”Tervetuloa käyttäjätestiin, jossa tänään testaamme juuri sinua. Tässä testissä kaikkea mitä sanot, voidaan käyttää sinua vastaan, minkä lisäksi jokainen liikkeesi videoidaan ja levitetään myöhemmin YouTubessa kaiken kansan nähtäväksi. Kaikki tekemäsi virheet lasketaan, samoin tehtävien suorittamiseen käyttämäsi aika. Suorituksesi pisteytetään ja arvioidaan, ja arviointiraportti julkistetaan yhdessä videon kanssa sekä lähetetään paitsi nykyiselle työnantajallesi, myös mahdollisille tuleville esimiehillesi. Lisäksi ammattilaisraati käy suorituksesi läpi vuosittain järjestettävässä arviointitilaisuudessa, jossa valitaan vuoden huonoin käyttäjä. Testistä ei makseta palkkiota, eikä kahvia tarjoilla. Oletko valmis? Hyvä. Aloitetaan testi.”
Kategoria: Käytettävyys (Page 58 of 162)
”Snappish!”, pruukataan amerikansarjoissa usein kommentoida kiukkuisesti tiuskaissutta kanssaeläjää, mutta suomen kielessä ei tunnu löytyvän tälle vastinetta. Tänään olisin kaivannut sitä. Johtuneeko täysikuusta, matalapaineesta vai mistä, että leukoja repii, ja ilmassa on selvää kireyttä sekä blogosfäärissä että sen laitamilla.
Olen ollut aina huono käsittelemään mököttäviä ja äreitä tyyppejä, olivatpa ne sitten ihmisiä tai eläimiä, tai minä itse. Kiukuttelu ja mykkäkoulu kun vain eivät ole toivottuja toimintatapoja sen enempää eläviltä kuin elottomiltakaan, ja tuppaavat polttamaan hihat myös siltä viattomalta osapuolelta. Äksyilyn voi kohdata tai paeta – itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Äreää ihmistä ei tee mieli lähestyä, vaikka ehkä pitäisi, mutta mielelläni pysyttelen kaukana myös sellaisesta ohjelmasta, jonka tiedän hirttävän kiinni jossain vaiheessa työn alla olevaa tehtävää. Kaikki häviävät.
Jäin tänään miettimään, että koska suomalaiskansalliselle luonteelle on helpompaa sivuuttaa toisten hilpeys ja wow-efektit, mutta epäkohtiin tartutaan sitäkin hanakammin, olisiko ärhäköissä käyttöliittymissä odottamatonta, toimeenpanevaa voimaa? Tiedetään, että jumittava ohjelma tai siniseksi menevä ruutu vievät hermot kylmäpäisimmältäkin, ainakin joskus. Tähän mennessä emotionaalinen suunnittelu on keskittynyt luomaan positiivisia elämyksiä käyttäjälle, mutta protestanttisen mielenlaadun riivaamalla pallonpuoliskolla saattaisikin olla arvaamatonta menestystä sellaisilla käyttöliittymillä, jotka syyllistäisivät ihmiset toimimaan tahdotulla tavalla. Jos siis käyttöliittymän välityksellä voi kuulla, nähdä, ja kohta myös haistaa ja maistaa, niin alkavatko ne pian myös osoittaa mieltä ja mököttää? Jos käyttöliittymä ärähtäisi takaisin tai vaikenisi mielenosoituksellisesti, ryntäisimmekö pelonsekaisen kunnioituksen vallassa oitis korjaamaan erhettämme ja tekemään asiat oikein? Aika monet käyttäjät tuntuvat jo nyt sietävän ohjelmiensa oikuttelut, ja toistavat kiltisti tehtäviään päivästä toiseen herjoista huolimatta.
Toinen vaihtoehto on sitten tietenkin se, että pakenemme, emmekä koskaan palaa – niin kuin tosielämässä kanssaeläjän murahdettua yksitavuisen vastauksen viattomaan kommenttiin.
Ehkä sittenkin ilon kautta.
Jaa tämä:
Kaikenlaisia äänenvaimentimia on tullut nähtyä, mutta tämä erehdyttävästi lampunvarjostinta muistuttava Talking space -niminen henkilökohtainen puhetila on ihan omaa luokkaansa. Suunnittelijan sanoin:
”People enjoy the feeling at party. We always hear much sound about laugh, games, music or play… Its good!! Let we relax and excite. Everything is fine. Playing with your friend. But now, your phone is ringing. It maybe tells an important message to you. Can you talk with the other side on noisy place? You need to leave, and try to find another place to close off voice. Going to outside ?! Its just one of way to solve problems. Have another way? The lampshade is bigger than normal. In order to create a space to close off voice. And its used to be a light in the house. You can pull the lampshade down in a critical moment.”
Nerokasta, ja niin yksinkertaista! Vaadin samanlaiset myös kaikille työpaikoille. Lisävarusteena voisi olla hartianlämmitin ja hiustenkuivaaja. [via]
Jaa tämä:
Kaikkea ne keksivät. Elica-lamppu lienee maailman ensimmäinen ja ainoa lamppu, jonka saa kytkettyä päälle ja pois puhaltamalla – siis ilman erillisen kytkimen käpälöimistä. Vaikka en ymmärräkään miksi mainoslauseessa lukee ”interactive emotional lamp” (mitä emotionaalista on puhaltamisessa?), niin ottaisin ilomielin yhden kappaleen yöpöydälleni, ettei öisin pimeässä tarvitsisi tiputella herätyskelloa, vesi- ja silmälaseja lampun katkaisijaa haparoidessa. Onhan siinä mukavaa kynttiläanalogiaakin mukana, vaikka kynttilät harvoin puhaltamisesta syttyvät.
Niinpä, meikäläistä peruskäyttäjää puhallusmekanismi viehättäisi ihan silkkaa erikoisuuttaan, mutta samalla jollekin toiselle käyttäjäryhmälle sama toiminto on edellytys sille, että käyttäminen on ylipäätään mahdollista. [via]
Jaa tämä:
Sellaisena päivänä, kun on luennoinut käytettävyyden arvioimisesta ja oikean kriteeristön valitsemisen haasteellisuudesta, napsahtaa nenän eteen The ultimate webdesign usability checklist. Tämä 88 kohdan tarkistuslista on tosin tarkoitettu tekijöille, ei arvioijille, mutta en voi välttyä pohtimasta sitä, tulisiko sivustosta oikeasti käytettävä sittenkään, vaikka jokainen kohta olisi toteutettu pilkulleen oikein. Voisiko joidenkin kohdalla olla jopa niin, että ne huonontavat käytettävyyttä?
Käytettävyys ei ole omassa kuplassaan, vaan aina jossain kontekstissa. Jopa popup-ikkuna voi joskus olla käytettävämpi ratkaisu kuin sen välttäminen.
Jaa tämä:
