Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Käytettävyys (Page 37 of 162)

Mistä äidille puhelin

Aamun Helsingin Sanomien yleisönosastossa nostetaan jälleen esille aihe, joka jaksaa puhuttaa säännöllisin väliajoin: missä viipyy vanhuksille tehty matkapuhelin (maks.)? Mielipiteen kirjoittaja oli yrittänyt löytää 80-vuotiaalle äidilleen sopivaa, riittävän helppokäyttöistä puhelinta, mutta törmännyt pelkkään ei-oo:hon. Aika kuvaavaa on se, että kaikissa liikkeissä oli kuitenkin muistettu mainita, että vastaavaa kysyntää on erittäin paljon, mutta tarjontaa ei ollenkaan.

”Netistä kyllä löytyy vanhoja uutisia, joiden mukaan tämä tai tuo valmistaja ryhtyy suunnittelemaan tai peräti valmistamaan selkopuhelimia vanhuksille. Tietäisi vain, mistä näitä puhelimia löytyy. Ikäihmisen puhelimessa tulisi olla yksi tai kaksi toimintoa: puhelin ja mahdollisesti tekstiviesti sekä niitä tukeva ’puhelinnumeromuistio’. Ehdottomasti ei mitään muuta. Riittävän isot näppäimet ja selkeä näyttö. Ei pitkiä valikkopolkuja, vaan kukin toiminto yhden painalluksen päässä.”

Kirjoittaja epäilee, että valmistajien haluttomuuden takaa löytyy puhtaasti myynnillisiä syitä: yksinkertaiset puhelimet olisivat niin halpoja, että niillä olisi vaikeaa tehdä voittoa.

”Jos Nokian kiinnostuksen puute kuitenkin johtuu siitä, että suunnitteluosaston graafikoilla on kiire luonnostella uusien älypuhelimien näppäimistöä ja käyttöliittymää, lupaan henkilökohtaisesti piirustaa kyseisen puhelimen. Ei kestä kauan eikä maksa mitään. Sopivien puhelimien puute lisää vanhojen ihmisten turvattomuutta ja vähentää heidän mahdollisuuksiaan pitää yhteyttä läheisiin ihmisiin.”

Kunpa se olisikin niin yksinkertaista. Ja kunpa joskus saisin lukea jostain lehdestä jonkun puhelinvalmistajan vastineen näille kirjoituksille.

Design-prosessi näkyväksi

design-videosEi ollut matematiikan opiskelu minun kouluaikoinani yhtä innostavaa kuin mitä se on nykyisin, kun edes jossakin maailman kolkassa on ymmärretty havainnollistaa koululaisille mihin matematiikkaa voi tosielämässä tarvita – ja kuinka hienoa se voi olla.

Alunperin eksyin The Futures Channelille ihastelemaan The Shape of Phones -videota, joka kertoo kännykoiden suunnittelusta Motorolalla ihanan selkeällä ja mukaansatempaavalla tavalla. [via] Puheenvuoron saa niin teollinen muotoilija, insinööri kuin käytettävyysihminenkin, joista jokainen ymmärtää tietenkin myös matematiikan päälle. Sitten huomioni varasti Designing Backpacks, video selkäreppusuunnittelijan design-prosessista – mikä sen mielenkiintoisempaa naiselle, jonka käsilaukun virkaa reput toimittavat! Ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista kuin olisi voinut kuvitella.

Mutta varsinainen jättipotti löytyi videosta Building Custom Guitars, jota mainostetaan näin: ”Go inside the workshop of Alembic, one of the most influential bass and guitar makers in the business, to see how they rely on precision numbers to craft guitars with the best quality sound and customized fit for each musician.” Ihailuni käsityöammattilaisia kohtaan kohtasi täyttymyksensä katsellessani, kuinka puu taipuu osaavissa käsissä mitä upeimmiksi kitaroiksi.

Olisikohan sittenkin pitänyt jatkaa laajan matematiikan opiskelua.

Jaiku, käyttäjän mikrokosmos

metro-twitter-jaikuOh Jaiku, how do I love thee? Let me count the ways.

”Let me add a personal note on why I use and will continue to use Jaiku. It has to do with the user experience and particularly social experience of Jaiku. Note that I don’t have a Twitter account. I looked into getting one but I don’t have time to update in two places. And those that know me, know I like it slow sometimes. Twitter is faster and louder than I like my mobile social life to be”, kirjoittaa Marko Ahtisaari blogimerkinnässään Why I use Jaiku.

Sattumalta olen kuluneella viikolla pohdiskellut samaa itsekin: miksi olen yhtäkkiä hurahtanut jaikuamaan, kun vielä tovi sitten aprikoin josko koskaan kokisin tarvetta heitellä maailmalle yhden lauseen mittaisia ajatuksia siitä, missä milloinkin menen ja mitä mielessä liikkuu. Ja nyt huomaan ilahtuvani liki jokaisesta jaikusta ja uudesta kontaktista, joka listalleni ilmestyy, vaikka en koe olevani mitenkään erityisen sosiaalinen persoona. Muuttaako ohjelmisto siis ihmistä, ja jos, niin mihin suuntaan?

Käyttökokemusta sinänsä on varmasti muokannut se, että olen ollut koko kuluneen viikon flunssan kourissa sairaslomalla, ja tappanut aikaa koneen ääressä sen minkä särkevältä päältä ja lihaksilta olen kyennyt. Kun tukkoinen pää ei ole antanut myöten pidempien blogimerkintöjen kehittelylle, on ollut helppoa sujahtaa Jaikun maailmaan, jossa one-linereita enempää ei edes kaivata. Samalla niissä on jotain hyvin inhimillistä, pientä ja hetkeen sidottua, niin kuin arki tapaa olla. En tiedä mitä tapahtuu ensi viikolla, jolloin toivottavasti olen taas takaisin töissä, eikä jatkuva netissä päivystäminen ole enää mahdollista. Jaikun mobiilipuoleen kun kuitenkin suhtaudun vielä vähän varauksella.

Ja siihen mobiiliin Jaikuun (beta!) on liittynyt koko joukko kompastuskiviä, joita olen myös ääneen ihmetellyt. Sitten tapahtuikin ihmeitä näin käyttäjän näkökulmasta katsottuna: ensin jaikuani kommentoivat muut kohtalotoverit, ja sitten keskusteluun hyppäsivät mukaan Jaikun kehittäjät kommentoimaan ja auttamaan. En tiedä hukkuvatko kommenttini ja kehitysehdotukseni jonnekin käyttäjäpalautteiden mereen, mutta tapa, jolla koen tulleeni kuulluksi ja ymmärretyksi on koko lailla ennenkokematon. On ihan ymmärrettävää, että ennen pitkää kehittäjillä ei ole enää aikaa päivystää ja tutkia jatkuvasti paisuvan käyttäjämäärän jokaista inahdusta, mutta ainakin tämän käyttäjän sitouttamisessa ja positiivisen kokemuksen luomisessa näillä parilla kommentillakin oli suuri merkitys. Taisivatkohan itse sitä ymmärtääkään.

Miksi sitten Jaiku, miksei Twitter? Jaiku tuntuu käytettävämmältä, ja on kilpailijaansa monipuolisempi. Miellyttävyyttä ei vähennä yhtään myöskään se, että se on kotimaista alkuperää – nurkkapatriootti minussa kiittää. Mitä enemmän jaikuan, sitä vähemmän tekee edes mieli palata Twitteriin. Minulla ja Jaikulla on nyt suhde.

(Kuva: Metro-lehti 12.4.2007 [pdf])

Kaukaa säätämässä

Kaukosäätimet ovat käytettävyysihmisten suosikki-inhokkeja, ja usein ihan syystä: niissä kun ei ole standardoinnista tietoakaan, vaan kaikki toimivat vähän eri logiikalla, ja usein niitä vielä tuppaa olemaan kotitaloudessa useampia kappaleita. Tuota pikaa kaukosäätimen päässä on aina vain useampia toimintoja, kertoo Make way for the iPad -artikkeli, mikä asettaa niiden käytettävyydelle yhä suurempia haasteita:

”Thanks to the burgeoning home automation business, couch potatoes can turn up the heat, turn down the AC, shut off an oven, check a security camera and scroll through their DVD or music library without moving a calf muscle. New technology even allows them to personalize these functions from wherever they happen to be via the Web or cellphone, ushering in the era of the house you can take with you. The iPad. […] For those already drowning in a flood of unread user manuals for digital devices, the prospect of a total tech home invasion may prompt plans for padded walls. Many of us, after all, would rather have a root canal than program our TiVos (or for true luddites, the VCRs). The biggest challenge of the smart home may be the dumb way user interfaces have been designed.”

Niin, mitenkähän siis mahtaa Matti Näsä -paran käydä (alla), kun se tavallinenkin säädin tuottaa kosolti päänvaivaa?

Äidit, nuo toivossa väkevät

Touchstone on jälleen yksi RSS-lukija – ja vielä vähän enemmän. Se oppii käyttäjänsä tavat ja kiinnostuksen kohteet, ja esittää sisältöä sen mukaan.

”Touchstone helps you track your favorite sites and apps by displaying desktop alerts for important changes. The web is just too big. No one has time to keep track of all the sites, conversations and interesting bits and pieces that interest them. We all have real work to do and lives to live! So what if you could subscribe to the sites you like best and be notified when they change. Touchstone even works out how important the new information is to you and displays a proportional alert. […] Touchstone is a newsreader in the same way the Internet is only for websites. You can read your news in it, but it is not a newsreader – it is an alerts platform. This means that information is displayed ’while you work on other things’ in a heads-up-display presentation style. In this way you can keep working while staying informed.”

Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Kuka nyt haluaisikaan jättää väliin yhtään kiinnostavaa uutista tai blogimerkintää.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Enemmän hymyilytti se, kuinka Touchstonen käyttäjäystävällisyyttä mainostetaan vetämällä esiin vanha kunnon äiti-kortti:

”Do your parents know how to find and subscribe to RSS feeds? Should they? Do they know how to read HTML? Of course not; they ’browse the web’. RSS needs to be that simple. Touchstone makes RSS dead simple by taking the subscribing out of the equation. Get your mom to quickly and easily type in her interests into a little textbox and Touchstone does the rest.”

Siis että jos äitikin osaa, niin johan sen on oltava helppoa. Eräänä kauniina päivänä äidit saattavatkin vielä yllättää koko IT-luomakunnan!

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑