Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Käytettävyys (Page 61 of 162)

Syntipukki

Jos kohta käyttäjien syyttely teknisissä ongelmatilanteissa ei muualla olekaan suotavaa, niin jostain syystä tietoturva on sellainen osa-alue, jossa sitä sopii harrastaa. On käyttäjien vika, kun koneeseen iskee virus, sillä eiväthän loppukäyttäjät voi mitenkään olla niin fiksuja, että ymmärtäisivät tietoturvauhkien päälle.

Siksi olikin kerrassaan virkistävää lukea Tietokoneen uutisesta erään tukholmalaisen tietoturva-asiantuntijan kommentti aiheesta:

”’Voisiko olla niin, että me käytämme käyttäjäkoulutusta vain peittelemään omia virheitämme?’, hän [tietoturva-asiantuntija Stefan Gorling] kysyy. ’Käskemmekö heidän tehdä meidän työmme?’. Gorlingin mukaan käyttäjien pitäisi huolehtia vain omasta työstään eikä tietoturvasta.”

Amen.

Käytettävyyskilpailuja

Maailman käytettävyyspäivä lähestyy, ja sen merkeissä järjestetään tänäkin vuonna monenlaisia pippaloita ja kilpailuja. Mielenkiintoisimmasta päästä ovat UsabilityMatters.orgin järjestämät kansainväliset kilpailut, joissa voi piirtää käytettävyysaiheisia sarjakuvia teemalla ”Mobile Mishaps – troublesome experiences with mobile phones” tai kertoa jokapäiväisistä teknologiaharmeista. [via]

Suomessa käytettävyyspäivää vietetään vähän positiivisemmissa merkeissä.

Tautista terminologiaa

Tämän päivän termi oli ehdottomasti esteettinen ruuhka.

Kyse oli ulkonäköasioista; siitä, kuinka permanentti, silmälasit, hiuspanta, isot korvakorut ja kolme kultaketjua kaulassa alkavat ahdistaa katsojaa. Mutta sama pätee verkkosivuillekin: joskus tarjolla on niin paljon silmäkarkkia, ettei tiedä minne katseensa pistäisi, ja silloin jotain olennaista saattaa jäädä huomaamatta. Olen itse huomannut monella Web 2.0 -sivustolla olevani niin ihastuksissani monista erilaisista toiminnoista, etten pääse alkua pitemmälle.

Mutta ei esteettinen ruuhka ole aina välttämättä liikaa hyvää, vaan useimmiten asia taitaa olla päinvastoin. Viimeksi juuri tänään kuulin käyttäjien suusta kuinka vilkkuvat mainokset yhdessä liian monien valinnanmahdollisuuksien kanssa saavat ihmisen jähmettymään kuin peuran autonvaloissa.

Lähimaastossa ja blogistaniassa vellova flunssa on saavuttanut myös minut. Nenä laukesi aamulla, eikä tilanne näytä iltaan mennessä yhtään paremmalta. Otaniemen nörttibussissa näin useampiakin nenänniistoja ja kuumeisia katseita. Nyt ei kannata halailla teekkareita eikä vaikutuspiirissään olevia, se on syksyisen räkätaudin aika.

Musiikkia dokumentointiin

Ikonit puhuttavat, ja etenkin niiden ymmärrettävyys. Paitsi että ikoneiden merkitystä voi olla vaikea käsittää, myös ne vanhenevat, mitä ei välttämättä ihan heti tule ajatelleeksi. Enkä tarkoita vanhenemisella sitä, että ne alkavat näyttää visuaalisesti vanhanaikaisilta, vaan sitä, että niiden sisältö ei enää avaudu tässä ajassa. Niin kuin että disketin kuva tallentamisen merkkinä voi olla piakkoin muinaishistoriaa.

Editing documents as playing music -jutussa esitetäänkin viehko vaihtoehto, jossa dokumenttien tallennusta, avaamista, poistamista jne. kuvaavat symbolit poimittaisiinkin musiikkisoitinten maailmasta. Kannettavat soittimet ovat nyt niin hip ja pop, että voisi helposti kuvitella play-, stop-, pause- ja muiden merkkien kuvaavan toimintoja varsin yleismaailmallisesti ja ymmärrettävästi. Tähän tapaan:

”How about this: On file open dialogs, the play icon would replace the open button. On toolbars, the play icon would be used to trigger the dialog. To close a document, saving automatically, the pause icon would be shown. The metaphor here is that a document is a continually evolving piece of media. There’s no concept of ’save’, what you see on the screen is what’s on the disk. You can never lose work. Play and pause simply mean start and suspend editing.”

Teoria ei ole aukoton, mutta ainakin viihdyttävä, jos ei muuta.

Lisäys: OKCancelin viikon sarjakuvastripissä paneudutaan niin ikään ikoneihin: Cultural Sensibilities.

Saavutettavuutta oikeille käyttäjille

En näemmä olekaan ainoa, joka on joskus aikojen saatossa miettinyt sitä, millä perusteella W3C julkaisee standardejaan ja saavutettavuusohjeistojaan: kai sielläkin käyttäjätutkimusta tehdään? Working with Others: Accessibility and User Research -artikkelissa yritetään selvittää, mitä kaiken takana on, eivätkä tulokset juuri vakuuta. Siksi kirjoittaja käy läpi joitakin keskeisiä ohjeiston kohtia oikeisiin käyttäjähavaintoihin perustuen – käyttäjät kun kuitenkin ovat viime kädessä tämänkin paketin tärkein tekijä.

”In short, we need less discussion and more user research. Especially when our guidelines form the basis of national laws, we need to ensure that they’re founded on real user experience. And in the meantime, accessibility experts, let’s conduct – and publish – more user research to support our recommendations.”

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑