Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Käytettävyys (Page 15 of 162)

Liikaa luettavaa, liian vähän aikaa

Törmäsin tänään vanhaan tuttuun, joka tiedusteli mitä puuhailen nykyisin; olenko kenties freelancer. Naurahdin kuivakkaasti niin kuin tämän kysymyksen kohdalla aina teen, sillä vaikka halua freelancerointiin olisikin, pitää turvallisuushakuisuuteni huolta siitä, että pysyttelen visusti jonkun muun leivissä. Onnea kun on joka kuukausi säännöllisesti kolahtava palkkakuitti. Eri asia sitten, jos olisi rikas elättäjä, tai muuten vain paljon pätäkkää. Mutta kun ei.

Vuorokauteen mahtuisi kuitenkin jokunen kappale lisätunteja, tai ehkä virkavapaakaan ei olisi pahitteeksi. Ehtisinkö silloin lukea kaikki ne viime (ja aikaisempienkin) aikojen julkaisut, jotka piinaavat minua käsittelemättöminä delicious-linkkeinä ja pölyttyvänä kirjapinona työhuoneeni hyllyssä? Onneksi sentään hylly on selän takana – vaikka muuten rakastankin kirjojen katselua, niin kotona ne tuppaavat muistuttamaan minua vain ja ainoastaan ajan vähyydestä.

Ainakin nämä haluaisin lukea:

Mutta ehkä sitten eläkkeellä.

Käytettävyyssketsi

Vaikka käyttäjätyyppejä on yhtä monta kuin käyttäjiäkin, voi testeihin tulevat ihmiset jakaa karkeisiin ryhmiin tiettyjen ominaisuuksiensa puolesta. On niitä, jotka eivät puhu mitään, ja joilta saa koko ajan kysellä; niitä, jotka eivät lakkaa puhumasta, ja joita saa lujalla otteella ohjata testitehtävästä toiseen, ettei juututtaisi heti siihen ensimmäiseen. Niitä, jotka tulevat lujalla itseluottamuksella ja huomaavat, ettei se niin helppoa ollutkaan; niitä, jotka oppivat ja oivaltavat testin aikana; niitä, joilta tutkija itse oppii yhtä sun toista ja niitä, jotka sanovat kaikkeen: emmätiä.

Useimmat ovat sekoitus vähän kaikkea ja vielä jotain muuta siihen päälle. Kaikkien kanssa on osattava tulla toimeen. Aina se ei ole helppoa, niin kuin ei missään muussakaan ammatissa, jossa ollaan tiiviisti ihmisten kanssa tekemisissä. Ajan mittaan se kuitenkin helpottuu.

Mutta sitten joskus tutkija joutuu tilanteeseen, johon ei ole voinut mitenkään varautua. Kun testipenkkiin yhtäkkiä istahtaa joku julkisuudesta tuttu hahmo, joka nyt vielä sattuu vaikka olemaan tutkijan idoli, saakin pitää kielen keskellä suuta ja ajatukset kurissa, että homma säilyy professionaalilla tasolla. Ettei suusta lipsahda joku henkilön roolihahmojen repliikeistä, tai ettei spontaanisti ryhdy kehumaan sitä ja sitä tv-sarjaa ja kyselemään josko sille olisi tulossa joskus jatkoa. Että osaa olla ihan hissukseen eikä saa hyperventilaatiota, vaikka se ihailun kohde onkin siinä puolen metrin päässä tekemässä samoja testitehtäviä kuin kuka tahansa muu mattimeikäläinen.

Ja mikä tärkeintä: että osaa olla sillä lailla neutraalisti, ettei jonakin kauniina päivänä löydä itseänsä jonkin sketsihahmon innoittajana.

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑