Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Käytettävyys (Page 54 of 162)

Puhelin vailla toimintoja

Tai no, ei nyt ihan – mutta melkein. Motorola on nimittäin julkaissut Motorola W315 -puhelinmallin, jolla ei voi surffailla netissä, kuunnella musiikkia, ottaa kuvia tai lähettää sähköpostia, vaan vain soittaa ja lähettää tekstiviestejä. Tällaisen puhelimen tuominen markkinoille vastaa kuulemma kasvaneeseen kysyntään: kaikki eivät halua tai tarvitse mitään ylimääräisiä vipstaakeja kännykkäänsä. Tutkimuksen mukaan 41 prosenttia käyttäjistä haluaa vain puhua puhelimeensa, ei muuta.

”Finding a phone with just the basics has become a real challenge. Cameras, for instance, are included in most phones today because the cost to add one is marginal. And wireless carriers want to boost the bottom line by selling customers extras, like music or data services, adding to the steady growth of feature-rich phones.

While this issue has not set off a technological backlash akin to protests against genetically modified crops, there is growing frustration among some shoppers, particularly older folks, that mobile phones have become too complicated.”

Menisiköhän meillä kaupaksi? [via]

Mummolan kuvat verkossa

Alunperin olin lukemassa uutista Risto Sarvaksen valokuvien metatietoa koskevasta väitöksestä, kun eksyin itse väittelijän sivuille ja löysin sieltä paljon muutakin mielenkiintoista. Sarvas on tutkinut henkilökohtaista mediaa ja etenkin mobiileja kuvia monelta kantilta, joista silmiini osui etenkin ikääntyneiden kuvien jakamista verkossa koskeva artikkeli: Online Media Sharing for the Elderly [pdf].

Vaikka artikkeli toikin elävästi mieleeni mummolan monet valokuva-albumit ja perinteen, jota sittemmin olen jatkanut itse satojen ja satojen kuvien muodossa, on tosiasia kuitenkin se, että tulevaisuuden ikäihmiset pistävät kuvat lastenlapsista verkkoon, eivätkä vain silkkipapereilla vuorattuihin nahkakantisiin albumeihin. Varmasti jotkut tekevät jo nyt niin. Ja koska näin on, tulisi verkkopalvelutkin suunnitella sitä sitä silmällä pitäen, että kaikki niiden käyttäjät eivät ole parikymppisiä teknisesti orientoituneita nuoriamiehiä, vaan vanhuksia, jotka haluavat jakaa kuvia ja tallentaa historiaa myös verkossa, ja jotka osaavat arvostaa tämänkaltaista tapahtumien dokumentointia nuorisoakin enemmän.

Mitä se sitten tarkoittaa käytännössä? Sitä, että kännyköiden pienet näytöt ja näppäimet ovat ongelma, johon pitäisi löytää ratkaisu. Mutta itse laitteita suurempi ongelma on kuitenkin se, että koko multimediapalvelun konsepti voi olla vanhukselle tuntematon, siihen liittyvästä teknologiasta puhumattakaan. Opastus on yksi ratkaisu, mutta paljon kestävämmällä pohjalla on sellainen suunnittelu, joka ottaa huomioon ikääntyvien tarpeet alusta alkaen. Onhan ikääntyvissä myös sitä kuuluisaa bisnespotentiaalia:

”Nevertheless, designing multimedia services and products for the elderly has business potential, interesting research questions, and also mental health aspects from the users’ perspective. We see the elderly as a unused creative resource in multimedia creation, editing, and sharing.”

Niin, enkö vain jo itsekin toisinaan istu sohvannurkassa läppäri sylissä kuvia albumeihin jakaen ja kuvatekstejä kirjoitellen. Että on sitten mitä mummona muistella.

Pilvessä

Yahoo tag cloud

Kas, heti kun silmä välttää, on tagit otettu Amazonissakin aktiivisesti käyttöön. Niitä voi laittaa itse tuotesivulla napauttamalla näppikseltä T-kirjainta kahdesti (mikä jo sinällään on aika mielenkiintoinen ratkaisu), ja ne pomppaavat silmille heti aloitussivulla päivittäisten suositusten yhteydessä. Mutta jos niiden olemassaolosta ei tiedä, ei niiden löytäminen ole mikään maailman helpoin juttu. Tätä pitääkin maistella lisää.

Hyllymetrejä

mediapod-kirjahyllyPitäisi hankkia lisää kirjahyllyjä, tai oikeastaan uudet hyllyt entisten, joskus opiskeluaikoina parilla sadalla markalla ostettujen halpisten tilalle, jotka ovat jo aikansa palvelleet, eivätkä oikein ilahduta silmää Lundian työpisteen rinnalla. Luonnollisesti olin ajatellut hommata lisää Lundiaa, käytännöllistä ja helposti muokattavaa kun se on, mutta sitten luin erään artikkelin, katselin kuvia, ja jäin miettimään miksi kirjahyllyn pitäisi olla aina litteä suorakulma vasten seinää. Että miksei vaikka pyöreä asetelma keskellä huonetta? Kun kerran kirjat ovat minulle niin tärkeitä kuin ovat, niin yhtä hyvinhän niistä voisi tehdä kodin keskipisteen sen iänikuisen tv kaiken keskiössä -viihdekeskuksen sijaan. Että kirjat olisivatkin se todellinen viihteen keskus!

Lundiassa on suunnittelupalvelu, ja hyvä onkin, tiedän kokemuksesta. Suunnittelisivatkohan minulle pyöreät hyllyt, tai jotain muuta yhtä jännää peruskerrostalokämppään sopivaa?

Näpelöintiä

Joskus jotkut vain osaavat niin loistavasti pukea sanoiksi itsestäänselvyydet, joita näkee niin paljon, ettei niitä oikeasti enää edes näe. Niin kuin sen, kuinka kännyköistä on tullut paitsi monitoimityökaluja, myös ajantappovälineitä, joita näpelöidään silloinkin, kun niillä ei oikeasti olisi mitään käyttöä – ei saapuneita puheluita, viestejä, kalenterimerkintöjä tms. Minäkin tuhoan viestejä, lueskelen uutisotsikoita, teen hajamielisiä muistiinpanoja, tarkistan peilistä onko hampaissa parsaa (juu, luurin kääntöpuolella on peili) ja selailen jopa soittoäänten listaa bussissa istuessani. Siis: Mobile fiddling.

Erityisen mielenkiintoinen onkin ajatus siitä, pitäisikö puhelimia suunnitella myös tätä funktiota silmälläpitäen; tuoda niihin enemmän näpelöitäviä ominaisuuksia ja plärättävää. Ja jos niin tehtäisiin, niin mitä se tarkoittaisi käytettävyyden ja käyttöliittymäsuunnittelun kannalta?

”I wonder, have we fully embraced this fiddling-thingy within mobile design, or are we treating it as an exception? In other words, do we think that only idle hands (and fingers) want to fiddle, so give them a game like Snake, or a news feed to the home page, and endless other variants of ’time killer’ apps (including Nielsen’s ’nothing better to do’ WAP browsing, which it still as tedious as it ever was). Or, should we literally make it easier and give more options for simply fiddling around with the phone (the UI is the app)? I think that a UI designed for fiddling would be a different one that a UI designed for task-driven interaction. We could have two UIs. A playing around one (in pink – the new black) and a doing-stuff one (in the usual doing-stuff palette).”

Jos perinteinen ajattelumalli menee niin, että noviisikäyttäjille tarjotaan selkeät polut eri tehtävien suorittamiseksi, ja edistyneemmille käyttäjille suorat, kenties noviiseilta hoksaamatta jäävät reitit samoihin paikkoihin, niin eikö tällainen näpelöintimoodi käytännössä kääntäisi asetelman toisinpäin? Yhtäältä käyttöliittymän olisi siis oltava selkeä kokemattomammallekin käyttäjälle ja etenkin kiireiselle suorittajalle, ja samalla virikkeellinen aikaa tappavalle näpelöijälle. Vaan näpelöijiäkin lienee joka lähtöön: siinä missä joku aakkostaa puhelinluetteloa uusiksi sukunimen mukaan ihan huvikseen, voi toinen tappaa aikaa vaihtamalla puhelimen taustaväriä. Haiskahtaa selkeästi käyttäjätutkimuksen paikalta…

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑