Japanilaissyntyinen Yuta Watanabe on kehitellyt kaikessa hiljaisuudessa karumpiin oloihin soveltuvan puhelimen, jota sopii käyttää myös vanttuut kädessä. Saattaisivat siitä hyötyä muutkin, niin kuin vaikkapa isommilla sormilla varustetut sekä ne, jotka eivät näe näppäimiä kunnolla. Mutta vaikka puhelimen valkoinen ulkoasu kyllä henkii ihanasti pohjoista ja pakkasta, niin ei yksi lintu kesää tee: yhtä lailla tärkeää olisi se, että laite ei hyydy pohjolan tuiskussa ja viimassa. [via]
Josta ei kyllä tällä hetkellä ole tietoakaan.
Kategoria: Käytettävyys (Page 22 of 162)
Olen ostanut joululahjaksi Moccamasterin, tuon kahvinkeittimien kruunaamattoman kuninkaan (kuvassa oleva on tosin omani). Ja vaikka lahja on toivottu, niin nyt olen huolissani siitä, osaavatko saajat käyttää sitä, sillä Moccamasterin toiminta poikkeaa ns. normikeittimistä aika lailla.
Mietitäänpä. Peruskeittimessä on automaattinen tippalukko, avautuva vesisäiliön kansi, jonka alle vesi kaadetaan, ulospäin aukikiertyvä suodatinosa ja yleensä vain yksi virtakytkin. Moccamasterissa on kytkimiä kaksi (virtakytkin ja lämpölevy, eli ”kaksitehoinen lämpölevyn säädin, jonka alhaisempi teho on tarkoitettu pienille kahvimäärille ja korkeampi teho täydelle pannulle”), minkä lisäksi useimmat sen osat täytyy irrottaa ja laittaa paikalleen kahvia keitettäessä; käyttöönoton yhteydessä myös veden ulostuloputki on osattava kiertää paikoilleen. Kannuun laitetaan erillinen sekoitin (jonka pois jättämistä ei muuten kannata kokeilla), ja tippalukko on napsautettava päälle käsin. Vesisäiliön päälle laitetaan sen oma kansi, suodatinsuppilon päälle omansa.
Kyllä, Moccamasterin käyttö on hankalampaa kuin tavallisen keittimen – mutta lopputulos on toki vaivannäön arvoinen. Vaan ovatko kaikki valmiita opettelemaan sen käyttämisen niksit, saati sitten näkemään vähän enemmän vaivaa sitä käyttäessään? Kuinka helposti Moccamasterin sielunelämään osaa perehtyä ihminen, jolla ei ole minkäänlaista aikaisempaa käyttökokemusta ko. laitteista? Miten käyttämiseen suhtautuu nk. luddiitti, jolle kännykällä soittaminenkin voi olla vaikeaa eikä videoiden käyttämistä edes haluta opetella?
Asiaa ei helpota se, ettei Moccamasterin käyttöohje ole varsinaisesti mikään Moccamaster for dummies– tai edes -beginners-tyyppinen, vaan hyvinkin niukkasanainen ja tekstuaalisesti painottunut läpäre.
Ehkä huolehdin turhaan. Ehkä joudun hyppäämään sinivalkoisille siiville ja antamaan kahvinkeittimen käyttöopetusta in person. Mutta mitä toivon, niin sitä, että antavat Moccamasterille edes mahdollisuuden – ettei se löydä ennenaikaista leposijaansa sieltä vohveliraudan ja leipäkoneen vierestä.
Jaa tämä:
Kun taloyhtiössä ei ole pahvin-, saati sitten kotikartongin keräystä (monen muun puuttuvan asian ohella), niin se, mistä todella olisi hyötyä, olisi nähdä keräyspisteet kartalla. Ei minua niinkään kiinnosta onko tässä hoodeilla apteekkeja tahi ravintoloita, joita karttapalvelut auliisti tarjoavat, ne nyt tietää muutenkin, mutta olisipa se kätevää, jos voisin syöttää palveluun osoitteeni ja nähdä suoraan kartalta minne iltalenkki kannattaa suunnata päästäkseen eroon nurkissa lojuvista maito- ja mehupurkeista (tai yhtä lailla paristoista ja lasipurkeista). Lista osoitteista ei sano mitään, ei siitä pysty päättelemään etäisyyttä, jos ei tunne kaupungin jokaista korttelia kuin omaansa. YTV ei tiedä kartasta mitään, ei myöskään Paperinkeräys. Mitä tässä voi kiltti kansalainen tehdä, paitsi nähdä älyttömästi vaivaa metsästäessään oikeaa kierrätyspaikkaa?
Fiksu ja vastuuntuntoinen taloyhtiö tietysti kertoisi samat tiedot ilmoitustaulullaan, kun keräysastioita ei takapihalta löydy. Harmi vain, ettei tämä ole sellainen.
Jaa tämä:
Flickr se vaan petraa kuin sika juoksuaan: nyt kaikille pro-käyttäjille on tarjolla varsin kattavasti myös statistiikkaa.
”The stats are like Google Analytics for your photos. They track page views and visitors across each of your photos and go all the way back to the start of your pro account (or at least 28 days back if you upgrade from a free account).
The numbers are updated daily and dont count views you make yourself or that are from embedded versions of your images around the web. Referrals are only listed for the past couple of weeks. For search engine referrals, stats will show what people searched for to find your pictures.”
Statistiikat saa käyttöön You-valikosta löytyvän Your Stats -linkin kautta. Älkääkä uskoko humoristista ilmoitusta siitä, että niiden laskemiseen menee päivä: tosiasiassa kyse oli vajaasta minuutista, jos siitäkään. Ja nyt kelpaa sitten ihmetellä miksi ihmeessä kaikkien aikojen katsotuin kuvani esittää Matkahuollon aikataulua…
Jaa tämä:
Tällä viikolla sattui silmään pari mielenkiintoiselta vaikuttavaa väitöstiedotetta. Eilen Tampereen teknillisessä yliopistossa väitteli Sakari Oka aiheesta ”Me-rkit. Konstruktivismi mainoksessa”. Nähtyäni lyhyen uutisen väitöksestä luulin jo hetken jonkun puuttuvan mainoksissa yleisenä vitsauksena oleviin kirjoitusvirheisiin ja huonoon kieleen, enkä ihan väärässä ollutkaan, mutta Okan näkökulma oli jotain muuta kuin oletin: kuinka mainokset opettavat kuluttajia. Taloussanomat kertoo myös väitöskirjan nimen taustoista:
”Kuten tutkimuksen nimi Me-rkit kuvaa, virheeltä vaikuttava ongelma aktivoi ajattelun tehokkaasti. Kuvan tai tekstin havaittu luonnottomuus haastaa aivot selittämään viestin ehjäksi. Siksi ongelmalähtöisyys on oppimisen kannalta tehokkain keino mainoksen viestin esittämiseen.”
Mutta entä niiden kohdalla, jotka eivät virhettä ymmärrä, vaan pitävät kirjoitusasua oikeana? Täytynee perehtyä väitökseen tarkemmin…
Niin ikään Tampereella, tosin Tampereen yliopistossa väittelee huomenna Aki Ahonen aiheesta From Complex to Simple: Designing a Customer-Friendly Electronic Insurance Servicescape eli Monimutkaisesta yksinkertaiseksi: Asiakasystävällisen sähköisen vakuutuspalveluympäristön suunnittelu. Meille, jotka olemme vakuutusasioita verkossa hoitaneet, onkin mielenkiintoista tietää mikä siinä ympäristön suunnittelussa niin kovasti maksaa, kun hyvin toimivaa sähköistä vakuutuspalvelua saa hakemalla hakea. Tutkimuksen päätavoitteena onkin ollut mallintaa sellainen suunnittelutapa, jonka lopputuloksena todellakin on käytettävämpiä ympäristöjä:
”Tutkimuksen päätavoite on mallintaa asiakasystävällisen sähköisen palveluympäristön suunnittelua monimutkaisten, erityisesti vakuutuspalveluiden kontekstissa. Tällä ei tarkoiteta ainoastaan olennaisten käytettävyyteen liittyvien elementtien tunnistamista vaan palveluympäristön suunnittelua kokonaisuutena. Tutkimuksen avulla osoitetaan, että asiakkaan kannalta monimutkaisistakin asioista, kuten vakuutuspalveluista sähköisessä ympäristössä, on mahdollista tehdä yksinkertaisempia ja mielekkäämpiä suunnittelemalla palveluympäristö sellaiseksi, että se on lähempänä kuluttajien ajatusmaailmaa kuin vakuutusammattilaisen näkökenttää.”
Mikä tässä nyt sitten on uutta, kuulen kaikkien käytettävyydestä jotain tietävien kysyvän, sillä eikös se nyt ole päivänselvää, että käyttäjiä kuulemalla ja käyttäjien kieltä puhumalla saadaan aikaiseksi käytettävämpiä palveluita. Homman juju taitaakin olla itse tutkimuksen kohteessa, vakuutusyhtiöissä, joiden palvelut ovat todistettavasti vaikeaselkoisia kenelle tahansa, eikä verkon itsepalvelumentaliteetti ainakaan helpota asioita. Kun samalla pitäisi vielä pystyä tarjoamaan luottamusta herättävä ja turvallinen toimintaympäristö, ollaankin jo varsin haasteellisessa maastossa.
Siinä mielessä onkin vähän harmi, että väitöskirjassa oleva suunnittelutapamalli jääkin varsin teoreettiselle asteelle, kun voisin kuvitella, että tarvetta olisi nimenomaan hyvinkin konkreettiselle ja rautalangasta väännetylle mallille, jota noudattamalla lopputuloksena olisi nimenomaan käytettäviä, luotettavia, turvallisia, ymmärrettäviä ja visuaalisesti miellyttäviä palveluympäristöjä. Mutta jos joku jaksaisi perehtyä koko teoriaan ja purkaa mallin selkeiksi toimintaohjeiksi, on siihen nyt ainakin tutkittua tietoa tarjolla.
Jaa tämä:
