Kaikessa hiljaisuudessa (?) Adaptive Path on saattanut liki vuoden kestäneen MySpacen uudistustyön päätökseen. MySpaceen on tosin turha mennä klikkailemaan, sillä ainakaan näin suomalaisittain siellä ei näy vielä mitään, mutta kenties viikon sisällä asia on jo toisin. Mm. seuraavanlaisia parannuksia on luvassa (lehdistötiedote):
”On Wednesday, June 18 users in the United States will see a branded splash page takeover sponsored by a major advertiser and on Thursday, June 19 users will see the entire new look and feel which features a more intuitive and simplified log-in. […]
Also on June 18, MySpace will unroll new site navigation sparked by user demand for easier access to key communication tools on the site such as mail and core content such as music and MySpaceTV. The redesign provides a consistent and easy way to get from one place to any other place on MySpace and contains a drop-down menu housing additional functionality including Karaoke, Games, and Celebrity. […]
On June 16 MySpace will roll out new searching capabilities with a consistent, clean user interface. […]
Built internally, the MySpaceTV player has been redesigned for an incredibly rich user experience and will roll globally to the community on June 17. The new player includes scrubber, time-stamps, volume memory, and new menu systems which encourage the user to share and interact with content and search within the player.”
Mikä tekee tästä(kin) uudistustyöstä mielenkiintoisen on se, että MySpacella on valtava käyttäjäkunta, joka on tottunut toimimaan tietyllä tavalla, eikä silloin koko palettia voi pistää kerralla uusiksi. On vaiheistettava ja kuunneltava käyttäjiä erityisen herkällä korvalla sen lisäksi, että taustalla on valtava tutkimustyö. Muutokset MySpacen kaltaisessa maailmanlaajuisessa sivustossa keräävät poikkeuksetta huomiota, niin positiivista kuin negatiivistakin, jolloin katse kääntyy vääjäämättä toteuttajatahoon. Kuinka ne sen tekivät? Kuinka tutkijat ja suunnittelijat onnistuvat työssään silloin, kun käyttäjäryhmä on varsin heterogeeninen, eikä itseään voi välttämättä laskea palvelun kohderyhmäksi alkuunkaan?
Onneksi sentään tuntuu siltä, että mitä enemmän ikää ja kokemusta karttuu, sitä helpompaa ja kiinnostavampaa on yrittää välillä astua toisten saappaisiin. Monet tutkimustyöt tuppaavat tosin keskittymään sellaisiin käyttäjiin, joiden osaamis- ja kokemustaso on verrattain korkea, jolloin todellisuus helposti unohtuu. Silloin kun oma ajattelumalli uhkaa kallistua early adopter -vaihteelle, on hyvä käväistä vaikka lukemassa (ei-teknisiä!) keskustelupalstoja, joiden maailmankuva on usein aivan täysin erilainen. Ajatusleikkinä voisin kuvitella minkälaista olisi suunnitella vaikkapa Vauva-lehden sivuja, jotka käsitykseni mukaan ovat valtavan suosittu paikka kaikkien imeväisikäisten vanhempien keskuudessa – aihealue, josta en tiedä mitään, ja joka ei niin kovin kiinnostakaan.
MySpacen uudistustyössä mukana ollut Alexa Andrzejewski muotoilee asian näin:
”I personally believe that theres always something interesting to be learned when we step outside of our usual circles, and I was excited about the chance to understand MySpace, its users, and how the website could better support them. […] Being the interaction designer on this project demanded a great deal of empathy for a user base that is incredibly diverse but often surprisingly different from myself or my Facebook friends. The sheer number of users that would be impacted by the redesign made this project a massive undertaking.”
Tosiasiassa olisi mukavaa päästä kentälle vähän Jan Chipchasen tapaan tutkimaan, mitä tuolla jossain oikeasti tapahtuu. Mutta sitä varten ei tarvitse matkata Ugandaan tai Mongoliaan, sillä joskus pelkkä Pieksämäki riittää.
