Aamun Helsingin Sanomien yleisönosastossa nostetaan jälleen esille aihe, joka jaksaa puhuttaa säännöllisin väliajoin: missä viipyy vanhuksille tehty matkapuhelin (maks.)? Mielipiteen kirjoittaja oli yrittänyt löytää 80-vuotiaalle äidilleen sopivaa, riittävän helppokäyttöistä puhelinta, mutta törmännyt pelkkään ei-oo:hon. Aika kuvaavaa on se, että kaikissa liikkeissä oli kuitenkin muistettu mainita, että vastaavaa kysyntää on erittäin paljon, mutta tarjontaa ei ollenkaan.
”Netistä kyllä löytyy vanhoja uutisia, joiden mukaan tämä tai tuo valmistaja ryhtyy suunnittelemaan tai peräti valmistamaan selkopuhelimia vanhuksille. Tietäisi vain, mistä näitä puhelimia löytyy. Ikäihmisen puhelimessa tulisi olla yksi tai kaksi toimintoa: puhelin ja mahdollisesti tekstiviesti sekä niitä tukeva ’puhelinnumeromuistio’. Ehdottomasti ei mitään muuta. Riittävän isot näppäimet ja selkeä näyttö. Ei pitkiä valikkopolkuja, vaan kukin toiminto yhden painalluksen päässä.”
Kirjoittaja epäilee, että valmistajien haluttomuuden takaa löytyy puhtaasti myynnillisiä syitä: yksinkertaiset puhelimet olisivat niin halpoja, että niillä olisi vaikeaa tehdä voittoa.
”Jos Nokian kiinnostuksen puute kuitenkin johtuu siitä, että suunnitteluosaston graafikoilla on kiire luonnostella uusien älypuhelimien näppäimistöä ja käyttöliittymää, lupaan henkilökohtaisesti piirustaa kyseisen puhelimen. Ei kestä kauan eikä maksa mitään. Sopivien puhelimien puute lisää vanhojen ihmisten turvattomuutta ja vähentää heidän mahdollisuuksiaan pitää yhteyttä läheisiin ihmisiin.”
Kunpa se olisikin niin yksinkertaista. Ja kunpa joskus saisin lukea jostain lehdestä jonkun puhelinvalmistajan vastineen näille kirjoituksille.
