Viime aikoina olen taas törmännyt useampaankin otteeseen puheeseen wow-tekijästä, siitä tuotteen tai palvelun ”jostakin”, joka saa käyttäjän henkäisemään ihastuksesta heti ensinäkemällä. Mikä lie, että wow-puhe tuntuu niin pinnalliselta, ikään kuin wow olisi jotain discopallon lailla pyörivää ja välkkyvää, joka vetää puoleensa ja saa kalan tarttumaan koukkuun, mutta ei ylety pintaa syvemmälle.
Minä en oikein usko siihen. Käytettävyyssanakirjassakin wow on määritelty nimenomaan joksikin, joka tekee vaikutuksen ensimmäisellä silmäyksellä, mutta jopahan se on lyhytnäköistä ajattelua, jos minulta kysytään. Kyllähän rakastuakin voi ensisilmäyksellä, mutta kestääkö sellainen rakkaus, se on kokonaan toinen juttu.
Wow:lle allergiset ovat usein allergisia käsitteen ympärillä pyörivälle markkinamiesajattelulle, jolla halutaan saada kuluttaja ostamaan aina vain lisää mitä ihmeellisimpiä asioita niiden sisällöstä tai kestävyydestä juurikaan välittämättä. Minä haluaisin ajatella ihastumista mieluummin pitkällä tähtäimellä niin, että voisin huokaista tuotetta käyttäessäni onnesta joka päivä uudestaan ja uudestaan, ja että tunne vain syvenisi ajan kuluessa. Vaikka näin:
”Olipa se nopea!”
”Sepä päivittyi sujuvasti ilman buuttaamista!”
”No tämän osaisi Pihtiputaan mummokin tehdä!”
”Sehän löytyi helposti!”
”Eikä edes fonttikokoa tarvinnut suurentaa!”
”Tästä oli todella paljon hyötyä!”
Wow!