Kategoria: Havaintoja (Page 56 of 71)

Ehkä tässä mielentilassa on ihan ymmärrettävää, että uutinen Vuoden Poliisiksi valitusta rikosylikonstaapeli Kimmo Nokkosesta toi mieleen Neiti Nokkosen (Miss Nettles), tuon Tohtori Sykerön uupumattoman taloudenhoitajan. Mutta sitä en tiennyt, että Neiti Nokkonen on myös ravihevonen, edesmennyt punkbändi, Kerkko Koskisen biisi ja käsityöyrittäjä. Noh, koittakaa nyt vähän hillitä mielenkiintoanne.

Hiljaa hivuttavalle lämmönnousulle alkutalven harmaassa myrskyssä vetää kurjuuden puolesta vertoja oikeastaan vain keskikesäinen angiina. Sekin on tullut koettua. Puolikuntoinen, puolitehoinen, joka kohdasta himmennetyin lyhdyin käyvä olo, jossa ei maistu bloggaus, vaikka aiheita olisi; jossa ei jaksa lukea, vaikka keskeneräisten kirjojen pino kasvaa koko ajan; jossa ei jaksa tuijottaa keskipäivän uusintoja tv:stä eikä leffoja videoilta. Turhuutta liian monenteen potenssiin. Vaikka tajuaa, että asiat voisivat olla paljon, paljon huonommin, ei kruunu silti kirkastu. Sairastamisessa jään luokalle joka kerta.

Niin ne kymmenen. Ei parhausjärjestyksessä.

1. John Irving: Ystäväni Owen Meany. Hämäsin. Tämän verran tällä listalla on parhausjärjestystä: tämä kirja on Se Kirja. Jokainen kysymys löytää lopussa vastauksen, jokainen pala löytää paikkansa. Itkin kun kirja loppui.
2. Kari Levola: Kunnian kentät. Jotkut osaavat siteerata Väinö Linnaa, mutta muinainen Dingo-fani latelee Levolaa kuin vettä vaan. Luettu niin monta kertaa etten enää edes muista.
3. Tuija Lehtinen: Mun ystävä Rufus. Tuija Lehtinen on sellainen (nuoriso)kirjailija, jonka tuotantoa ahmin aivan viime vuosiin saakka: luovaa kielenkäyttöä, nokkelaa ja hauskaa. Jostain syystä juuri tämä kirja Lehtisen massiivisesta tuotannosta on kulunut käsissäni yhä uudestaan – siteeraamisaste on melkein yhtä korkealla kuin edellä mainitun teoksen kohdalla.
4. Peter Høeg: Lumen taju. Läpikotaisin kylmä, kirkas, kaunis ja pelottava kirja, jonka kaltaiseen en ole sittemmin törmännyt.
5. Kari Hotakainen: Klassikko. Hengästyttävä ja riemastuttava kohtaaminen Hotakaisen kanssa, jonka viehtymys Arvi Lindiin on jotain mihin kuka tahansa voi samaistua.
6. Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä. En muista miten törmäsin Kauraseen, mutta se oli rakkautta ensilukemalla. Tämä esikoinen on jäänyt rakkaimmaksi.
7. Anja Snelmann: Pelon maantiede. …vaikka tästä myöhemmästä vaikutuin niin, että löysin itseni Hille Koskelan luennolta ja sain aiheeseen pohjautuvasta naistutkimuksen seminaarityöstä kolmosen.
8. Erica Jong: Lennä, uneksi. Makasin leikkaustoipilaana vanhempieni sohvalla Jongia lukien ja lääketokkurassa taisin luulla kokeneeni jotain elämää suurempaa. Toinen kokeilu todisti homman toimivan myös selvinpäin.
9. Nick Hornby: Uskollinen äänentoisto. Musiikkia, listoja ja brittihuumoria. Muuta ei voi vaatia.
10. Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi. Yhtä aikaa hauska ja surumielinen seikkailu tuolla jossain. Mielikuva sydämistyneestä jäniksestä kipristi sielua vuosikaudet.

Mainitsematta jäävät ainakin Anni Polvan Tiina– ja Merri Vikin Lotta-kirjat, joita rakastin lapsena yli kaiken, mutta jotka valitettavasti tilanpuutteesta johtuen pölyttyvät vanhempieni kellarissa.

Mutta mitkä ovat ne viisi kirjaa, jotka olisi pitänyt lukea, mutta joita ei vain millään ole saanut vietyä loppuun saakka? Nämä tietenkin:

1. Leo Tolstoi: Anna Karenina.
2. J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta.
3. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla.
4. Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen.
5. Mihail Bulgakov: Saatana saapui Moskovaan.

Ehkä eläkkeellä. Tai sitten ei.

Ja vielä muutama punnerrus ennen viikonlopun viettoon lähtemistä! Maan suurin kuntokoulu tarjoaa vapaasti kaikkien hyödynnettäväksi mm. virtuaalisen kuntotestin sekä muuta opetus- ja videomateriaalia ja tilastoja. Aih…

Mukavaa, kun ystävät syöttävät aiheita bloggaamiseen. Tässä yksi. Joku UCLA:n leffaopettaja oli kehottanut opiskelijoita listaamaan nopeasti ja sen ihmeempiä ajattelematta 5 suosikkileffaa ja sen jälkeen kertomaan jokaisesta pääpointin. Professorin mukaan on hyvin todennäköistä, että jokainen elokuva kertoo pohjimmiltaan samaa tarinaa, joka on sama kuin sinun tarinasi. Leffakouluhömppää?

Minulla on aina ollut suuria vaikeuksia listata suosikkielokuvia edes kahta kappaletta: kirjat ja biisit ovat vetäneet pidemmän korren. Toisekseen elokuviakin on ainakin kahta lajityyppiä: niitä, joita katsotaan aina vain uudestaan laadusta välittämättä (feel good movies), ja niitä, jotka ovat nk. arvostettuja. Useimmat jälkimmäiseen kategoriaan laskettavat elokuvat olen nähnyt tasan kerran, todennut hyviksi ja nauttinut, mutta en välttämättä aio katsoa niitä enää koskaan uudestaan. Fiilistelyleffan sen sijaan voi katsoa vaikka sata kertaa ja tiskata siinä samalla, ja aina siitä tulee yhtä lailla kotoisa ja rento olo.

Jos siis nyt pitäisi luetella nopeasti viisi elokuvaa edellämainituista kategorioista välittämättä, lista näyttäisi varmaan tältä: Matrix, Noidat, Neljät häät ja yhdet hautajaiset, Magnolia ja Dirty Dancing. Leffojen juonia en jaksa tähän tiivistää, mutta jos joku kyökkipsykologi haluaa näiden perusteella kertoa mikä minun elämäntarinani on, niin olen kuulolla!