Flickrissä on hauska ryhmä nimeltä Lost in Text, joka sisältää runsaasti kuvia ihmisistä lähettämässä tekstiviestejä (tai muuten vaan räpläämässä kännyköitään). Paitsi että kuvat itsessään ovat varsin mainioita, toimivat ne myös hyvänä muistutuksena kaikille mobiileja käyttöliittymiä ja laitteita suunnitteleville: käytön konteksti voi olla mikä tahansa ja laitteen pitää toimia kaikkialla. [via]
Kategoria: Käytettävyys (Page 10 of 162)
Viime torstaina SIGCHI Finlandin syysseminaarissa Nokian johtava tutkija Virpi Roto puhui kuivakkaasti (mikä on jo sinänsä ironista) aiheesta User Experience – From business to theory, ja tuli siinä samalla vilauttaneeksi tekeillä olevaa käyttökokemuksen ISO-standardia, joka vielä tässä vaiheessa kulkee nimellä ISO DIS 9241-210, ja joka määrittelee käyttökokemuksen näin:
”[UX is] a persons’s perceptions and responses that result from the use or anticipated use of a product, system or service.”
Tilaisuudessa nousi syystäkin keskustelua siitä, miksi käyttäjäkokemuskin on nähty aiheelliseksi ”tieteellistää” ja tehdä siitä akateemisen rapeaa, kun kyse on kuitenkin jokaisen subjektiivisesta kokemuksesta. Olen itsekin aika hämmentynyt tämän standardin suhteen. Nykyisellään vuorovaikutteisten järjestelmien käyttäjäkeskeistä suunnitteluprosessia (ja käytettävyyttä) kuvaava ISO 13407 on hyödyllinen kenelle tahansa tuotekehittäjälle, mutta kuinka käy tulevaisuudessa, kun nämä kaksi yhdistetään?
Jaa tämä:
Olipas Digitodayssa tänään mainio kirjoitus: ”Käyttäjässä on useita vakavia virheitä”.
”Käyttäjän merkitystä aliarvioidaan yleisesti jo nyt. Tietojärjestelmien kehitystyössä ohjenuorana on harvoin se mitä käyttäjä osaa, mitä hän haluaa oppia, tai paljonko hän voi käyttää aikaa etsiäkseen haluamansa tiedon. Reaalimaailmassa tämä näkyy siten, että käyttäjät eivät osaa, eivät viitsi opetella, eivätkä oikein edes ehtisi hakea tarvitsemiaan tietoja.
Miksi sitten tavoitteet järjestelmäkehitykseen vain kysäistään järjestelmän tilaajalta ja sen jälkeen toteutetaan helpoimmalla mahdollisella tavalla. Yksinkertaista – näin säästyy aikaa ja vaivaa.
Valtaosa tietojärjestelmien tämänhetkisistä ongelmista liittyy käytettävyyteen. Hankaluus, hitaus ja epäloogisuus tuskastuttavat, koska useimmat järjestelmät voisivat toimia myös helpommin, nopeammin ja yksinkertaisemmin.
Käytettävyys ei ole toistaiseksi noussut sovellusten suunnittelun lähtökohdaksi, koska on ajateltu, että ihminen oppii uusia asioita ja järjestelmä ei. Tietojärjestelmän muokkaaminen koetaan ylivoimaiseksi ja kalliiksi, ja se vaatii eritysosaamista. Lisäksi ikuinen mysteeri toteuttavalle portaalle on, että miksi pitäisi vielä kysellä jotakin käyttäjiltä, kun voitaisiin jo koodata.”
Vietin liki viisi vuotta lintukodossa ajatellen ja uskoen, että asiat olisivat jo muuttuneet, sillä olin tekemisissä vain samanmielisten tekijöiden ja käytettävyyteen pääasiassa positiivisesti suhtautuvien asiakkaiden kanssa. Aina ei pitäisi olla niin sinisilmäinen. Aina ei myöskään pitäisi hutkia toteuttavaa tahoa, sillä sieltäkin löytyy osaamista ja ymmärrystä. Mutta monessa, liian monessa kohdassa olemme yhä viime vuosituhannella. Valitettavasti.
Jaa tämä:
En tänä vuonna saanut aikaiseksi lähteä MindTrekkiin, mutta virtuaaliset kommunikointivälineet pitävät mainiosti huolen siitä, että tarjonnasta pysyy muutenkin kärryillä. Jaikun MindTrek-kanavalla käy melkoinen kuhina, välillä liiaksiksin. Sen lisäksi tarjolla on ollut kelpo raportteja blogeissa, joista on erikseen mainittava Gemilo blogin kirjoitus itseään sosiaalisen median guruksi tituleeraavan Yahoo!:n Marc Davisin esityksestä. Davis kiertelee tällä viikolla ympäri Suomea: maanantaina MobileMondayssa, eilen ainakin TKK:lla ja ties missä muualla vielä.
Vaikka vierastan guruja ja vaikka nyökyttelin itsekseni lukiessani Nikon mielipiteitä maanantaisesta Mobile Mondaysta, niin ainakin tämä tulkinta Davisin puheista vaikuttaa pätevältä:
”Marc Davis toi MindTrekissa esiin, miten aiemmin riitti, kun mietti käyttöliittymää, jolla yksi ihminen pystyi hyödyntämään tietokonetta, kun taas Web 2:0:n ja sosiaalisen median aikakaudella tehtävänä on ei vain yhdistää miljoonia tietokoneita, mutta ihmisiä. Davisin mukaan verkkopalvelujen suunnittelijoiden tulisi miettiä sisällön kuluttajien ja tekijöiden sijasta myös ihmisiä, jotka ovat innostuneita, the enthusiasts, jotka osallistuvat fanittamalla tai arvioimalla sen sijaan, että välttämättä luovat alkuperäisen sisällön. Toinen merkittävä ryhmä ovat yhdistelijät, the remixers: ihmiset, jotka kokoavat soittolistoja ja tuottavat mash-upeja, yhdistelmiä erilaisista sisällöistä.
Koska kaikki liittyy ihmisiin, eivät pelkät insinöörit riitä. Hyvässä tiimissä on aina myös tekijöitä, jotka miettivät, mikä motivoi ihmisiä, miksi he käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät.”
Ja niin edelleen, ja niin edelleen.
Toin tänään työpaikan seinälle vanhan kunnon Designing the user experience -julisteen muistuttamaan mieliin perusasioita, sillä vaikka maailma olisi kuinka webkakspistenolla, niiden parissa olemme silti. Samalla en tiedä itkisinkö vai nauraisinko sille, että meidän käytettävyysihmisten oma yhdistys, SIGCHI Finland, on sivuillaan sisäistänyt vähän turhankin hyvin sanonnan, jonka mukaan suutarin lapsella ei ole kenkiä. Älkää silti antako sen estää ilmoittautumista yhdistyksen syysseminaariin.
Jaa tämä:
Windows ilahduttaa aina.
Jaa tämä:
