Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle
Yhtäkkiä Excel alkoi kiukutella. Word wrap lakkasi toimimasta, soluun kirjoitettu teksti kokonaisuudessaan näkymästä. Aikaa ja vaivaa paloi kaiken maailman muotoilujen ja niiden poistamisen kokeiluun. Turhaan.
Kunnes turhautunut toimistotyöläinen hoksasi googlettaa. Ja kuinka ollakaan:
Only 1,024 characters are displayed in a cell in Excel
Miksi, oi miksi?
Olen ennenkin hehkuttanut ihastustani Flickriin, eikä se vieläkään laannu. Kuinka suuri kontrasti käyttäjän kokemuksessa olikaan tänä aamuna, kun ensin ”sain” taas kerran buuttailla konetta Windowsin päivitysten jälkeen, ja sitten surffasin Flickriin – vain huomatakseni, kuinka somasti se kertoi minulle tarjolla olevasta uudesta ominaisuudesta. Aloitussivun käyttöliittymää voi nyt muokata mieleisekseen:
Muutenkin Flickrin tapa kertoa vaikkapa päivityksistä tai palvelukatkoksista on kerrassaan nerokas ja sopisi malliksi monelle muullekin palvelulle. Aina ystävällinen, aina mahdollista sivuuttaa. Ilmaisun sävy ei ole koskaan tyly tai tekninen. Kuinka toisten onkin sitä niin vaikea toteuttaa.
Pari päivää sitten aprikoimme sitä, kertooko Flickr uusista ominaisuuksistaan ensin vain tietylle käyttäjäjoukolle, ja jos toiminto osoittautuu suosituksi ja toimivaksi, sitten kaikille käyttäjille. Voisin vaikka vannoa, että alunperin esimerkiksi Flickrin karttatoiminto oli tavattoman hankalasti löydettävissä, eikä muutenkaan käytettävyydeltään sieltä helpoimmasta päästä. Toisin on nyt. Jos näin on, niin tässä on jälleen yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka käyttäjien kokemusta osataan hyödyntää optimaalisella tavalla – ilmaiseksi.
Iltapäivän kahvihetki tutkimuksellisesti orientoituneessa seurassa pisti sosiologin mietintämyssyn kuhisemaan. Puhetta riitti niin Amazonin sosiaalisista ominaisuuksista kuin Flickrin Gamma-versiosta, sekä tietysti blogeista ja käyttäjien roolista sosiaalisen median suunnitteluprosessissa siinä määrin, että johan tässä meinaa mennä omakin työnkuva uuteen harkintaan. Tai sanotaanko niin, että siinä on säätövaraa.
Ei nimittäin ole kuin muutama päivä siitä, kun ehdin inspiroitua Microsoftilla työskentelevän sosiologin haastattelusta. Ajat ovat muuttuneet sen verran, että alunperin virkaheitoksi itsensä tuntenut sosiologi alkaakin kohta olla nk. omassa elementissään, kun verkkomaailmaan on hiipinyt mukaan tämä kuuluisa sosiaalinen ulottuvuus. Ehkä tässä pian huomaakin olevansa kybersosiologi?
”The challenge is the discipline of sociology: cybersociologists must do everything sociologist do, but also be computer savvy. […] It’s not that you collect data from the world and run it through a computer; it’s that most of the world runs through a computer. It’s a revolutionary thing. It’s a shift from an ephemeral society to archival society. Six or seven billion humans have come and gone over the course of history, and most of them didn’t leave a trace. In the not too distant future, it’s likely that one to two billion will leave 5 to 10 terabytes, and in those bytes will be the fine-grain details of their lives: the pictures they’ve taken, the words they’ve typed, and the people they’ve been with. This brings up a whole new set of issues. What will privacy look like? How will sovereignty be asserted on this stream of data?”
Olisin tosin taipuvainen uskomaan, ettei oman työnkuvan selittäminen sukulaisille ja kylänmiehille tästä yhtään helpotu.
Jan Chipchasella on ratkaisu miltei jokaiseen design-ongelmaan – eikä vain niihin: delegoiminen.
”I proposed that from a design perspective a potential solution to pretty much every design problem is delegation – getting other people or technology to complete those parts of a task or activity that the user is unable to complete themselves. […] When we are better able to understand and map sensorial experiences and have a better understanding of how the brain processes these you may well be able to delegate entertainment experiences to other people, to be enjoyed at your leisure at a later time and date. In essense – time, location and body-shifting experiences.”
Chipchase maalailee kuvaa kokonaisesta uudesta kokeilijan ammatista, jossa toimenkuvaan kuuluu kokeilla erilaisia asioita. Näitä ammatinharjoittajia arvioidaan sen mukaan, kuinka he pystyvät ottamaan haltuun erilaisten prosessien, tehtävien ja tilanteiden yksityiskohdat. Minkälaisia ihmisiä ovat ne, joiden kokemukset määrittelevät sitä kokemusta, jota silmällä pitäen suunnittelutyötä tehdään, Chipchase kyselee. Kommentteihin voi jättää oman näkemyksensä.
© 2024 Matkalla
Theme by Anders Noren — Up ↑
