa paitsi huomautan asiasta ikävään sävyyn, myös kävelen ulos, enkä koskaan palaa. Saatan sanoa vielä muillekin, että eipä kannata tuossa paikassa asioida. Silloin kukaan ei voita, paitsi ehkä se liike, jossa saan hyvää palvelua ja jonne kiikutan ilolla rahani.

Continue reading

Universaalit suunnitteluperiaatteet

kirjan kansi

”Whether a marketing campaign or a museum exhibit, a video game or a complex control system, the design we see is the culmination of many concepts and practices brought together from a variety of disciplines. Because no one can be an expert on everything, designers have always had to scramble to find the information and know-how required to make a design work. This reference book provides research-based information about and examples from these varied design disciplines.”

Kaiken kiireen keskellä joskus ennättää sentään lukea myös kirjoja – muitakin kuin niitä junamatkoilla ahmaistavia pehmeäkantisia pokkareita. Nykyisin kirjat ovat vähän kuin elokuvat: kun harvoin ehtii, niin toivoo saavansa rahoilleen vastinetta. Onneksi näin oli asian laita William Lidwellin, Kritina Holdenin ja Jill Butlerin toimittaman Universal Principles of Designin suhteen.

Monesti töitä tehdessä on ollut tarvetta paitsi selvittää itselleen, myös asiakkaille / kollegoille mitä jokin tietty termi tarkoittaa, sillä mikään asiantuntija ei voi hallita koko palettia, eikä ole tarviskaan. Sen sijaan että pitäisi jatkossa kääntyä Wikipedian tai lukuisten alan sanastojen puoleen, on nyt helpompaa lehteillä Universal Principles of Designin ihania, paksuja sivuja. (Kyllä, myös kirjoissa käyttökokemus on iso asia!) Alaotsikkonsa (100 Ways to Enhance Usability, Influence Perception, Increase Appeal, Make Better Design Decisions, and Teach Through Design) mukaisesti kirjassa esitellään sata suunnitteluperiaatetta ja paitsi selitetään niiden taustat ja kerrotaan myös kuinka niitä voi konkreettisesti käyttää, muistetaan myös mainita eri periaatteiden yhteydet toisiinsa. Esimerkit avautuvat kohtuuhelposti myös muille kuin englantia äidinkielenään puhuville; kiitos monipuolisen kuvituksen. Jokaisesta kohdasta löytyy niin ikään lisää lähteitä asiasta kiinnostuneelle.

Koska lähestymistapa on amerikkalaisittain simppeli ja selkeä, kirjasta on varmasti hyötyä paitsi alan ammattilaisille (suunnittelijat, tutkijat jne.), myös opiskelijoille. Sitä tuskin on tarkoitus ahmaista kertaistumalta tai lukea kuin romaania, ellei tapoihin yleensä kuulu lukea tietosanakirjoja tai puhelinluetteloita kannesta kanteen. Hakuteoksena kirja on mitä mainioin, vaikka sieltä ei kaikkea mieleen juolahtanutta löydykään, ja vaikka toisaalta siellä tuntuu olevan paljon sellaista, mistä ei ole koskaan kuullutkaan. Kaiken läpikäymisen jälkeen mieleen kyllä hiipii epäilys: onko niitä suunnitteluperiaatteita todellakin vain sata? Jään siis odottelemaan kakkososaa tai täydennystä.

William Lidwell, Kritina Holden & Jill Butler: Universal Principles of Design
Rockport Publishers, 2003
ISBN: 1-59253-007-9
[Amazon]

(Kuva: UPOD: online addendum. Alunperin kirjan pariin johdatti Don Norman.)

Retki – dikter

Tien päälle
Kotiinpaluu on kuninkaallista silloin, kun on viettänyt aikaa työmatkalla hikoillen, ja liki pari vuorokautta verkkoyhteyksien ulottumattomissa. Onkin muuten taitolaji keplotella työ- ja muita asioita niin, ettei pääse kiinni internettiin muutoin kuin sen verran, että voi lukea siviilisähköpostit kännykällä. Aijai.

Tunsin olevani todella mobiili tietotyöläinen, kun verkkoyhteydet lakosivat tieltäni (ihan oikeasti, verkko oli alhaalla sekä matkan alku- että loppupäässä), wlan ei toiminut, Bluetooth pyki, ja kotimatkalla kännykän selainkin sanoi yhteistyösopimuksen irti.

Kynällä ja paperilla oli käyttöä.

Mutta sitä minä vaan ihmettelen, että kuinka VR:llä on otsaa kyniä tuplahinta ja kutsua business-luokaksi tuikitavallista junanvaunua, jossa ”luksusta” edustaa oma sähköpistoke ja vapaasti käytössä oleva kahviautomaatti. Edes se kuuluisa junan vessa ei toiminut.

Kotona odotti informaatiotulva ensin eteisen kynnyksellä, ja sitten yli 300 lukemattomana merkintänä RSS-lukijassa. Auts.

Hyvä elämä tietoyhteiskunnassa

Jos joku ei vielä tiennyt, niin tänään julkistettiin kolmas kansallinen tietoyhteiskuntastrategia vuosille 2007-2015. En nimittäin muista, että aiheesta olisi aiemmin rummutettu yhtä voimallisesti tiedotusvälineissä, joten oletettava on, että tietoyhteiskunta-asiat alkavat vihdoin ottaa tulta alleen.

Vai alkavatko? Ylen tv-uutisissa tietoyhteiskunta-asiantuntijan virkaa tällä kertaa toimittanut Petteri Järvinen ehätti tuoreeltaan kommentoimaan, että varsin korkealentoisilta vaikuttavat suunnitelmat, ja tekniikkasokeus vaivaa – ja että strategian (pdf) jokaisella sivulla mainitaan ainakin kahdesti sana ”innovaatio”. Vaikka strategiassa pyritään tekemään Suomesta kansainvälisesti vetovoimainen, ihmisläheinen ja kilpailukykyinen osaamis- ja palveluyhteiskunta, jää sen kapulakielinen julistus suurimmalta osalta saavuttamatta. Monille tietoyhteiskunta tarkoittaa lähinnä sitä, että palvelut siirtyvät yhä enenevässä määrin verkkoon, jolloin atk-taidoton on hätää kärsimässä.

Sääli on, jos strategia jää etäiseksi, sillä sen perimmäisenä tarkoituksena on luoda kaikille ”hyvä elämä tietoyhteiskunnassa”. Kyllähän se naiivilta kuulostaa, mutta kamoon, kuinka usein valtiovalta tarjoilee strategiapapereissaan yhtä ihmiskeskeistä asennetta? Minua lämmittää etenkin maininta yhteentoimivasta ja esteettömästä tietoyhteiskuntainfrastruktuurista, joka vuonna 2015 tarkoittaa mm. seuraavaa:

”Kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus hyödyntää tietoyhteiskunnan palveluita asuinpaikasta sekä sosiaalisesta ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Uudet sähköiset palvelut, kuten virtuaalitulkit, parantavat erityisryhmien asemaa ja osallistumismahdollisuuksia. Kansalaiset voivat myös valtuuttaa yhteispalvelupisteiden virkailijat käyttämään sähköisiä palveluita puolestaan.

[…] Tieto- ja viestintäteknisten laitteiden, ohjelmistojen ja sähköisten palveluiden suunnittelussa peruslähtökohtia ovat helppokäyttöisyys ja käytettävyys. Living labs -konsepti on vakiintunut tavaksi suunnitella ja toteuttaa kansalais- ja asiakaslähtöisiä palveluita. Laitteet ja palvelut ovat pääsääntöisesti esteettömiä, niissä on huomioitu ikääntyvän väestön tarpeet ja niiden käyttöönotto ja käyttö on helppoa kokemattomallekin käyttäjälle.”

Skeptikot, kommenttiareena on teidän.

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑