Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Käytettävyys (Page 41 of 162)

Sormet solmussa

Paikallislehdet lentävät monesti keräykseen miltei avaamatta ihan silkan ajanpuutteen vuoksi, mutta tuoreen Helsingin Uutisten kansijuttu houkutti lukemaan tarkemmin. Aina aika ajoin muistetaan nostaa esiin ikäihmisten kännyköiden käytön ongelmallisuus, jota Helsingin Uutisten jutussa valaistaan varsin konkreettisella tasolla. Tuttua on se, kuinka seniorit kaipaisivat isoja näyttöjä, suurempia näppäimistöjä ja selkeitä toimintoja, mutta kännykkävalmistajat joko viittaavat toiveille kollektiivisella kintaalla tai senioreille suunnatut mallit eivät rantaudu Suomeen. Kiukuttaa lukea siitä, kuinka vanhukset joutuvat käyttämään kaiken maailman apuvälineitä, niin kuin kumipäistä lyijykynää näppäinten painamiseen ja näppäimiä suurentavia tarroja pystyäkseen ylipäätään käyttämään kännyköitä. Tai siitä, että kännyköiden käyttöäkin neuvotaan vähän digikummien tapaan. Monet ongelmista ovat sellaisia, joita ei välttämättä tule edes ajatelleeksi:

”Puhelimen nimi- ja numeroluettelon käyttö nimien ja numeroiden tallennuksineen voi tuntua hankalalta. Tekstiviestien kirjoittamisessa vaikeuksia tuottaa oikean ’työjärjestyksen’ hahmottaminen. Puhelimen valikkorakenne on vaikea sisäistää ja näytön antamia ohjeita ei malteta seurata. […] Tekstiviestin kirjoituksessa tuottaa vaikeuksia se, että yhden näppäimen takana on useita kirjaimia. Numerot pitää näppäillä omalla tavallaan. – Pitääkö nyt painaa nopeasti vai hitaasti, kysytään.”

Mutta niiden, jotka puhelimia suunnittelevat, pitäisi kyllä ajatella näitäkin seikkoja. Suomessa kun ollaan, niin Nokiaa ryöpytetään tämän tästä vanhusten tarpeiden unohtamisesta, mutta jutun perusteella Nokialla ei kuitenkaan olla ihan tumput suorina asian suhteen oltu, sillä seniorikansalaiset on siellä käyttäjätutkimuksen perusteella jaettu kolmeen ryhmään:

”Ensimmäisessä ryhmässä ovat ikäihmiset, joille ergonomia ja helppokäyttöisyys ovat tärkeitä. He käyttävät kännykkää puheluiden soittamiseen ja tekstiviestien lähettämiseen. Tämä ryhmä on suurin ikäihmisten ryhmä. Seuraavaan ryhmään kuuluvat ikäihmiset, joilla on jonkin verran teknologiatuntemusta. Ryhmän seniorit etsivät edistyksellisempiä kännyköitä, joissa on hyvä ergonomia. Tulevaisuudessa kasvava iäkkäiden ryhmä on hyvän teknologiatuntemuksen omaavat seniorit, jotka ovat myös tyylitietoisia. Elämäntyyli ohjaa heidät ostamaan esimerkiksi multimedialla ja tietokoneominaisuuksilla täytettyjä kännyköitä.”

Seuraavaksi sitten odotellaan, mitä tutkimuksesta seuraa. Jotain konkreettista, toivon.

(Lehden verkkoversio on sen verran jäätävä, ettei suora linkitys juttuun onnistu, mutta tuoreen numeron sivuilta 3 ja 5 voi lukea lisää.)

Neljännes

Tänään keskustelua herätti Tietoviikossa ollut uutinen, joka kertoi yritysten tietojärjestelmistä tehdystä tutkimuksesta. Erityisesti huomiota kiinnitti tämä tulos:

”Ja jos käyttämäsi softa ei toimi toivotusti, syy ei ole välttämättä ohjelmiston tekijän. Hän kun ei tunne käyttäjän tarpeita, sillä vain joka neljännen tietojärjestelmän tulevat käyttäjät osallistuvat sen määrittelyyn syntyvaiheessa.”

Joka neljännen? Näin perstuntumalla se, että todellisia käyttäjiä kuultaisiin, saati että he oikeasti osallistuisivat järjestelmien määrittelyyn 25 prosentissa tietojärjestelmäprojekteja, tuntuu melkoiselta optimismilta.

Lisätietoja tutkimuksesta ei luonnollisestikaan ole saatavana.

Sukupolvien välisestä kuilusta

Muutama merkintä sitten kommenttiosastolla tuli puheeksi mahdollinen sukupolvien välinen kuilu LinkedInin käytössä, kun Irmeli valitteli vastenmielisyyttä ”tuotteistaa kontaktejaan ja hyödyntää tuttujaan”. En ole ihan varma onko tässä kuitenkaan kyse iästä, mutta käytettävyyden ja käyttökokemuksen suhteen sen sijaan olen huomannut iällä olevan merkitystä. Viimeksi juuri eilen kyllästyin perinpohjaisesti yrittäessäni löytää äänestettävää eduskuntavaaliehdokasta eri puolueiden kampanjasivustoilta, jotka mitä ilmeisimmin nuorisoon vedoten on tehty pääasialla Flashilla, eikä edes kovin hyvin niin. Esimerkiksi demareiden sivut saivat ainakin minut raivon partaalle – ehdokkaiden tutkimiseksi tarvittaisiin jo suurennuslasia ja ainakin vakaata kättä. Argh. (Kalamuki tietää lisää.)

Erilaisiin multimediahärpäkkeisiin ja selainpohjaisiin sovelluksiin (hienommin: Rich Internet Application, RIA) tottunut nuoriso onkin osaltaan määrittelemässä käytettävyyttä uudestaan, sillä heille verkko on viihdettä ja asioiden esittämistä uudella tavalla, joka saa meidät vanhat käytettävyysjäärät harmaantumaan ennen aikojaan. Kuten Is there a generation gap for user experience? -kirjoituksessa todetaan:

”As Rich Internet Applications move into the realm of marketing, and the blurring between ’productivity application’ and ’rich media’ application becomes more fuzzy, we’re going to need to rethink what usability really means. Increasingly, as today’s web-enabled generation grows up, the old definitions aren’t going to hold. With RIAs, we have a chance to let our creative side rethink the usability of our applications. Being able to differentiate the experience, as Joost does, will attract a valuable segment of the population. Applications based on the browser don’t give us that ability, and while that may be fine for this generation, the tech savvy youngsters are going to seek out more advanced user interfaces and create new definitions of usability.”

Mutta ehkä tässä vanhakin vielä nuortuu, kun tarpeeksi kauan erilaisia sovelluksia räplää, jaksaa kiinnostua uusista keksinnöistä ja pitää silmät ja korvat auki niin kauan kuin vastaanottokyky on vielä tallella. Se on ainakin minun taktiikkani samalla kun yritän löytää itsestäni sitä alakynteen jäänyttä luovaa puolta.

Tunnustusautomaatti

Synnit voi tunnustaa anonyymisti netissä, mutta Espanjassa on keksitty automatisoida vanha kunnon rippituolikin. Kieltä taitamatonkin pääsee jyvälle siitä, kuinka tämä uusi käyttöliittymä toimii, mutta en pistäisi käännösapua pahakseni… [via]

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑