Kategoria: Käytettävyys (Page 23 of 162)

Tässä ammatissa ei, jos kohta ei juuri muutenkaan, törmää kovin usein sellaiseen palveluun (verkossa tai irl), joka saa aikaan liki pelkästään onnellisia huokauksia ja tyytyväistä myhäilyä. Onneksi poikkeuksiakin on – sellaisia, joista saatu tyydytys on sitä luokkaa, ettei mahdollisista pienistä kauneusvirheistä edes tee mieli kitistä. Olen sanonut ennenkin, että Flickr on sellainen palvelu, jonka suhteen kynteni ovat harvinaisen tiukasti tassuissa sisällä. On se vaan niin hyvä. On.

Eilen Flickr julkisti mahdollisuuden muokata kuvia suoraan verkossa. Muokkauksen mahdollistaa yhteistyö Picnik-merkkisen yrityksen kanssa, jonka online editing -palvelua on näkösällä muuallakin verkossa. Flickr-käyttäjällle mahdollisuus näkyy yhtenä ylimääräisenä Edit photo -nappina kunkin kuvan päällä, josta ensimmäistä kertaa painamalla aukeaa seuraavanlainen dialogi:

Ja kun lupa on annettu ja saatu, löytää käyttäjä edestään seuraavanlaisen simppelin editointinäkymän, jossa kuvaa sopii fiksailla mieleisekseen:

Eipä ollut vaikeaa, vaikken mikään ammattimainen kuvankäsittelijä olekaan. Uskaltaisin väittää, että tällaisessa näkymässä kokemattomampikin uskaltaa kokeilla mitä eri napeista painamalla tapahtuu.

Tällä kertaa Flickr, joka muuten on vahvistusviestien kruunaamaton kuningas, ilahdutti vielä kuvan tallennuksen yhteydessä mahdottoman somalla animoidulla kuvalla, jossa pyörivät rattaat kertovat, että prosessi on käynnissä:

Minä olen sulaa vahaa.

Ah, päivän paras käytettävyyskukkanen, tai sanottakoon tekninen ihmetys löytyi tänään Jyrki J. Kasvin blogista, jossa ihmetellään eduskunnan salijärjestelmän uudistamista, joka ei ole tainnut mennä ihan putkeen:

”Tällä kertaa kansanedustajien paneelit pysyivät ensimmäistä kertaa pystyssä testin loppuun saakka. Äänestystuloksetkin menivät yhtä koeäänestystä lukuun ottamatta oikein. Monen nopeatahtisen äänestyksen jälkeen yksi paneeli ilmoitti ’edustajan’ äänestäneen TYHJÄä, vaikka paneelissa oli valo sekä EI- että JAA-näppäimissä, minkä pitäisi olla mahdotonta.

Pientä viilaamista.

[…] Sen sijaan äänestystulokset näyttävää valotaulua markkeeraava ledipatteri leikki jouluvaloja. Valot vilkkuivat ihan omaa tahtiinsa siitä riippumatta, mitä nappuloita varusmiehet paneeleissaan painoivat.

Vähän isompaa viilaamista.

199 äänen laskeminen ei _voi_ olla näin vaikeaa.”

Khrm, voisin kommentoida tähän kaikenlaista, mutta postauksen kommenteissa on taidettu sanoa jo kaikki olennainen. Ei mitään lisättävää.

Joshua Ledwell potee käytettävyysammattilaisen tuskaa:

”One thing I noticed immediately in usability evaluations was that kids don’t read anything. They just charge forward clicking buttons and trying stuff out, until they get stuck and give up. If only they would read the directions first! Then they would know how to use the tools correctly. No trial and error would be necessary.”

Kuule Joshua, eivät ne aikuisetkaan ohjeita lue. Eivätkä teinit. Tästä on uunituoretta kokemusta. Ikäihmisistä en tiedä – saattaisivat lukea, jos fontti olisi tarpeeksi suurta. On itse asiassa suorastaan ällistyttävää, kuinka tärkeäkin ohjeteksti hypätään suin päin yli, jos sillä ei koeta olevan merkitystä, tai jos sitä ei ymmärretä. Kun testaa vieraskielistä käyttöliittymää huonosti kieltä taitavan ihmisen kanssa, on mykistävää millä itseluottamuksella edetään tehtävästä toiseen välittämättä juurikaan siitä, että edellinen tienviitta meni yli ymmärryksen. Tai ehkä se on sokeaa luottamusta itse tuotteeseen ja siihen, että se toimii virhepainalluksista huolimatta. Että jos vihdoin olisi keksitty idioottivarma käyttöliittymä.

Aina joskus olen ihmetellyt missä ovat ne kaikki uutisissa mainitut ihmiset, jotka availevat virusviestejä ja saastuttavat koneitaan. En ihmettele enää. Ne vain luottivat siihen, että homma toimii.

Välillä tuntuu siltä, että sitä on ammatissaan jo niin kaiken nähnyt ja paatunut, ettei mikään hetkauta. Mutta sitten tulee vastaan sellaisia sivuja kuin nämä Kenkämeklarin sivut (älkää kysykö miksi sinne jouduin), joiden kanssa ei tiennyt itkisikö vai nauraisiko.

No, itse asiassa sain likipitäen rätkähepulin eli huutonaurukohtauksen, niin että on tässä sentään vielä jokin tunto tallella.

Ensin on annettava pisteet innovatiivisesta navigointiratkaisusta, johon on päädytty mitä ilmeisimmin jo pari vuotta sitten.

Ja sitten raati kiittää tilauslomakkeen designista, joka sekin hakee vertaistaan.

En uskaltanut katsoa konepellin alle.