Nyt kun cd-levyistäkin on aika jättämässä, ei enää riitä, että digitoidaan kasetit, vaan sama temppu on tehtävä myös vinyyleille. Tietenkin myös siihen löytyy apuvälineitä, ja niistä kertoo tänään New York Timesin artikkeli The Turntables That Transform Vinyl (josta myös oheinen kuva).
Mutta ihan helpoksi ei ole hommaa kuluttajalle tehty – jos musiikkia mielii kuunnella, on sen eteen nähtävä myös vaivaa:
”Learning how to use these systems takes time – up to three or even four hours. The turntable has to be assembled, and the LPs cleaned carefully to remove the dust of ages – two jobs that those over 30 might remember well. Then the recording software, which comes on a CD, takes about a half-hour to set up properly – or three times that if you skip the ’frequently asked questions,’ as I did, and then sheepishly return to them when you get stuck.
The software requires some attention even after you learn its ways. For example, it cant automatically detect the end of each track between two songs or movements of a symphony. You have to mark these spots yourself in the program before burning a CD or making an MP3 file. Still, once the learning curve is vanquished and the sounds of much-loved old recordings fill the air, you may wonder why you waited so long.”
Kuitenkin on lohdullista kuulla, että vaikka käytettävyys ei muuten olekaan huipussaan, on homman vaikein osa käsipeliä, eli itse levyjen puhdistaminen. Pintojen on nimittäin oltava puhtaita ja pölyttömiä ja alustan tasainen, jos päämääränä on kunnollinen lopputulos. Ihan helpolta ei kuulosta sekään, että jokaisen raidan alku ja loppu on merkittävä käsin.
Näyttääkin kovasti siltä, että sadepäivieni puuhastelukiintiö on taattu koko loppuelämäksi.
Mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että samalla kun jo puuhataan cd-levyjen alasajoa, julkaisevat tietyt tahot tuoreita äänitteitään paitsi cd:inä, myös vinyyleinä ja kasetteina? Näin ovat ihan vastikään tehneet mm. Viikate ja Ville Leinonen. Ehkä kaseteista onkin tulossa uusi trendi? Retrohan on muotia…
