Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Käytettävyys (Page 25 of 162)

Uutta taideteollisesta

Taideteollinen korkeakoulu - Etusivu
Taideteollisen korkeakoulun sivut ovat uudistuneet; merkittävimpänä muutoksena kenties se, että nyt sivuille pääsee myös osoitteella http://www.taik.fi/ entisen http://www.uiah.fi/-osoitteen sijaan.

Ensivaikutelmani ei ollut mairitteleva: olin vakuuttunut tulleeni paikalle väärällä selaimella. En ole ihan varma vieläkään siitä, onko Firefox sivuille oikea valinta. Tältäkö niiden kuuluu näyttää? Miksi joudun vierittämään sivusuuntaan?

Muuten selaaminen on kohtuullisen leppoisaa, vaikken sivujen ulkoasusta pidäkään. Eksymään ei pääse, jos nyt ei yrittämällä yritä, sillä navigointi on aika peruskauraa. Mutta tuo sivujen levottomuus (niin paljon vinossa olevia viivoja!), se haiduttaa kyllä puolet nautinnosta tuhkana tuuleen.

Google Readerin piilotetut tilaajat

Yhtäkkiä Google Readeriin on (jälkijunassa muihin lukijoihin verrattuna) ilmestynyt tieto syötteiden tilaajamääristä, kertoo virallinen Google Reader Blog.

”These numbers include subscribers across all Google services, including Reader, iGoogle, and Orkut. You can see them in Reader’s feed search results and the Google Webmaster Tools. Additionally, our crawler reports them to the publisher each time we fetch the feed. Reader’s feed search was recently showing stale and incomplete data, but as of today (October 15) the numbers should be the same everywhere.”

Anteeksi, siis näen ne missä? Missä? Hakutuloksissa? Minkä ihmeen takia on haettava hakea jotain nähdäkseen tilaajamäärät? Ja mistä haetaan ja mitä?

Vaati hetkisen pään raapimista ja salapoliisintyötä, ennen kuin erään blogin kommenteista selvisi, kuinka nuo mystiset lukemat saa esille. Näin ”helppoa” se on:

”You open Google Reader. Click ’Add Subscription.’ Search for your name. It shows you how many subscribers you have.”

No justiinsa, miksen heti tajunnut. Olisinpa halunnut olla kärpäsenä katossa näkemässä kuinka tähän ratkaisuun on päädytty.

Tekniikkaa joka taloon

Tässä pakkaamisen ja raivaamisen keskellä ennätin vilkaista eilistä Pressoa, ja hyvä että ennätin, sillä sieltä takasivulta löytyivät Nykyteknologian nyrkkisäännöt. Jokainen kohta osui maaliin ja upposi, tässä parhaat päältä:

Digitaalisen laitteen uusimman mallin perusominaisuus eli ns. tehdassäätö on se, että se ei toimi. Mikäli laite toimii, malli on jo vanha.

Matkapuhelin, jossa ei ole vähintään viittäkymmentä tarpeetonta lisäominaisuutta, on epäilyttävä.

Alivalikko on sanan ongelma synonyymi.

Jos jokin uusi viihdevimpain on niin yksinkertainen, että lapsikin osaa sitä käyttää, sinä et osaa.

Laitteen käyttöliittymä voi olla yhteensopiva joko ihmisen tai insinöörin kanssa, mutta ei koskaan molempien.

Laitemallin hinta laskee heti, kun olet ostanut sen.

On kahdenlaisia laitteita, digitaalisia ja toimivia.

Mikäli sinusta tuntuu, että osaat käyttää juuri hankkimaasi laitetta, olet luultavasti ymmärtänyt jotain pahasti väärin.

(Kirjoittajalla on edelleenkin digiboksi ostamatta ja uusi puhelin odottamassa käyttöönottoa.)

Uudistunut Digitoday

Digitoday on uudistunut. ”Uuden sivuston vahvin puoli on sen joustavuus”, tiedotteessa kerrotaan. ”Toimituksellisen aineiston esillepanoon tulee uusia mahdollisuuksia nykyisen uutistoimistotyyppisen juttulistausten lisäksi. Uusi ulkoasu mahdollistaa myös paljon entistä näyttävämmän kuvamateriaalin käytön.” Ja tietenkin: ”[Digitodayn] suuri vahvuus on Digitoday-yhteisö, joka tuo toimitukseen harvinaisen runsaasti uutisaiheita ja joka pitää julkaisun toimittajat varpaillaan ja nöyrinä.”

Uudistunut Digitoday

Vaan mikä ihme on tämä trendi, jossa otsikoista tehdään talon kokoisia niin, ettei ruudulle mahdu ensisilmäyksellä muuta kuin se pääotsikko? Onhan se toki hyvä, ettei fonttikoossa ole säästelty, mutta ei nyt sentään tarvitse liioitella… Kun kerran etusivulta pääsee suoraan eniten luettuihin, eniten kommentoituihin ja suosituimmiksi valittuihin juttuihin, niin olisi mukavaa, jos niistä näkyisi edes vilaus. Ja jos kirjautumista ihmettelit, niin se on Taloussanomien juttu se.

Olen lukenut Digitodayta niin kauan kuin se on ollut olemassa, ja jotenkin jo ehtinyt tottua sen tavaramerkkiin: kömpelöön käytettävyyteen. Tätä tavaramerkkiä ei sivusto ole kadottanut vieläkään, vaikka mukaan on toki tullut mukavia ja käyttökokemusta parantavia yksityiskohtia. Luetuimpien, suosituimpien ja kommentoiduimpien juttujen välilehdillä operoitava linkkipatteri on mm. New York Timesista tuttu ja toimiva malli. Kokonaisuudessaan Digitodayta kuitenkin vaivaa sama tauti kuin vaikkapa Hesaria: sivujen oikeaan laitaan on tungettu kahteen tai kolmeen palstaan niin paljon tavaraa, niin olennaista on vaikea erottaa. Sen sijaan sivun alalaita on valjastettu näppärästi käyttöön, jos joku sinne asti jaksaa skrollailla.

Mutta se suurin bubu on kyllä ihan sivun ylälaidassa, ja se on päänavigaatio. Kenties Digitodayn vanha lukijakunta on niin uutisiin keskittynyttä, ettei tarvitse muita kuin uutisosiolinkkejä (päänavigaatioksi naamioidun suuremman linkkirivin alla), tai käyttää RSS-syötettä, mutta on minusta silti varsin eriskummallinen ratkaisu, että tummapohjaisen navigointirivin (jonka ulkoasu ja sijoittelu siis antavat ymmärtää, että se on päänavigaatio) linkit vievät ennalta-arvaamatta mikä minnekin, puolet Digitodaysta ulos. Mikä olikaan Digitodayn pääfunktio? Tarjota uutisia vai oheistoimintaa (yritysseuranta, keskustelut)? Toimituksen toive on eri asia kuin käyttäjien tarve.

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑