Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Käytettävyys (Page 62 of 162)

Mitä informaatioarkkitehtuuri on?

Informaatioarkkitehtuuri on muualla maailmalla tunnetumpi termi kuin Suomessa, jossa se uppoaa helposti verkkosivujen vuorovaikutussuunnittelun ja käytettävyyden syleilyyn. Ei sillä etteivätkö nämä kaikki olisi läheisissä tekemisissä keskenään, kyllä ovat. Mutta väittäisin, että informaatioarkkitehtejä on meillä suhteessa paljon vähemmän.

Amerikan blogeista on jo pitkään saanut lukea tiukkaa määrittelyä siitä, mitä informaatioarkkitehtuuri on ja ei ole, ja mitä sitä ammattinsa puitteissa harjoittavat oikein tekevät ja eivät tee. Sama keskustelu velloo myös postilistoilla ja keskustelupalstoilla, joten kai sen määritteleminen sitten on varsin tärkeää. (Käytettävyyden, anteeksi, käyttökokemuksen puitteissa olen huomannut venyväni mitä ihmeellisimpiin aktiviteetteihin, joita en muutama vuosi sitten olisi osannut kuvitellakaan, joten tarkat määrittelyt on joutunut jättämään sikseen jo hyvän aikaa sitten.)

Mutta oli ammatti ja työnkuva mikä tahansa, niin kyllä siihen aina liittyy myös peruspullaa, siis työvälineitä, -tapoja ja dokumentointia, ei vain hienoja teorioita ja maailmojasyleilevää konseptointia. Usein se konkreettisella tasolla manifestoituva pulla sattuu vielä olemaan se, joka on helpoimmin myös kadunmiehen käsityskyvyn sisällä, eikä sitä siksikään sovi hyljeksimän. Ehkä tästä syystä rypistin otsaani lukiessani tämän vimeisimmän määritelmän siitä, mistä informaatioarkkitehtuurissa on kyse:

”IA is not about hierarchies, card sorting, sitemaps and wireframes. It is about solving information problems, designing information solutions and thinking about how information embeds itself within people’s lives. Sure, you may need to deliver something to a client at the end of the thinking process, but it does not need to, and maybe should not, be a hierarchical site map and wireframe stack.”

No haloo! Eiköhän informaatioarkkitehtuuri ole tätä kaikkea. Kaikki tämä on osa samaa työtä. Eipä taitaisi asiakas päätä silittää, jos suureellisesti ilmoittaisin suunnittelevani ”informaatioratkaisuja” vailla konkretiaa siitä, kuinka homma pitää käytännössä toteuttaa. Sivukartat ja rautalankamallit ovat osa dokumentointia siinä missä käytettävyyden puolella listataan testiraportteihin ongelmia ja niille korjausehdotuksia. Tekeekö arkkitehti ”tilaratkaisuja” vailla pohjapiirroksia ja laskelmia? Enpä usko.

New kids on the block

Ihminen fiksautuu blogeihinsa niin, että kun joskus huomaa innostuneensa joistakin uusista tulokkaista jonkin aikaa kestäneen epäluuloisen tarkkailun jälkeen, on niistä tietysti kailotettava muullekin maailmalle.

History of the Button -blogin ideana on merkitä muistiin vuorovaikutussuunnittelun historiaa blogin nimen mukaisesti painikkeiden kautta. Napeissa riittää blogattavaa, sillä aika moni laite toimii erilaisten nappien avulla, verkkosivuiltakin niitä löytyy. Ja nimenomaan iinternetissä se on juuri nappi, joka on vuorovaikutuksen ytimessä: nappia painamalla lähetetään lomakkeiden tietoja, lataillaan tiedostoja, ja monta muuta asiaa. Kesäkuussa alkunsa saaneessa blogissa on jo melkoisesti sisältöä, eikä loppua näy. Tiesitkö, että ensimmäinen mukana kulkeva painike löytyi mitä ilmeisimmin taskulampusta?

Pulse Laserilla ei sen sijaan ole ikää kuin reilu viikko, mutta kovasti siitä on toisissa blogeissa kohistu. Vuorovaikutuksesta riittää täälläkin puhetta, ja sen lisäksi tietysti muotoilusta ja uusista tuotteista. Blogia pitävät Schulze & Webb -nimisen design-konsulttitoimiston omistajat, joista Matt Webb lienee bloggaajille tunnetumpi Interconnected-bloginsa tiimoilta. Minua viehättivät tällä viikolla erityisesti kirjoitukset puhelinten suunnittelun muutoksesta sekä printtereiden sosiaalisesta luonteesta.

”If my desktop printer understood the lessons of social software and Web 2.0, it wouldn’t be attached just to my computer or local network. It’d be accessible by my closest family and friends, too, regardless of where they lived. […] My mum, instead of scanning newspaper clippings and emailing them to me (happily, her scanner has a single button that does that whole job), she would print them straight into my house.”

Ja niin edelleen, ja niin edelleen.

Kotomaan kamarakin on pari blogikokeilua, joiden onnistumisesta on vielä aikaista mennä sanomaan juuri mitään. Hibernaatiotilasta herätetyllä Verkossa-ohjelmalla ei olekaan niitä perinteisiä tv-ohjelman verkkosivuja, vaan blogi, jonka sivulauseessa mainitaan, että ai niin, telkkaristakin meitä voi katsella. Ottaisivat vain vielä sen tunnusmelodian pois sieltä blogista soimasta, kiitos.

Ja sitten vielä Image-lehti meni ja siirtyi bloggaamaan isolla porukalla ja koko domaininsa voimin. Tai itse asiassa ei vain Image, vaan kaikki Image Kustannuksen lehdet, eli myös Bisnes.fi, Mondo, Muoto ja Viini. Itse lehdestä tietoja kaipaava saakin kikkailla yrittäessään löytää tietään sen varsinaisen lehden sivuille. Nythän sitä lehteä nimittäin kuulemma kannattaa lukea. Blogi näyttää hyvältä, niin kuin lehtikin, mutta sisällöstä on vaiikea mennä sanomaan. Kassellaan. Ulkomaan osasto vetää vielä tässä vaiheessa pitemmän korren.

Loistava laukku

Solas BagPerjantai-illan laadukkaasta tv-tarjonnasta pisti silmään oheinen, sisältä valaistu laukku, joka kuuluu olevan viimeistä huutoa Amerikan julkimonaisten keskuudessa. Eipä huku avaimet kassin pohjalle, kun lamppu valaisee etsivän tietä. Näitä Solas Fashionin veskoja on tarjolla melkein kaikissa väreissä ja malleissa, ja vieläpä erivärisillä valoillakin varustettuna. Tämä on käytettävyyttä jos mikä!

Mikä kyllä hiukan huvitti, oli itse ”tekniikka” valon takana: laukun uumeniin on piilotettu ihan perusparisto, ja aika iso sellainen, joka antaa valolle virtaa. Sen fänsimpää teknologiaa ei siis keksinnön takaa löydy. Vahinko sekin, ettei saatavana ole sisältä valaistuja reppuja, sillä ainakin minusta, joka en käsilaukuista mitään ymmärrä, nämä laukut ovat toinen toistaan rumempia. Mutta tiedän olevani tässä suhteessa vähemmistö. Idealle joka tapauksessa pisteet!

Title-kenttien käyttökelpoisuudesta

del.icio.us-linkkipankkiin, tai vaikkapa selaimen kirjanmerkkeihin erilaisia osoitteita tallentaessa huomaa joko riemukseen ja ärsytyksekseen sen, kuinka tärkeää on se, mitä tuolla selaimen ylälaidassa, eli title-kentässä lukee.

Ihan liian monta kertaa sivuja ei ole nimetty ollenkaan (Untitled), minkä lisäksi siellä voi lukea vaikkapa sivunteko-ohjelman nimi (useimmiten se tuntuu olevan GoLive; onko title-kenttien tekstin muuttaminen sillä jotenkin erityisen vaikeaa?), tai melkein mitä tahansa tauhkaa. Selvässä vähemmistössä on itse tekijän (blogi, lehti jne.) nimi ja sivulla olevan kirjoituksen otsikko, mikä olisi mielestäni se loogisin ja käyttökelpoisin vaihtoehto. Silloin kirjanmerkeistäkin näkisi heti missä kirjoitus sijaitsee, ja mikä olikaan sen aihe. On aika rasittavaa säätää nimiä ymmärrettäväksi, etenkin kun ainakin amerikanartikkeleita tuppaa vaivaamaan otsikkopöhö: title-kenttään on voitu luetella esimerkiksi blogin nimi kaikkine nokkeline alaotsikoineen, arkisto, kuukausi ja merkinnän kymmenen sanan mittainen otsikko, ja nämä kaikki vielä mieluiten päinvastaisessa järjestyksessä. Uaah…

Jos on patologinen bookmarkkaaja, kuten allekirjoittanut, vierähtää kirjanmerkkien nimiä siivotessa hyvä tovi. Mutta ehkä joskus tulevaisuudessa tämänkin homman voi määritellä hoitumaan jotenkin automaattisesti niin, että muistiin poimitaan vain niitä tietoja, mitä käyttäjä haluaa: tekijä, kaksoispiste ja otsikko.

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑