Siinä minä olin, flunssan turruttamin aivoin onnellisena siitä havainnosta, että PMMP:n juhlaviikkokeikalle oli vielä lippuja saatavana. Kun muutakin kivaa vielä näytti olevan ohjelmistossa, olin niinsanotusti myyty, ja halukas kaupantekoon. Siispä suunnaksi Lippu.fi.
Ei siinä mitään, etten ymmärtänyt tuon taivaallista siitä, mitä eroa ”itämerilipuilla” ja ”peruslipuilla” on, tai että miksi jopa itse printatessa lipuista on maksettava puolitoista euroa ekstraa. Mutta siinä vaiheessa, kun yritin saada samalla reissulla ostettua lippuja useampaan kuin yhteen tilaisuuteen, tyssäsi matkateko täysin. Linkit lakkasivat toimimasta. Mihin tahansa klikkasin, sain vain virheilmoituksen, joka kiukkuisesti huomautti ostokseni olevan kesken. Kyllä minä sen tiedän! Minä olisin halunnut ostaa lisää, enkä vielä rynnätä kassalle.
Mutta Lippu.fi ei tarjoa sellaista mahdollisuutta. Voit ostaa ja maksaa liput yhteen tilaisuuteen kerrallaan, ja sitten sama uudestaan, uusien toimitusmaksujen kera. Ehei, siellä ei lippuja kerätä ostoskoriin, vaan se on kerrasta poikki.
Harvoin olen tuntenut vastaavaa raivoa verkkosivuja käyttäessäni.
Ja se taisikin olla Lippupisteen juoni, sillä vihdoin tartuin puhelimeen ja soitin lipputilaukseni – 1,50 euroa minuutti.
Olen sitä kuulemma epänormaalia lajiketta, jolle aamulla herääminen ei ole koskaan vaikeaa, ja joka ei ole ikinä elämässään käyttänyt herätyskellon torkkupainiketta – yleensä en tarvitse edes herätyskelloa. Itse asiassa olen aina ollut sitä mieltä, että torkkupainike on kamalinta mahdollista kidutusta – miksi ihmeessä kukaan haluaisi vapaaehtoisesti kiusata itseään nukahtamalla ja heräämällä taas uudestaan viiden minuutin kuluttua, jos herääminen on jo muutenkin ikävää? Ongelmia tuleekin varmasti, jos samassa tilassa on kaltaiseni aamuvirkku ja torkkuherätyksen suurkuluttaja.
