Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Käytettävyys (Page 43 of 162)

Kahden käden kapineet

Jan Chipchase painiskelee aamuisin samojen haasteiden parissa kuin minäkin (ja varmasti puolet ihmiskunnasta): aikaa on vähän, tekemistä paljon, kuinka ehtiä suorittaa kaikki? Tehokkuuden maksimoimiseksi on tehtävä useampia asioita yhtä aikaa, mutta kaikki välineet eivät anna sille mahdollisuutta. Chipchase käyttää esimerkkinä sähköistä hammasharjaa, joka vaatii koko ajan jommankumman käden käyttämistä:

”With so many things to do its not surprising that we multi-task – newspapers browsed whilst downing coffee, listening to the radio whilst getting dressed, interrupting tooth brushing to complete two handed tasks like opening the sock drawer or place objects into bags. Which is why the electric toothbrush is a selfish object – it demands to be held the whole time it is used and the alternative that works with regular tooth brushes – to be clasped in the mouth for those moments when you need both hands is not an option. Why? The device is too heavy, and more importantly it continues to vibrate making the mouth-clasp a thoroughly unpleasant experience.”

Toisin sanoen: käsien vapauttaminen hetkeksikään muuhun toimintaan ei sähköisen hammasharjan kanssa onnistu. Minä perinteisen harjan omistajana pystyn kyllä vaivatta keittelemään teevedet ja kaivamaan kaapista vaatteet hampaita harjatessakin, mutta toki on monta muuta askaretta, jossa samankaltainen monitahoinen puuhastelu ei onnistu. Chipchase ei olisi Chipchase, Nokian mies, ellei hän rakentaisi ajatuksestaan aasinsiltaa iPhoneen ja maailmalla vallitsevaan kosketusnäyttöbuumiin: kuinka kahta kättä vaativa laite pärjää nykymaailmassa, jossa viime vuosien vahvin suuntaus on ollut kohti yhden käden käyttöä?

Lisäys myöhemmin: Washington Post käsittelee samaa aihetta artikkelissaan Teens Can Multitask, But What Are Costs?: ”The students who do it say multitasking makes them feel more productive and less stressed. Researchers aren’t sure what the long-term impact will be because no studies have probed its effect on teenage development. But some fear that the penchant for flitting from task to task could have serious consequences on young people’s ability to focus and develop analytical skills.”

Idoli navigoi

AmericanIdol-menu

En muista koskaan aikaisemmin nähneeni etusivulle vievän linkin alle avautuvaa valikkoa, vaikka varmaan sellaisiakin maailman verkkosivuille mahtuu. Käytännössä kaikki ylläolevasta valikosta löytyvä tieto kuuluisi ihan omaan osioonsa, jonka pääotsikkona voisi olla vaikkapa ”Info”. Etusivu on etusivu on etusivu, niitä on verkkopalvelulla tasan yksi.

Katso äiti, ilman näppäimiä

Ei tarvitse olla kovinkaan suuri selvänäkijä arvatakseen, että näppäimistöt katoavat tulevaisuuden mobiililaitteista – mitä iPhone edellä, sitä muut perässä. Aiheesta on hiljattain tehty aina vuoteen 2011 saakka ennustava tutkimuskin, jonka tiivistelmässä (pdf) syväluodataan sitä, minkälaisin tavoin tulevaisuudessa tietoa laitteisiin syötämme.

”While voice recognition provides basic voice activated dialling, more sophisticated speaker-independent systems are gradually appearing on handsets delivering interaction and navigation capability. A new generation of navigation technologies are explored; some niche and some mass market including motion detection, haptics and navigation using fingerprint sensors. While motion sensing and haptics have compelling gaming applications, they can also be exploited for navigation.

[…] Traditional 5-way navigation interfaces such as joypads and joysticks experience the greatest erosion of all the interface technologies, impacted by the emergence of two alternative technologies: capacitance detection control surfaces and fingerprint sensors. By 2011, we estimate that about 72% of handset models will have a traditional 5-way interface, compared to 96% of models today.”

Etenkin saavutettavuuden suhteen on erinomaisen hyvä asia, että vaihtoehtoisia navigointitapoja syntyy ja kehitetään, vaikka käyttäjien konservatiivisuus voikin osoittautua melkoiseksi hidasteeksi niiden käyttöönotossa. Mutta kunpa joku vielä keksisi itsestään puhdistuvan näyttöruudun.

Koe ruoka

Radio Helsingin Aamu Punavuoressa kartoitti tänä aamuna päivän kysymyksessään kansan kummallisia ruokamieltymyksiä, joita kertyikin koko joukko. Kysymyksen innoittajana oli ollut toimittajakollega, joka oli dipannut toimituksessa makkaraa kuningatar-jogurttiin, mikä ei välttämättä ole ihan jokapäiväinen näky. Peruspertin ruokalistalle eivät taida kuulua myöskään letut pekonilla ja rusinoilla, joita eräs kuuntelija ehdotti, tai Mignon-munat ja Guinness. Omasta lähipiiristäni löytyy henkilö, jonka tiedetään nauttineen pullaviipaleita sinapilla siveltynä, ja muistan vieläkin, kuinka joskus hurjina nuoruusvuosina testasimme ravintolahenkilökunnan huumorintajua tilaamalla jäätelöannoksen kahdella nakilla. Saimme sen. Ja söimme.

dish.jpg

Näistä ruokajutuista tuli mieleen taannoin näkemäni video, jossa ruokaan ja ruuanvalmistukseen suhtaudutaan koko lailla eri tavalla kuin mihin arjessa olemme tottuneet. Taustajutussa kerrotaan, kuinka teknologinen kehitys mullistaa myös ruokakulttuuria niin, että joissakin ravintoloissa puhutaan jo high tech -ruuasta – ei siis pelkkiä nakkeja jäätelössä! Videossa puheenvuoron saa ko. ruokatyypin temppeliksi kutsutun chicagolaisen ravintola Alinean pääkokki Grant Achatz, jolle uudet makuelämykset ovat kaikki kaikessa, ja joka ei todellakaan säästä vaivaa toteuttaessaan ideoitaan:

”The video also includes Achatz talking about his ultimate aim: to use food as a kind of artistic medium to give individual diners an emotional experience. ’If you can get past the soy sauce on chocolate, you will enjoy it and feel a certain way. It’s a journey where your heart beats a little faster.'”

En muuten muista koskaan nähneeni millään muulla ravintolalla luovaa tiimiä. Onkohan tässä nyt kyseessä se Ruoka 2.0?

(Kuva napattu videosta.)

Vanhan kierrätystä

Australialainen käytettävyysyritys UsabilityOne on listannut muutaman viime vuoden käytettävyysmokien kymmenen kärjen, jota lukiessa ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Samalla kun hypetetään sosiaalisesta mediasta, wow-kokemuksesta, web 2.0:sta ja ties mistä, ovat perusasiat listan perusteella edelleen pahasti hukassa. Alt-tekstejä puuttuu, käytyjä linkkejä ei erota käydyistä, virheilmoitukset ovat kehnoja, hakutulosjärjestys huono, ja joku kehtaa vielä tehdä firman logosta yrityksen etusivulla linkin. Ja niin edelleen, ja niin edelleen.

Vaan voisikohan olla niin, että käyttäjät ovat jo näihin mokiin tottuneet ja osaavat asettaa ne oikeisiin mittasuhteisiin kaikkien muiden web-vipstaakien keskellä? Ei sillä, etteikö yksityiskohtiinkin kannattaisi kiinnittää huomiota ja tehdä niidenkin kohdalla oikein, mutta joskus tuntuu siltä, että tämänkaltaiset käytettävyysongelmat ovat suurempia ongelmia meille asiantuntijoille.

Tätä ei tietenkään olisi saanut sanoa ääneen.

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑