Olivat sitten Finnkinon sivuston uudistuksen yhteydessä menneet kääntämään paikanvalintakartan vastakkaiseen suuntaan (valkokangas alhaalla, ennen ylhäällä).
Mikäpäs siinä oli Daniel Craigin ihohuokosia ihaillessa.
Kategoria: Käytettävyys (Page 52 of 162)
Lienenkö joulupöhnässä vai mitä, mutta tämän videon näkeminen oli lähellä räjäyttää tajunnan. Kaltaiselleni kädet saveen -mentaliteetin omaavalle työmuurahaiselle ylläolevassa pätkässä esitetty ”käyttöliittymätön”, kosketuksella toimiva käyttöliittymä tuntuu kertakaikkisen himoittavalta. Niin kuin lähteen kommenteissa sanotaan: ”It’s bad that I get really turned on by this isn’t it?” [via]
Jaa tämä:
Ne, jotka tuntevat minut tosielämässä, tietävät, että en pidä pelien pelaamisesta, ja se koskee niin Afrikan tähteä kuin kännykkäpelejäkin, muusta pelaamisesta nyt puhumattakaan. Olen suhtautunut pelien vastustamiseen sillä kiihkeydellä, että en ihmettelisi, jos jossain vaiheessa elämääni huomaisin tienaavani elantoani pelibisneksen leivissä, sillä monet ehdottomina pitämäni jyrkkyydet tapaavat purra omaan nilkkaan. Kuitenkin erilainen pelaaminen näyttelee isoa osaa sähköisen maailman vuorovaikutustilanteissa, eikä sitä voi aina ajatella yhtä suoraviivaisesti kuin allekirjoittaneella on tapana. Käyttöliittymistäkin on tullut leikkisiä tavalla, jonka voi laskea kuuluvan pelaamisen kategoriaan.
Jos vaikkapa kännykän käyttämistä ajattelee pelaamisen näkökulmasta (muutenkin kuin vain sen pakollisen matopelin verran), niin kuin Vodafonen Receiver-verkkolehden Interaction as an aesthetic event -artikkelissa, voi sen toiminnasta oivaltaa jotain uutta. Että puhelimeni pitääkin jatkuvaa peliä kanssani animoiduilla ikoneillaan, äänillään, muodoillaan ja yksityiskohdillaan, ja että tämänkaltainen leikkisyys ikään kuin kuuluu nykyisin siihen kokonaisuuteen, jota käyttökokemukseksi kutsutaan.
”The designers no longer try to hide the interfaces. Instead, the interaction is treated as an event, as opposed to ”non-event”, as in the previous ’invisible interface’ paradigm. Put differently, using personal information devices is now conceived as a carefully orchestrated experience, rather than just a means to an end. The interaction explicitly calls attention to itself. The interface engages the user in a kind of game. The user is asked to devote significant emotional, perceptual and cognitive resources to the very act of operating the device.”
Mikäpä siinä, parhaimmillaan peleistä varmasti irtoaa mainioita kiksejä niille, jotka niistä pitävät. Mutta ainakin mobiilimaailmassa leikkisyys tarkoittaa monesti myös ylimääräistä viivettä käytössä, kun se soma animoitu toiminto on aina näytettävä ja ääni pimpautettava. Vajaan viikon päivät uutta puhelintani käyttäneenä olisin valmis luopumaan kaikista wow- ja ooh-efekteistä, jos samalla saisin lisää käyttönopeutta ja -varmuutta tähän puhelinmalliin, joka on tähän mennessä käyttämistäni puhelimista yhtä aikaa monipuolisin ja surkein. Kätevistä, saati leikkisistä toiminnoista ei paljon riemua irtoa silloin, kun käyttäminen kestää tolkuttoman kauan. Kävellen olisit jo perillä.
Jaa tämä:
Viime viikolla mainitsin Virve Peterin eilen Tampereella pidetystä väitöksestä, jonne en itse sattuneesta syystä päässyt paikalle – mutta my typon Heidi sen sijaan kyllä pääsi. Heidin yhteenvetoa lukiessa ei harmita melkein ollenkaan, sillä olennainen välittyy mainiosti; etenkin kun itseni tuntien olisin kuitenkin haukotellut leukani sijoiltaan, vaikka tilaisuus olisi ollut kuinka kiinnostava. Kirjoitus toimii sitä paitsi erinomaisena esipuheena itse teokselle, joka odottaa lukuvuoroa hyllyssäni. Kiitos!
Eilen väiteltiin toki muuallakin, nimittäin Helena Leppänen TaiKissa aiheesta ”Muotoilija ja Toinen. Astiasuunnittelua vanhuuden kontekstissa”. Muotoilusta ja astiasuunnittelusta en ymmärrä tuon taivaallista, mutta tästä väitöksestä tekee mielenkiintoisen nimenomaan tuo vanhuuden konteksti, jolla on paljonkin tekemistä käytettävyyden ja saavutettavuuden kanssa. Väitöstään varten Leppänen nimittäin perehtyi ikääntyneiden elämään ja tarkasteli erityisesti ruokailu- ja kahviastioiden toimivuutta ja miellyttävyyttä; tuloksena vanhusten tarpeiden pohjalta suunniteltu Kaita-astiasto (kuvan lähde).
”Leppäsen mukaan käyttäjäkeskeisyyttä ei voida lähestyä vain perinteisen modernin asiantuntijavallan näkökulmasta. Muotoilun käyttäjäkeskeisyys syntyy toiseuden kunnioittamisesta, muotoilijan ja Toisen autenttisesta kohtaamisesta. Empatiaan ja ihmisten väliseen dialogiin perustuvassa muotoilussa on muotoilijan persoonallisella läsnäololla keskeinen asema. Muotoilija voi halutessaan piiloutua modernin anonymiteetin suojaan, mutta toiseuden näkeminen ja kuuleminen antaa mahdollisuuden myös eettiseen havahtumiseen. Eettiset kysymykset ovat monille muotoilijoille ja muotoilun eri aloille yhteisiä. Vastaukset sen sijaan ovat aina tapauskohtaisia, ajassa muuttuvia, epätäydellisiä.”
Eivätkä astiat näytä hullummalta näin nuoremmankaan silmin, mikä todistaa sen, että usein tietyn erityisryhmän käyttäjätarpeiden huomioiminen tuo hyvää käytettävyyttä kaikille.
Näillä puheilla sinivalkoisin siivin pikajoulun viettoon. Odotettavissa saattaa olla jopa lunta!
Jaa tämä:
Syy se on surmalle oltava, ja nimi taudille, tapasi mummoni sanoa, ja tämä totuus pätee vielä nykyaikanakin. Tietokone-lehti tietää kertoa norjalaistutkimuksesta, jossa paljastui, että internet-käyttäjät saavat huonosti laadituista ja hitaista kotisivuista raivokohtauksia sekä turhautuvat niistä. Tämähän ei sinällään ole mikään uutinen, mutta tutkimuksen asenne voi sitä olla:
”Tutkijoiden mukaan nettisurffarit ovat niin piloille hemmoteltuja, että hitaasti latautuvat, vaikeasti navigoitavat tai monimutkaisia valikkoja sisältävät sivut saavat useissa käyttäjissä aikaan melkoista tunteiden paloa.”
Niin, käyttäjä on aina väärässä ja pilalle hemmoteltu, ja maksaa turhautumisestaan hiiriraivosyndroomana, jonka oireista oli kärsinyt lähes kaikki tutkimukseen osallistuneista 2500 norjalaisesta. Pikantti yksityiskohta uutisessa on se, että se on alunperin peräisin Aftonbladetista, jonka sivuilla surffailu saa takuuvarmasti kenessä tahansa aikaan kuvatunlaista oirehdintaa popuppeineen, kehnoine luettavuuksineen ja vilkkuvine mainoksineen.
Jaa tämä:
