Ikonit puhuttavat, ja etenkin niiden ymmärrettävyys. Paitsi että ikoneiden merkitystä voi olla vaikea käsittää, myös ne vanhenevat, mitä ei välttämättä ihan heti tule ajatelleeksi. Enkä tarkoita vanhenemisella sitä, että ne alkavat näyttää visuaalisesti vanhanaikaisilta, vaan sitä, että niiden sisältö ei enää avaudu tässä ajassa. Niin kuin että disketin kuva tallentamisen merkkinä voi olla piakkoin muinaishistoriaa.
Editing documents as playing music -jutussa esitetäänkin viehko vaihtoehto, jossa dokumenttien tallennusta, avaamista, poistamista jne. kuvaavat symbolit poimittaisiinkin musiikkisoitinten maailmasta. Kannettavat soittimet ovat nyt niin hip ja pop, että voisi helposti kuvitella play-, stop-, pause- ja muiden merkkien kuvaavan toimintoja varsin yleismaailmallisesti ja ymmärrettävästi. Tähän tapaan:
”How about this: On file open dialogs, the play icon would replace the open button. On toolbars, the play icon would be used to trigger the dialog. To close a document, saving automatically, the pause icon would be shown. The metaphor here is that a document is a continually evolving piece of media. Theres no concept of ’save’, what you see on the screen is whats on the disk. You can never lose work. Play and pause simply mean start and suspend editing.”
Teoria ei ole aukoton, mutta ainakin viihdyttävä, jos ei muuta.
Lisäys: OKCancelin viikon sarjakuvastripissä paneudutaan niin ikään ikoneihin: Cultural Sensibilities.
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
