Kategoria: Käytettävyys (Page 21 of 162)

Toisinaan käytettävyystesteissä käytetään nk. free flow -tekniikkaa, jossa käyttäjä saa vapaasti klikkailla tutkittavalla sivustolla niin kuin parhaaksi näkee ja kertoa samalla mielipiteitä näkemästään. Toisinaan taas käyttäjälle annetaan vain yksi tai muutamia tehtäviä, joita käyttäjä saa vapaasti suorittaa ja ajatella ääneen. Tällaisella testauksella voidaan saada selville esim. se, mihin sivusto käyttäjän mielestä soveltuu, onko se intuitiivinen ja kuinka juuri hän sitä käyttäisi. Muitakin tapoja tietysti on.

Kun tänään Jaikussa peräänkuulutin aikaisemmin päivällä näkemäni pikkuisen kannettavan dvd-soittimen kaltaisia pikkuisia läppäreitä, ja sain kommentteihin parikin mainintaa Asuksen Eee-koneesta, oli pakko lähteä tutkimusretkelle. Kuinka ollakaan: yhtäkkiä olo oli sama kuin jos olisi osallistunut käytettävyystestiin ihan itse.

Minkälainen siis on kehuttu ja odotettu Asuksen Eee PC?

Koska käyttäjä ei tiedä Asuksesta tuon taivaallista, hän ottaa avukseen Googlen. Google johdattaa käyttäjän Asuksen suomalaisille verkkosivuille.

Käyttäjä on hämmentynyt, sillä sivuilla ei näytä ensivilkaisulla olevan mitään tietokoneisiin viittaavaa. Ja jos Eee-kone on niin odotettu kuin se muutaman googlatun uutisen mukaan tuntuu olevan, olisi voinut olettaa sitä mainostettavan isosti heti kättelyssä. Mutta sitten käyttäjä hoksaa ASUS’s Latest Notebook Computers -otsikon ja klikkaa sen yläpuolella olevaa animaatiota.

Asus Lamborghini. Hmm. Ei ihan sitä mitä odotettiin.

Kärsimättömänä ihmisenä käyttäjä palaa Googlen pariin ja tarkentaa hakua: Asus Eee. Johan luulisi löytyvän. Ja löytyykin – heti ensimmäisenä listalla ovat Eee PC:n suomalaiset sivut.

Vaikka sivu ensivilkaisulta näyttääkin samalta kuin jos domain-nimi olisi päässyt vanhentumaan, eikä käyttäjä ymmärrä mitä ihmettä tarkoittaa ”Eee PC:n todennus”, jota isosti sivun yläkulmassa mainostetaan, hän jatkaa tutkimista. Sivun sisältöalueen linkit todellakin vievät niissä mainittuihin palveluihin (Facebook, MySpace, Amazon, Wikipedia…) sen sijaan, että niissä kerrottaisiin tarkemmin kuinka ne Eee PC:hen liittyvät.

Käyttäjä pelaa varman päälle ja päättää kokeilla tuotetiedot-linkkiä, josta avautuu uuteen ikkunaan jälleen uusi Eee PC -sivusto.

Mainosteksti 7 tuuman näytöstä ja alle kilon painosta kuulostaa sen verran houkuttelevalta, että käyttäjä haluaa tietää lisää. Learn more -linkki avaakin jälleen uuteen ikkunaan vielä yhden aihetta käsittelevän sivuston, jonka latautuminen ottaa aikansa. Valitettavasti vain sivusto on informaatioarvoltaan varsin köykäinen ja tosiaankin kauttaaltaan flashilla toteutettu niin, että tietojen latautumista saa odotella tovin jos toisenkin. Käyttäjä epäilee, että kyseessä on pelkkä mainos vähän samanlainen kuin mitä Nokialla on tapana uusien puhelinmallien kanssa harrastaa.

Specifications-osasta selviää, että malleja olisi jopa neljä erilaista, mutta niiden kuvia ei kyllä näe missään. Ovatkohan kaikki mallit valkoisia, käyttäjä miettii, niin kuin muutamasta kuvituskuvasta voisi päätellä. Ja missähän niihin voisi tutustua tarkemmin?

On palattava aina ensimmäiselle askelmalle, Asuksen maasivuille saakka, ennen kuin mahdolliset ostopaikat selviävät. Verkkokauppa.com kertoo, ettei konetta vielä saa (minkä käyttäjä jo tiesikin), eikä sen hinnastakaan ole vielä mitään tietoa, mutta ennakkotilauksen voisi toki tehdä.

Vielä on yksi mahdollisuus. Käyttäjä muistaa nähneensä Eee PC:n suomalaisilla sivuilla linkin pikaoppaaseen – löytyisiköhän sieltä tarkempia tietoja, ja ehkä vielä suomeksi?

Lisää flashiä, ja vielä taustamusiikilla höystettynä. Oppaasta avautuvat alasivut eivät ole informatiivista nähneetkään. Käyttäjä alkaa jo tuskastua. Viimeisenä oljenkortena hän päättää kokeilla josko ylävalikon Tuotteet-linkin takaa löytyisi yhtään tolkullisempaa tietoa.

Ja vihdoinkin! Tätä käyttäjä haki. Pähkinänkuoressa kaikki olennainen tieto, olkoonkin, että kömpelösti käännettynä, mutta kuitenkin. Riittävästi, että koneeseen tekee mieli tutustua tarkemmin ja kenties harkita sellaiseen sijoittamista sitten joskus.

Täytyy siis odottaa ja jatkaa uutisten ja tuotetestausten lukemista, käyttäjä tuumii. Tarkemmin ajatellen: miksihän sitä ei tullut tehtyä heti, olisi saattanut säästyä monelta ylimääräiseltä askeleelta.

Tulevalle vuodelle on tiedossa harmaita hiuksia (mutta toivottavasti myös edes muutama onnistumisen kokemus), sillä ostoslistalla on mm. sellainen kauhujen kauhu kuin digiboksi. Odotan polvet tutisten helmikuuta, jolloin armonaika päättyy. Muitakin sähköisiä kapineita on hankittava, niin kuin vaikkapa dvd-soitin ja uusi televisio, joten paitsi että ei ole pelkoa kukkaron täyttymisestä, ei myöskään voi välttyä monen uuden asian opettelulta. Joululahjukseksi saamani digikamera odottaa sekin lähemmän tuttavuuden tekemistä, sillä olen sitä kuulemma harvinaista lajiketta, joka lukee ohjeet ensin ja kokeilee vasta sitten. Meitäkin on.

Mutta on sentään ainakin yksi asia, johon käytettävyys ei ole viime päivinä liittynyt millään tavalla, ja se on se, että olen osannut nauttia ihan perinteisen romaanin lukemisesta jälleen pitkästä aikaa. Kirja, jossa on kannet, ihan oikea kirja. Joka ei sivua töitä mitenkään, ja jota on voinut kahlata sängyssä selällään ja junan ahtaudessa. Jota lukeakseen ei tarvitse klikkailla hiirellä eikä vierittää sivua. Kirja on nautinto. Laittakaa kone kiinni ja tarttukaa sellaiseen. Suosittelen.

On jo vanha virsi, että junien vessojen kanssa on hemmetin hankala operoida, niin nytkin. Miltei pahin painajaiseni toteutui, kun nykäisin oven auki pahaa-aavistamattoman kanssamatkustajan ollessa sisällä. Vanhempi rouvashenkilö ei ollut tiennyt, ettei ovi mene automaattisesti lukkoon – välillä näinkin. Opastin, miten oven saa kiinni ja vielä aukikin, mutta silti sain jäädä pyynnöstä ovivahdiksi. Jotenkin nämä hankalat ovet ovat kyllä ihan turhaa ihmisten kiusaamista, sillä näitä vahtipareja tulee jokaisella junamatkalla vastaan useampiakin. Sääli.

Sen sijaan pistin ilolla merkille, ettei hotellissa ollut käytössä korttiavainta, vaan ihan perinteinen, oikea avain. Mukavaa, oikein mukavaa. Ei tarvinnut arpoa miten päin kortti laitetaan, ja väännetäänkö ensin vai otetaanko kortti pois ja väännetäänkö kahvasta vasta sitten, vai onko hotellissa keksitty vielä jokin muu, yhtä innovatiivinen tapa.

Hotellihuoneessa oli pienin wc, johon olen koskaan matkaillessani törmännyt. Jopa minä, joka sentään olen keskivertomittaa kääpiömpi onnistuin törmäilemään suihkuseinään ja vessapaperitelineeseen joka visiitillä. Oli silkka mahdottomuus esimerkiksi yrittää kumartua altaan päälle kasvojen pesemistä varten, sillä samaan aikaan takalisto otti kiinni ko. vessapaperitelineeseen ja päälaki peilihyllykköön. Harmi ettei vessasta saanut kunnon kuvaa. Mutta enemmän se kuitenkin nauratti – olivatkohan arkkitehdillä menneet mittayksiköt sekaisin…

Koska olin lomalla, oli läppäri kotona, mutta sunnuntaiaamuna aamiaisella tuli mieleen, että junaliput ennakkoon ostamalla saattaisi säästää edes muutaman tovin aikaa ja kiirettä. Eipä silti, hotellin 17 euron langattoman yhteyden vuorokausihinta olisikin ollut melkoisen suolainen. Kun olin saanut asiani hoidettua hotellin yleisellä Windows 98 -käyttiksellä varustetulla rukilla, mietin, että milloinkahan ollaan siinä pisteessä, että jokaisessa huoneessa on nettipääte ja yhteys vakiovarusteena. Sellaisesta voisi jo maksaakin vaikka vähän ekstraa. Tai kenties jossain jo onkin? Tai ehkä televisioista tulee jossain vaiheessa kaikki palvelut tarjoavia multimediakeskuksia, joiden kautta hoituu paitsi perinteinen tv:n ja maksullisten kanavien töllötys, myös netissä surffailu ja moni muu asia, niin kuin vaikka herätyksen tilaaminen. Aika hienoa olisi se.

En polttanut riisipuuroa pohjaan, vaikka olin ensimmäistä kertaa pappia kyydissä ja kaasuliesi alla, mutta joulukinkku sen sijaan sai kypsyä uunissa tuplasti oletetun ajan. Kaasu-uunin lämmönsäätelyjärjestelmä tuntuu olevan totaalisesti joltain toiselta planeetalta, eikä siinä auta edes se, että hankimme digitaalisen lämpömittarin kertomaan kuinka monta astetta uunissa kulloinkin mahtaa olla. Uunin itsensä namiskoissa sitä ei nimittäin kerrota, vaan ainoastaan (puuttuvassa) käyttöohjeessa, joka sentään löytyi netistä. Mutta eihän sitä muista pirukaan, että 4 on yhtä kuin 200 astetta, paitsi että ei ole ennen kuin joskus kahden tunnin lämmityksen jälkeen, jos sittenkään. En nyt heti keksi kenen etua palvelee jättää asteet uunista pois. Jos kyseessä on silkka design-ratkaisu, niin voisin melkein kertoa designerille mitä sillä ratkaisulla voi tehdä.

Liekö design-ratkaisu sekin, että digitaalinen lämpömittarimme periaatteessa näyttää uunin lämpötilan ja hälyttää kun haluttu astemäärä on saavutettu, paitsi että käytännössä voi valita vain jommankumman toiminnon, ei suinkaan molempia. Epäilen kyllä että mittarissamme on nk. valuvika.

Yhtä lailla mielenkiintoinen ratkaisu on se, että uunista on saatavana sellainen malli, jossa ei ole valoja sisäpuolella. Miksi ihmeessä? Luonnollisesti keittiössämme on juuri sellainen. Käytännössä se tarkoittaa sitten sitä, että uunin edessä saa kyykkiä taskulampun kanssa kurkkimassa josko paistos on jo tarpeeksi kypsän näköinen. Oletan, ettei ihan kaikkien keittiössä ole taskulamppua uunin liepeillä vakiovarusteena niin kuin meillä on.

Näin loma-aikaan on tullut harrastettua kaikenlaisia jouluisia askareita ja kotimaan matkailua, ja niin sitä vain on ammattinsa vanki, ettei käytettävyyshavaintoja voi olla tekemättä, vaikka kuinka olisi vapaalla.

Oikeastaan jännitys alkoi jo ennen joulua, kun saimme päähänpiston hommata joulukuusi netistä. Juu, en minäkään tiennyt sellaisen olevan mahdollista, vaikka mikä ettei, kun sieltä kerran jo kaikkea muutakin saa (paitsi junalippuja öisin). Jos jätetään huomiotta se, että kuusentilaussivuston puuttuvan palauteviestin takia oli kuusi jäädä saamatta, niin homma toimi kertakaikkisen upeasti – kuusi tuotiin suoraan kotiin ajallaan, kaikki oksat tallella. Uskallan kehua sen olevan jopa paremman kuin mitä lähikulmilta olisi saanut; ainakin se oli huomattavasti halvempi.

Halvempi sen sijaan ei ole Stockmannin Herkku, jonne allekirjoittaneen oli pakko ruokarajoitteineen (ja silkkaa laiskuuttaan) aatonaattona raahautua. Mikä maanpäällinen helvetti! Olen jotenkin onnistunut aikaisempina vuosina väistämään jouluruuhkat olemalla liikkeessä ilmeisen hyvissä ajoin, mutta toista oli nyt. Tuntui kuin ruoka olisi yhtäkkiä loppumassa Suomesta. Herkussa ei päässyt liikkumaan eteen eikä taakse, sillä joka puolella oli tuimailmeistä keskiluokkaa ostoskärryineen valmiina tuuppaamaan varomattoman kylkeen hetkellä millä hyvänsä. Lihatiskillä saamamme numero 95 näytön vilkkuessa 23:a oli tuoda kyyneleet silmiin – mikäli nesteitä olisi vielä ollut kaiken hikoilun jälkeen jäljellä.

Tuli siinä mieleen, että sanoisivatkohan Stockan vakiasiakkaat asiakkuussuhteensa irti, mikäli ko. liikkeellä olisi munaa tyynen viileästi rajoittaa sisään pääsijöiden määrää johonkin tolkulliseen lukemaan kerrallaan? Ostosten tekeminen sujuisi kaikilta huomattavasti joutuisammin ja vähemmällä hammasten kiristyksellä, jos ruuhkaa ei pääsisi syntymään – kun yksi on maksanut, toinen pääsee sisälle. Liian helppoa?