Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle
Se on taas täällä, nimittäin Bad usability calendar, joka tänä vuonna lupaa mm. seuraavaa:
It’s here; a new edition of the (in)famous Bad Usability Calendar. Check out the fresh examples of exaggerated use fancy Web 2.0 design, cover flow, personalization, pull-down menus and more…
Eri kieliversioitakin on tarjolla. Lataa ja nauti!
Fokusryhmät ovat yksi yleinen käytettävyyden(kin) tutkimusmenetelmä, joka on parhaimmillaan konseptisuunnittelussa ja -tutkimuksessa tai vaikkapa käyttöliittymän uudelleensuunnittelussa. Mutta ihan pelkästään fokusryhmien tuottamaan tietoon ei kannata luottaa; siitä oheinen esimerkkivideo. Tai toinen.
Linkistä ja aamun parhaista nauruista kiitokset Jyrille.
Ennen joulua tein tutkimusta, jossa sain jälleen kerran huomata kuinka omissa sfääreissämme me tietotekniikan parissa leipäämme ansaitsevat elämmekään. Vaikka missä tahansa työssä leipääntyminen uhkaa aina ajoittain, on käyttäjien kanssa ahkerointi mitä tehokkain reality check, josta oppii jokaisella kerralla jotain uutta. Aina. Niin kuin nyt vaikka sen, ettei esimerkiksi kuvien lataaminen verkkoon, Flickriin tai muualle, ole ollenkaan selvä konsepti edes niille, joita voidaan pitää nk. edistyneempinä käyttäjinä. Allaoleva video kuvien jakamisesta sen sijaan on niin selvä, ettei selvempi voisi olla, ja samalla myös erinomainen tietoisku tagien käytöstä.
Mari vinkkasi kommenttilootassa Lippupisteen nettikaupan uudistuvan. Viime kesänähän revin tukkaani ja pelihousujani Lippu.fi:n kanssa mm. siksi, ettei ko. palvelusta voinut ostaa kuin yhden lipun kerrallaan. Vaan nyt on toinen ääni kellossa:
”Käytössäsi on nyt myös ostoskori, jonne voit laittaa useiden eri tapahtumien lippuja. Mikäli et osta lippuja, poistuvat ne ostoskorista 10 minuutissa.”
Eihän tässä kuluttaja tiedä miten päin olisi, kun samaan hengenvetoon on tarjolla myös vapaa tekstihaku: ”Kirjoita sana tai sanoja hakukenttään ja paina HAE-painiketta”.
Voi mahoton! Tervetuloa vuoteen 2008, Lippupiste.
Kommenttilootaan kopsahti vinkki vastikään avatusta Seniorinetistä (”Vahvasti aikuinen!”), joten sitähän piti heti mennä ihmettelemään. Kyseiseen kommenttiin liittyvässä merkinnässä ei silitelty vuosi sitten julkaistua Senioriportaalia, joten odotukset eivät olleet korkealla nytkään.
Virallisestihan Seniorinettiä ei ole vielä avattu, vaan sitä vasta koekäytetään ja testaillaan, kuten web2.0-henkeen kuuluu. Hämärän peittoon jää mm. se, minkä taho(je)n tuotosta kyseinen sivusto on, ja mikä on sen funktio. Tällä hetkellä Seniorinetti näyttäytyy lähinnä helpohkosti käytettävänä uutiskeräimenä, jossa ikäihmisiä kiinnostavat (?) uutiset on ryhmitelty valmiiden otsikoiden alle (hyvinvointi, matkailu, kulttuuri, koti…), jossa voi rekisteröitymisen jälkeen perustaa blogin, kirjoitella foorumille ja chatata Seniorichatissa, tai vaikka pelata Sudokua. Jokaiselle tuntuu löytyvän jotakin, ja vieläpä varsin selkeästi rakennettuna.
Mutta entä sitten? Tarvitaanko Seniorinettiä? Kaipaavatko viisikymppiset ja sitä vanhemmat omaa saavutettavaa ja helppokäyttöistä palvelua, jossa edellä mainittujen asioiden kaltaisia sisältöjä on niputettu yhteen? Miksei kaikkia palveluita voitaisi tehdä alun alkaenkin käytettäviksi ja kaikille sopiviksi?
Nimivalinnalle olisi voinut muuten uhrata vielä toisenkin ajatuksen. Kyseessä ei siis ole Seniorinet. Eikä SeniorNet.
© 2024 Matkalla
Theme by Anders Noren — Up ↑